Simson ja Delila (Saint-Saënsin ooppera)

Oopperan kokoonpano

Saint-Saëns ajatteli, että Simsonin ja Delilan tarina sopisi hyvin oratorioon. Oratoriot olivat suosittuja 1860-luvun lopulla. Pariisin kaupunki tarjosi palkinnon uudesta oratoriosta. Saint-Saëns pyysi sukulaistaan Ferdinand Lemairea kirjoittamaan libreton. Lemairen mielestä Simsonin ja Delilan tarina sopi paremmin oopperaan. Hän suostutteli Saint-Saënsin kirjoittamaan oopperan oratorion sijaan.

Saint-Saëns kiinnostui tarinasta, koska se antoi hänelle mahdollisuuden säveltää suurenmoinen duetto nousevaa myrskyä vastaan. Hän tunsi Rameaun näkemyksen tarinasta Voltairen oopperan libretosta (joka on nyt kadonnut), mutta Rameaun myrsky oli metafora Jumalan vihasta. Rossinin Otello oli lähempänä sitä, mitä Saint-Saënsilla oli mielessään. Hän kirjoitti: "Kuvittelin myrskyn, joka ei enää olisi hors-d'œuvre (ennen ateriaa syötävä herkkupala) vaan liittyisi toimintaan ja tulisi yhdeksi sen kanssa."

Saint-Saëns ryhtyi työhön vuonna 1868. Hän kirjoitti aarian Delilahille, dueton Simson ja Delilahille sekä alkusoiton. Hän kokeili niitä kotona. Ystävät eivät olleet kovin kiinnostuneita. Säveltäjä pani teoksen sivuun joksikin aikaa. Hän tapasi Lisztin Weimarissa Saksassa noin vuonna 1870. Liszt rohkaisi häntä tarttumaan projektiin uudelleen. Hän lupasi Saint-Saënsille, että hän lavastaisi oopperan.

Simson ja Delila esitettiin ensi kertaa Weimarin oopperatalossa Saksassa.

Varhaiset esitykset

Vuonna 1873 Saint-Saëns sai partituurin valmiiksi. Pauline Viardot esitti toisen näytöksen Croissyn puutarhassa. Pariisin oopperan johtaja oli läsnä. Hän piti oopperaa liian wagnerilaisena. Hänen mielestään se myös laiminlöi ranskalaisen oopperaperinteen. Raamatullisia tarinoita ei esitetty Ranskassa. Sitä pidettiin pyhäinhäväistyksenä. Ensimmäinen näytös esitettiin "konserttityyliin" vuonna 1875. Tämä tarkoittaa, että se esitettiin ilman pukuja, lavasteita tai "näyttelemistä". Se oli epäonnistunut.

Saint-Saëns jatkoi työtään. Hän julkaisi partituurin. Hän kirjoitti omistuskirjoituksen Viardot'lle. Vuonna 1877 Liszt esitti teoksen Weimarin hoviteatterissa Saksassa. Se laulettiin ranskan sijasta saksaksi. Ooppera sai hyvän vastaanoton. Ihmiset pitivät siitä. Pariisi ei kuitenkaan ollut kovin kiinnostunut. Vuonna 1890 ooppera esitettiin Rouenissa säveltäjä Gabriel Fauren kehotuksesta. Se esitettiin samana vuonna Pariisissa. Kaksi vuotta myöhemmin se lopulta esitettiin Pariisin oopperassa. Ooppera nousi suosiossa toiseksi Gounodin Faustin jälkeen.

Pauline Viardot

Muut varhaiset esitykset

Kun ooppera oli saavuttanut yleisön suosion, se levisi nopeasti Ranskan ulkopuolelle. Ensimmäinen tuotanto Amerikassa oli New Orleansissa vuonna 1893. Vuonna 1894 se esitettiin New Yorkin Metropolitan-oopperatalossa. Näinä alkuaikoina oopperaa esitettiin myös Milanossa, Pietarissa ja Moskovassa. Ranskalaiset laulajat jättivät konserttiesityksen Lontoossa vuonna 1893. Heidän odotettiin laulavan englanniksi eikä ranskaksi. Raamatulliset tarinat kiellettiin Britanniassa näyttämöltä. Ensimmäinen täysipainoinen Simsonin tuotanto nähtiin vuonna 1909. Englannin kuninkaan Edward VII:n sanotaan auttaneen oopperan lavastamisessa.

Arviointi

Goodwin kirjoittaa, että Saint-Saënsin oppilas ja ystävä Gabriel Faure sanoi aina, että syy Simson ja Delilahin kiinnostuksen puutteeseen Ranskassa oli se, että säveltäjää pidettiin sinfonistina, ei se, että ooppera perustui raamatulliseen tekstiin. "Sinfonisti" oli tuohon aikaan halventava termi. Ooppera- ja balettiharrastajat heittelivät sitä. Simson ja Delila poikkesi myös 1800-luvun oopperaperinteestä. Tämä oli toinen syy, jonka vuoksi jotkut jättivät sen huomiotta. Se oli kolmiosainen ooppera Meyerbeerin tavanomaisen viisinäytöksisen oopperan sijaan. Oopperassa oli vain kolme päähenkilöä - Samson, Delila ja ylipappi - mikä oli toinen poikkeama normaalista.

Saint-Saëns oli lähes ateisti. Hän ei osoittanut tässä oopperassa moraalia, vaan antoi teoksen puhua puolestaan. Hän ihaili Verdin oopperoita. Hän piti Händelin ja Mendelssohnin oratorioista - kahden säveltäjän, joiden vaikutus näkyy Simsonin kuoroissa. Hän kehystää keskeisen viettelyskohtauksen kahdella ulommalla näytöksellä. Vastakohtana Simsonille (voima) ja ylipapille (valta) Delila on viettelevän voiman ja vallan hahmo. Hän haluaa Simsonin puolelleen - ei rakkauden vaan oman turhamaisuutensa ja seksuaalisen tyydytyksensä vuoksi. Hän panostaa kaikin voimin siihen, että hänen viettelynsä onnistuu, sillä jos hän epäonnistuu, hänen päänsä joutuu paloittelulohkolle.

Camille Saint-Saëns

Roolit oopperassa

• Simson (tenori) on heprealainen sankari ja johtaja, joka kehottaa heprealaisia kääntymään filistealaisia vihollisiaan ja orjapiiskureitaan vastaan.
• Delilah (mezzosopraano) on kaunis nainen. Hän on ystävystynyt filistealaisten, heprealaisten vihollisten kanssa.
• Dagonin ylipappi (baritoni) on filistealainen, joka juonii Delilan kanssa Simsonin kukistamista.
• Abimelek, Gazan kuvernööri (basso) on filistealainen, jonka Simson tappaa ensimmäisessä näytöksessä. Hän on Lemairen keksimä hahmo, joka ei esiinny Raamatun kertomuksessa.
• Ensimmäinen filistealainen (tenori) kertoo Simsonin teoista Dagonille.
• Toinen filistealainen (basso) kertoo Simsonin teoista Dagonille.
• Philistine Messenger (tenori)
• Vanha heprea (bass) kehottaa Simsonia varomaan Delilan houkuttelevuutta.

Oopperan tarina

1. näytös

Gazan aukiolla heprealaiset rukoilevat vapautusta filistealaisten orjuudesta. Simson yrittää kohottaa heidän mielialaansa. Abimelek pilkkaa heprealaisia. Hän sanoo, että hänen jumalansa Dagon on suurempi kuin heprealaisten jumala. Simson uhmaa häntä. Abimelek hyökkää Simsonin kimppuun miekalla. Simson riisuu hänet aseista ja tappaa hänet. Heprealaiset pakenevat. Dagonin ylipappi suunnittelee käyttävänsä Delilaa Simsonin vangitsemiseksi.

Delila astuu sisään Dagonin papittarien kanssa. Hän flirttailee Simsonin kanssa. Hän kutsuu hänet kotiinsa Sorekiin. Vanha heprealainen varoittaa Simsonia rakastamasta Delilaa. Simson rukoilee Jumalan suojelusta. Delila ja papittaret alkavat tanssia. Simson taistelee himoaan vastaan Delilaa kohtaan. Vanha heprealainen toistaa varoituksensa. Kun esirippu sulkeutuu, Simson kohtaa Delilan katseen. On selvää, että hän liittyy hänen seuraansa Sorekiin.

2. näytös

Sorekissa Delila laulaa vallastaan Simsoniin. Ylipappi saapuu paikalle. Hän ilmoittaa, että Simson ja heprealaiset ovat tuhonneet sadon. Hän tarjoaa Delilalle kultaa Simsonin vangitsemiseksi. Delahe kieltäytyy ottamasta rahaa. Hän haluaa vain kostaa. Delila vannoo löytävänsä Simsonin voiman salaisuuden. Ylipappi lähtee.

Delilah pohtii mahdollisuuksiaan onnistua. Simson saapuu hyvästelemään. Hän aikoo johtaa heprealaisten kapinaa. Delila kertoo Simsonille rakastavansa häntä. Samilah myöntää rakastavansa häntä. He laulavat haltioituneina. Delila haluaa tietää Samsonin voiman salaisuuden. Simson ei kerro sitä hänelle. Hän itkee ja juoksee kotiinsa. Simson seuraa häntä. Delilah saa tietää miehen voiman salaisuuden. Hän kutsuu lähistöllä piileskeleviä filistealaisia sotilaita. He ottavat Simsonin kiinni ja sokaisevat hänet.

3. näytös

	"Vois ma misère, hélas!" Enrico Caruson vuonna 1916 levyttämä. (Vasemmalla) Simson juoksumyllyllä, Carl Heinrich Bloch, 1834-1890.
Ongelmia tämän tiedoston kuuntelemisessa? Katso mediaohjeet.

Simson on kahlittuna myllynpyörään tyrmässä. Hän rukoilee kansansa puolesta. He joutuvat kärsimään hänen syntinsä vuoksi. Simson tarjoaa henkensä uhriksi. Heprealaiset kuulevat kaukaisuudesta surumielistä laulua.

Filistealaiset valmistelevat voitonjuhlaa Dagonin temppelissä. Papit ja papittaret laulavat hiljaa. Papit tanssivat villiä bakkanaalia. Simson astuu sisään pojan johdolla. Ylipappi pilkkaa häntä. Delila pilkkaa häntä. Papit yrittävät pakottaa hänet polvistumaan Dagonin patsaan eteen. Poika johdattaa hänet temppelin kahdelle pääpilarille. Simson rukoilee voimaa. Hän kaataa pilarit. Temppeli romahtaa. Simson murskautuu vihollistensa kanssa kivien alle.

Delilah, amerikkalaisen kuvanveistäjän William Westmore Story, 1877.

Musiikilliset kohokohdat

• Amour! viens aider ma faiblesse -
• Mon cœur s'ouvre à ta voix -
• Vois ma misère, hélas!
• Bacchanale

Encyclopedia Americana, 2002; nide 24, sivut 185-86.