Laulurastas (Turdus philomelos) – Euraasian laululintu, joka pesii metsissä
Laulurastas (Turdus philomelos) — Euraasian laululintu, joka pesii metsissä. Tutustu lajin tuntomerkkeihin, lauluun, pesintään ja muuttokäyttäytymiseen.
Laulurastas (Turdus philomelos) on laululintujen heimoon Turdidae kuuluva keskikokoinen rastaslaji. Se pesii suuressa osassa Euraasiaa ja tunnetaan englannin murteissa myös nimillä throstle tai mavis. Laulurastas on noin 20–23 cm pitkä, siipiväli noin 33–36 cm ja paino yleensä 60–100 g. Sen yläpuoli on ruskea ja alapuoli kerman- tai vaaleanruskea, selkeästi mustapilkkuinen; ääni koostuu toistuvista, melodisista fraaseista, jotka ovat usein esiintyneet runoudessa ja kansanperinteessä.
Tunnistus
Laulurastas erottuu muista rastaslajeista tummista pilkuistaan vaalealla vatsapuolella ja selkeästä, usein toistuvasta laulusta. Taivaalla lennossa se on tanakka ja siivet näyttävät suhteellisen pyöreiltä. Alalajien määrää ja rajaamista tutkitaan edelleen, joten alalajiluokitus voi vaihdella; taksonomisesta näkökulmasta voidaan puhua useista alalajeista.
Elintavat ja ravinto
Laulurastas on kaikkiruokainen: se syö hyönteisiä, selkärangattomia, kastematoja, etanoita ja marjoja. Etanoita se usein murskaa suosikkikiven päällä, jota on kutsuttu kuvaannollisesti "alttariksi". Lajin ruokavalio vaihtelee vuodenajan ja saatavuuden mukaan; keväällä ja kesällä painottuvat eläinperäiset ravinnonlähteet, syksyllä ja talvella marjat ja hedelmät.
Pesintä
Laulurastas rakentaa pensaaseen tai puuhun siistin, usein liejukupullisen pesän, jonka sisäpinta voi olla vuorattu hienolla ruoho- ja juurikuidulla. Naaras munii tavallisesti neljä tai viisi siniharmaata munaa, jotka kantavat tummia pilkkuja. Koiras/naarasyhdistelmät voivat tehdä yhdestä kahteen pesintäkertaa vuodessa alueesta riippuen. Kuoriutumisaika on tyypillisesti noin 12–14 vuorokautta ja poikaset lähtevät pesästä noin 12–15 päivän iässä.
Levinneisyys ja muuttoliike
Laulurastas pesii laajalti Euraasiassa. Se suosii reheviä lehtimetsiä, sekametsien reuna-alueita, metsissä ja myös ihmisen lähiympäristöjä kuten puutarhoissa ja puistoissa. Laji on osittain muuttolintu: pohjoisimmat populaatiot talvehtivat Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä, kun taas eteläisemmät kannat voivat olla paikkalintuja. Laulurastasta on myös tuotu ja osin istutettu vieraiksi alueiksi, esimerkiksi Uuteen-Seelantiin ja Australiaan, missä se on paikoin levinnyt luonnonvaraisena.
Uhkat ja suojelu
Maailmanlaajuisesti laulurastas luokitellaan IUCN:n mukaan vähintään huolestuttavaksi (vähiten huolestuttava), mutta kannat ovat paikallisesti vähentyneet monin paikoin Euroopassa. Vähenemiseen ovat vaikuttaneet muun muassa maatalouskäytäntöjen muuttuminen, pesäympäristöjen katoaminen, torjunta-aineiden käyttö sekä ruokavarojen hupeneminen. Laji kärsii myös ulkoisista ja sisäisistä loisista ja, kuten monet muutkin ahvenlintujen tavoin, on altis saalistukselle — esimerkiksi kotikissan lisäksi sen petona ovat erilaiset petolintujen lajit.
Huomioita luonnossa
Laulurastaan laulua kuulee erityisesti keväisin ja alkukesästä, ja sen kuuluisa toistuva motiivi tekee siitä helposti tunnistettavan. Koska laji käyttää eri hakumetsiä, pensaikkoja ja ihmisen läheisyydessä olevia alueita, se hyötyy monimuotoisista maisemarakenteista, joissa on sekä avoimia ruokailualueita että tiheämpää peitteisyyttä pesintään.
Kolme munaa pesässä
Aikuinen ja poikaset pesässä
Nokka täynnä kastematoja.
Grove etanat "anvililla".
Kasvatus ja eloonjääminen
Laulujoutsennaaras rakentaa siistin kupinmuotoisen pesän, joka on vuorattu mudalla ja kuivalla ruoholla pensaaseen, puuhun tai ryömintäkasvillisuuteen tai, Hebridojen alalajin tapauksessa, maahan. Naaras munii neljä tai viisi kirkkaan kiiltävän sinistä munaa, joissa on kevyesti mustia tai violetteja täpliä. Kaksi tai kolme pesintää vuodessa on tavallista, mutta levinneisyysalueen pohjoisosissa saattaa syntyä vain yksi. Keskimäärin 54,6 prosenttia brittiläisistä poikasista selviää hengissä ensimmäisen elinvuotensa aikana, ja aikuisten vuotuinen eloonjäämisaste on 62,2 prosenttia. Tyypillinen elinikä on kolme vuotta, mutta korkein todettu ikä on 10 vuotta ja 8 kuukautta.
Se on toisinaan loisevien käkikoiden isäntä, mutta tämä on harvinaista, koska se yleensä tunnistaa käkikoiden munat. Sepelkyyhky ei kuitenkaan käyttäydy aikuista käkeä kohtaan yhtä aggressiivisesti kuin mustarastas. Uudessa-Seelannissa, jossa käki ei esiinny, kotiutuneilla linnuilla on edelleen kyky tunnistaa ja hylätä ei-mimimunat.
Feeding
Laulujoutsen on kaikkiruokainen, ja se syö monenlaisia selkärangattomia eläimiä, erityisesti matoja ja etanoita, sekä marjoja ja hedelmiä. Kuten sukulaisensa mustarastas, laulurastas löytää saaliinsa näköhavainnon perusteella, metsästää avoimella maastolla juosten ja pysähtyen ja penkoo lehtiä ruokaa etsiessään.
Etanat ovat erityisen tärkeitä silloin, kun kuivuus tai kova sää vaikeuttaa muun ravinnon löytämistä. Se käyttää usein suosikkikiveä "alttarina", johon se murskaa etanan, ennen kuin se irrottaa sen pehmeän ruumiin ja pyyhkii sen aina maahan ennen syömistä. Nuoret linnut näpäyttelevät aluksi esineitä ja yrittävät leikkiä niillä, kunnes ne oppivat käyttämään anvileita välineinä etanoiden murskaamiseen. Pesiviä poikasia ruokitaan pääasiassa eläinravinnolla, kuten matoilla, etanoilla, etanoilla ja hyönteisten toukilla.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mikä on laulujoutsenen tieteellinen nimi?
V: Laulujoutsenen tieteellinen nimi on Turdus philomelos.
K: Mitä muita nimiä laulujoutsenella on?
V: Muita laulujoutsenen nimiä ovat muun muassa throstle ja mavis.
K: Missä laulurastas pesii?
V: Laulujoutsen pesii metsissä, puutarhoissa, puistoissa ja muilla alueilla suuressa osassa Euraasiaa. Sitä on myös tuotu Uuteen-Seelantiin ja Australiaan.
K: Kuinka monta laulurastaan alalajia on olemassa?
V: Laulujoutsenella on kolme tunnustettua alalajia.
K: Millaisen pesän laulurastas rakentaa?
V: Laulujoutsen rakentaa siistin, mutavuoratun kuppipesän pensaaseen tai puuhun.
K: Minkälaisia munia naaras munii?
V: Naaras munii neljä tai viisi tummatäpläistä sinistä munaa.
K: Millaista ruokaa se syö?
V: Laulujoutsen on kaikkiruokainen, ja se syö sekä kasveja että eläimiä, myös etanoita, joita se murskaa suosikkikivellään "alasin".
Etsiä