Laulurastas (Turdus philomelos) on laululintujen heimoon Turdidae kuuluva keskikokoinen rastaslaji. Se pesii suuressa osassa Euraasiaa ja tunnetaan englannin murteissa myös nimillä throstle tai mavis. Laulurastas on noin 20–23 cm pitkä, siipiväli noin 33–36 cm ja paino yleensä 60–100 g. Sen yläpuoli on ruskea ja alapuoli kerman- tai vaaleanruskea, selkeästi mustapilkkuinen; ääni koostuu toistuvista, melodisista fraaseista, jotka ovat usein esiintyneet runoudessa ja kansanperinteessä.
Tunnistus
Laulurastas erottuu muista rastaslajeista tummista pilkuistaan vaalealla vatsapuolella ja selkeästä, usein toistuvasta laulusta. Taivaalla lennossa se on tanakka ja siivet näyttävät suhteellisen pyöreiltä. Alalajien määrää ja rajaamista tutkitaan edelleen, joten alalajiluokitus voi vaihdella; taksonomisesta näkökulmasta voidaan puhua useista alalajeista.
Elintavat ja ravinto
Laulurastas on kaikkiruokainen: se syö hyönteisiä, selkärangattomia, kastematoja, etanoita ja marjoja. Etanoita se usein murskaa suosikkikiven päällä, jota on kutsuttu kuvaannollisesti "alttariksi". Lajin ruokavalio vaihtelee vuodenajan ja saatavuuden mukaan; keväällä ja kesällä painottuvat eläinperäiset ravinnonlähteet, syksyllä ja talvella marjat ja hedelmät.
Pesintä
Laulurastas rakentaa pensaaseen tai puuhun siistin, usein liejukupullisen pesän, jonka sisäpinta voi olla vuorattu hienolla ruoho- ja juurikuidulla. Naaras munii tavallisesti neljä tai viisi siniharmaata munaa, jotka kantavat tummia pilkkuja. Koiras/naarasyhdistelmät voivat tehdä yhdestä kahteen pesintäkertaa vuodessa alueesta riippuen. Kuoriutumisaika on tyypillisesti noin 12–14 vuorokautta ja poikaset lähtevät pesästä noin 12–15 päivän iässä.
Levinneisyys ja muuttoliike
Laulurastas pesii laajalti Euraasiassa. Se suosii reheviä lehtimetsiä, sekametsien reuna-alueita, metsissä ja myös ihmisen lähiympäristöjä kuten puutarhoissa ja puistoissa. Laji on osittain muuttolintu: pohjoisimmat populaatiot talvehtivat Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä, kun taas eteläisemmät kannat voivat olla paikkalintuja. Laulurastasta on myös tuotu ja osin istutettu vieraiksi alueiksi, esimerkiksi Uuteen-Seelantiin ja Australiaan, missä se on paikoin levinnyt luonnonvaraisena.
Uhkat ja suojelu
Maailmanlaajuisesti laulurastas luokitellaan IUCN:n mukaan vähintään huolestuttavaksi (vähiten huolestuttava), mutta kannat ovat paikallisesti vähentyneet monin paikoin Euroopassa. Vähenemiseen ovat vaikuttaneet muun muassa maatalouskäytäntöjen muuttuminen, pesäympäristöjen katoaminen, torjunta-aineiden käyttö sekä ruokavarojen hupeneminen. Laji kärsii myös ulkoisista ja sisäisistä loisista ja, kuten monet muutkin ahvenlintujen tavoin, on altis saalistukselle — esimerkiksi kotikissan lisäksi sen petona ovat erilaiset petolintujen lajit.
Huomioita luonnossa
Laulurastaan laulua kuulee erityisesti keväisin ja alkukesästä, ja sen kuuluisa toistuva motiivi tekee siitä helposti tunnistettavan. Koska laji käyttää eri hakumetsiä, pensaikkoja ja ihmisen läheisyydessä olevia alueita, se hyötyy monimuotoisista maisemarakenteista, joissa on sekä avoimia ruokailualueita että tiheämpää peitteisyyttä pesintään.
