Etelä-Italia (italialaisittain Italia meridionale tai usein lyhyesti Sud) on yksi Italian viidestä virallisesta tilastollisesta alueesta, joita kansallinen tilastokeskus (ISTAT) käyttää NUTS1-tasolla. NUTS1 (Nomenclature of Territorial Units for Statistics) on Eurostatin käyttämä jako suurimpiin tilastollisiin alueisiin, ja sitä hyödynnetään alueellisissa vertailuissa, talous- ja väestötilastoissa sekä EU:n koheesiopolitiikan ja rahoituksen suunnittelussa.
ISTATin määrittelemä Etelä-Italia on käytössä pääasiassa tilastojen ja joidenkin vaalien yhteydessä, eikä se välttämättä vastaa kulttuurihistoriallista tai arkikielen käsitettä eteläisestä Italiasta. Sitä ei pidä sekoittaa yleisemmin käytettyyn termiin Mezzogiorno, joka tarkoittaa Italian eteläistä puoliskoa laajemmin ja sisältää yleensä myös Sisilian (Sicilia) saaren ja toisinaan myös Sardinian (Sardegna). Näistä saarista muodostuu ISTATin erillinen tilastollinen NUTS1-alue, Isole (»saaret»).
ISTATin Etelä-Italia -alueeseen kuuluvat seuraavat Italian alueet (regioni):
- Abruzzo
- Molise
- Campania
- Puglia
- Basilicata
- Calabria
Alueella sijaitsevia merkittäviä kaupunkeja ja hallinnollisia keskuksia ovat muun muassa Napoli (Napoli, Campania), Bari (Puglia), L'Aquila (Abruzzo), Potenza (Basilicata), Campobasso (Molise) ja Catanzaro sekä Reggio Calabria (Calabria). Etelä-Italia tunnetaan historiallisesti omaleimaisesta kulttuuristaan, maatalouteen ja elintarviketuotantoon liittyvästä taloudestaan sekä alueellisesta kehityserosta pohjoiseen verrattuna — nämä erot näkyvät esimerkiksi työmarkkina-, tulotaso- ja infrastruktuuritilastoissa.
Yhteenvetona: ISTATin Etelä-Italia on ensisijaisesti tilastollinen yksikkö (NUTS1), jonka rajaus on selkeästi määritelty ja joka poikkeaa laajemmasta, historiallisesta käsitteestä Mezzogiorno. Tilastokäytössä Etelä-Italia kattaa mantereiset eteläiset regionit, kun taas Sisilia ja Sardinia muodostavat erillisen tilastollisen alueen.
