Tämä aikajana näyttää kristinuskon historian alusta nykypäivään. Kysymysmerkit päivämäärissä tarkoittavat, että päivämäärät eivät ole tarkkoja.

Kalenterit ja ajanlaskun perusta

Länsimainen kulttuuri ja suurin osa kristillisistä kirkoista käyttää nykyisin gregoriaanista kalenteria. Gregoriaaninen kalenteri otettiin käyttöön vuonna 1582 paavi Gregorius XIII:n määräyksellä, korjaamaan Juliaanisen kalenterin aiheuttamaa ajankohdan siirtymää (vuosipäivien kertyvä harhautuminen vuodenaikoihin nähden). Uusi sääntö määritteli, milloin karkausvuosi lisätään, mikä vähentää ajan kumuloituvaa virhettä.

Gregoriaaninen kalenteri levisi Euroopassa ja myöhemmin koko maailmaan asteittain: katoliset maat ottivat sen käyttöön heti 1582, protestanttiset ja ortodoksiset maat useita vuosisatoja myöhemmin (esim. Englannissa 1752, Venäjällä 1918, Kreikassa 1923). Monet kirkkokunnat kuitenkin säilyttävät liturgisessa käytössä juliaanisen kalenterin, mikä johtaa esimerkiksi joulujuhlien ajankohtien eroihin eri kirkoissa.

Nykyään gregoriaanista kalenteria käytetään lähes kaikkialla maailmassa arkikäytössä ja tieteellisissä julkaisuissa, vaikka eri uskonnoilla voi edelleen olla omia pyhäpäiviin perustuvia laskentasysteemejään.

BC/AD ja BCE/CE — nimitykset ja niiden merkitys

Gregorian kalenterin mukaan vuodet merkitään yleensä roomalaisin termein: vuodet ennen perinteistä Jeesuksen syntymää merkitään BC (ennen Kristusta) ja vuodet sen jälkeen AD (lat. anno Domini — "Herramme vuonna"). Nykyään käytetään usein sekulaarimpia muotoja BCE ("ennen yhteistä aikakautta") ja CE (yhteinen aikakausi) vastaavasti. Nämä termit kuvaavat samaa ajanjakoa, mutta CE/BCE pyrkivät olemaan uskonnollisesti neutraalimpia.

On tärkeää huomata, että gregoriaanisessa (ja myös juliaanisessa) ajanlaskussa ei ole "nollavuotta": suoraan siirrytään vuodesta 1 eKr. vuoteen 1 jKr. Tämä on perinnöllinen seurauksensa siitä, miten ajanlasku historiallisesti muodostui. Astronominen vuositunnistus käyttää toisinaan erilaista numerointia (jossa on nollavuosi), mutta historiallisissa lähteissä nollavuotta ei ole.

Miksi Jeesuksen syntymän ajankohta on epävarma?

Jo kalenterin kehityksen yhteydessä eri tutkijat yrittivät sijoittaa Jeesuksen syntymän tiettyyn vuoteen. Varhaisin laajalle levinnyt laskentatapa, jonka pohjalta Anno Domini -järjestelmä syntyi, pyrki sijoittamaan Kristuksen syntymän vuodelle 1 jKr. Myöhemmät tutkimukset, historialliset lähteet ja arkeologinen aineisto viittaavat kuitenkin siihen, että varsinainen syntymä tapahtui aiemmin — useimmat tutkijat arvioivat ajankohdan sijoittuvan noin vuosien 6 eaa. ja 4 eaa. välille.

Tähän epävarmuuteen vaikuttavat muun muassa seuraavat seikat:

  • historialliset maininnat Herodeksesta ja muista aikalaistapahtumista, joiden ajoitus antaa ulottuvuuksia (Herodes Suuren kuolinajankohdasta on voimassa jatkokeskustelua);
  • astronomiset havainnot, kuten mahdolliset "tähti-ilmiöt" (kometat, supernovat) joiden tulkinta on epävarmaa;
  • kirkollisten perinteiden ja liturgisten päätösten myöhempi vaikutus juhlapäivien valintaan (esim. joulun asettaminen 25. joulukuuta liittyy osin kirkkovuoden ja roomalaisten perinteiden yhdistämiseen).

Merkintä kronologian käytössä: Tästä syystä aikajana, joka kattaa kristinuskon historian, sisältää usein kysymysmerkkejä ja arvioituja vuosilukuja erityisesti varhaisiin tapahtumiin liittyen. Kun luet tai laadit historiallisen aikajanan, huomioi eri kalenterien, lähteiden ja tulkintojen erot.