Warrenin toimikunta: Kennedyn salamurhan tutkinta (1963)

Warrenin toimikunta (1963) – kattava katsaus presidentti Kennedyn murhan tutkintaan, raporttiin, kiistoihin, todistusaineistoon ja vaikutuksiin Yhdysvaltain historiassa.

Presidentti Lyndon B. Johnson perusti 29. marraskuuta 1963 presidentti Kennedyn salamurhaa tutkivan presidentin toimikunnan (President's Commission on the Assurination of President Kennedy), joka tunnetaan epävirallisesti nimellä Warrenin toimikunta. Sen tehtävänä oli tutkia Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn murhaa, joka oli tapahtunut 22. marraskuuta 1963.

Toimikunta ja työskentely

Warrenin toimikunta kokoontui pian murhan jälkeen. Sen puheenjohtajana toimi korkeimman oikeuden päämies Earl Warren. Toimikuntaan kuului yhteensä seitsemän jäsentä, edustaen eri tahoja kuten kongressia, oikeuslaitosta ja entisiä hallinnon virkamiehiä — jäsenistöön kuului myös tunnettuja nimiä, kuten entinen CIA-päällikkö Allen Dulles ja myöhemmin presidentiksi valittu Gerald Ford. Tutkinta kesti lähes vuoden, ja toimikunnan lopullinen raportti julkaistiin 24. syyskuuta 1964.

Päätelmät

• Yksittäinen tekijä: Warrenin toimikunnan virallinen johtopäätös oli, että Lee Harvey Oswald ampui presidentti Kennedyä yksin eikä toimikunta löytänyt todisteita laajasta salaliitosta.
• Jack Rubyn teko: Toimikunta totesi myös, että Jack Ruby tappoi Lee Harvey Oswaldin omasta aloitteestaan eikä sen katsottu liittyneen laajempaan juoneen.
• Single-bullet -teoria: Yksi toimikunnan tunnetuimmista ja kiistanalaisimmista osista oli niin kutsuttu "single-bullet" -selitys, jonka mukaan yksi luoti osui sekä presidenttiin että Texasin kuvernööriin John Connallyyn. Tämän teorian esitti toimikunnan oikeusavustaja Arlen Specter.

Kritiikki ja kiistat

Warrenin toimikunnan johtopäätökset herättivät heti vastustusta ja epäilyksiä. Kritiikkiä on kohdistettu muun muassa seuraaviin seikkoihin:

• tutkinnan nopeuteen ja rajattuihin selvitystapoihin,
• riittämättömiin yhteydenottoihin tai tiedonjakoon eri liittovaltion viranomaisten välillä (esimerkiksi CIA:n ja FBI:n välillä),
• forensiikan ja todistusaineiston tulkintojen kiistämiseen, erityisesti single-bullet -teoriaan liittyen.

Myöhemmin tehtyjä uusia tutkimuksia ja julkistettuja asiakirjoja ovat seuranneet erilaiset tulkinnat ja salaliittoteoriat, mikä on ylläpitänyt keskustelua murhan yksityiskohdista vuosikymmenten ajan.

Jälkiselvitykset ja myöhemmät tutkimukset

• 1970-luvun lopulla Yhdysvaltain kongressi perusti House Select Committee on Assassinations (HSCA), joka vuonna 1979 päätyi siihen, että Kennedyn murhassa oli todennäköisesti mukana salaliitto ja että murhan ääninauha-analyysi viittasi todennäköisesti toiseen ampujaan. Tätä johtopäätöstä on kuitenkin myöhemmin kyseenalaistettu ja äänitodisteiden tulkinta on ollut kiistanalainen.
• Julkisuus ja avoimuus: vuosikymmenten aikana paljastui, että monet alkuperäisestä aineistosta olivat olleet salausta tai rajoitettua. Vuoden 1992 JFK Records Act -lainsäädäntö johti useiden asiakirjojen julkistamiseen, ja merkittäviä lisäaineistoja julkaistiin mm. 1998 ja osittain 2017. Silti osa materiaaleista on edelleen osittain salassa pidettyjä, mikä ruokkii edelleen spekulointia.

Merkitys ja perintö

Warrenin toimikunnan raportti on yksi Yhdysvaltain 1900-luvun tunnetuimmista valtiollisista raporteista. Sen päätelmät muovasivat kansallista käsitystä tapahtumista, mutta samalla herättivät pitkäaikaista epäluottamusta eri viranomaisten toimintaan ja avoimuuteen. Kennedyn salamurha jäi historian merkittäväksi tapahtumaksi, jota tutkitaan ja jota käsitellään edelleen niin akateemisessa tutkimuksessa kuin populaarikulttuurissakin.

Vaikka Warrenin toimikunta pyrki kattavaan selvitykseen, sen johtopäätökset eivät ole rauhoittaneet kaikkia kysymyksiä; murhan yksityiskohdista ja mahdollisista motiiveista käydään edelleen keskustelua ja uusia dokumentteja tutkitaan säännöllisesti.

Hae kirjaimella