William Harvey oli englantilainen lääkäri. Hän syntyi Folkestonessa, Kentissä, Englannissa 1. huhtikuuta 1573. Hän selitti ensimmäisenä, miten veri liikkui elimistössä sydämen avulla. Hän kuoli 3. kesäkuuta 1657 Roehamptonissa.
Ashfordissa, Kentissä sijaitseva sairaala on nimetty Harveyn mukaan. Hän kävi The King's Schoolia Canterburyssa ja sitten Gonville and Caius Collegea Cambridgessa. Sen jälkeen hän opiskeli Padovan yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 1602.
Palattuaan Englantiin Harvey meni naimisiin Elizabeth Brownen kanssa, joka oli Elisabet I:n kuninkaallisen lääkärin tytär. Hänestä tuli St. Bartholomew's Hospitalin lääkäri Lontoossa vuodesta 1609 vuoteen 1643.
Sydämen ja verenkierron tutkimus
Harveyn merkittävin saavutus oli verenkierron selittäminen ja systemaattinen todistaminen. Vuonna 1628 hän julkaisi teoksen Exercitatio Anatomica de Motu Cordis et Sanguinis in Animalibus (tunnetaan suomeksi usein lyhyemmin De Motu Cordis), jossa hän esitti havainnoistaan perustellun mallin, miten veri kiertää elimistössä.
Harvey käytti sekä anatomisia dissektioita että eläinten elävän ruumiin tutkimusta (vivisektiota) näyttääkseen, että sydän pumppaa verta ja että veri kulkee verenkierrossa suunnatun, jatkuvan virtauksen mukaan. Hän laski sydämen iskutilavuuksia ja sykkeen mukaan, kuinka paljon verta sydän pumppaa tietyssä ajassa — laskelmat osoittivat, että veren ei voinut "kulua" tai hävitä kuten aiemmin oli ajateltu, vaan sen täytyi kiertää. Hän havaitsi myös laskimoiden läppien merkityksen, jotka ohjaavat veren kulun yhteen suuntaan.
Vaikka kapillaarien pienimpiä yhteysrakenteita ei vielä nähty Harveyn aikana, hänen työnsä loi teoreettisen ja kokeellisen perustan sille, että arterioista ja laskimoista kulkeva veri muodostaa suljetun kierron. Myöhemmin tutkimukset (esim. Marcello Malpighin mikroskooppihavainnot) vahvistivat kapillaariverkostojen olemassaolon ja täydensivät Harveyn mallia.
Työtapa ja merkitys
Harveya pidetään usein kokeellisen fysiologian perustajana: hän korosti määrällistä mittaamista, toistettavuutta ja havainnoinnin yhdistämistä loogiseen päättelyyn. Hänen työnsä haastoi pitkään vallitsevan galenisen käsityksen, jonka mukaan veri syntyisi maksassa kulutettavaksi, ja korvasi sen käsityksellä suljetusta kiertosta, jossa sydän on keskeinen pumppu.
Myöhemmät vuodet ja perintö
Harvey työskenteli pitkään St. Bartholomew’s Hospitalissa ja toimi arvostettuna kliinisenä lääkärinä. Englannin sisällissodan aikana hänen asemansa muuttui, ja hän vetäytyi myöhemmin maaseudulle Roehamptoniin, missä hän vietti viimeiset vuotensa.
Harveyn vaikutus lääketieteelle oli pitkäaikainen: verenkierron ymmärtäminen muutti fysiologiaa, anatomiaa ja kliinistä lääketiedettä. Hänen lähestymistapansa — kokeet, tarkat mittaukset ja kriittinen arviointi — on edelleen keskeinen osa biolääketieteellistä tutkimusta. Hänen nimeään kantavat sairaalat ja muistomerkit Englannissa kertovat hänen pysyvästä merkityksestään lääketieteen historiassa.
