Yhdysvaltain vuoden 1860 presidentinvaalit pidettiin tiistaina 6. marraskuuta 1860. Presidentti Abraham Lincolnin valinta oli laukaiseva tekijä Yhdysvaltain sisällissodan puhkeamiselle. Yhdysvallat oli jakautunut 1850-luvulla orjuuden laajentamiseen ja orjanomistajien oikeuksiin liittyviin kysymyksiin. Vuonna 1860 nämä kysymykset jakoivat demokraattisen puolueen kolmeen ryhmään. Kukin ryhmä katsoi voivansa parhaiten voittaa republikaanisen puolueen ehdokkaan.

Ehdokkaat ja puolueet

Vaalissa oli neljän pääehdokkaan kilpailu, joka heijasti maan syvää jakautuneisuutta:

  • Abraham Lincoln — Republikaanien ehdokas. Republicaani puolue vastusti orjuuden laajentamista läntisiin alueisiin ja korosti vapaata työtä, teollisuutta, suojatulleja ja valtion tukemia infrastruktuurihankkeita.
  • Stephen A. Douglas — Pohjois-demokraattien ehdokas. Douglas kannatti niin kutsuttua kansanvaltaa (popular sovereignty), eli sitä että uusien territoriaalisten alueiden asukkaat saavat päättää orjuudesta.
  • John C. Breckinridge — Etelä-demokraattien ehdokas. Hän puolusti orjanomistajien oikeuksia ja orjuuden laajentamisen mahdollisuutta.
  • John Bell — Constitutional Union -puolueen ehdokas, joka yritti välttää sektionalistisia kärhämöitä keskittymällä unionin säilyttämiseen ja perustuslain noudattamiseen.

Taustatekijät

Vaalin taustalla olivat useat aiemmat kiistat ja tapahtumat, jotka syvensivät pohjoisen ja etelän välistä eroa:

  • Kansas–Nebraska-laki (1854), joka mahdollisti orjuuden kysymyksen ratkaisemisen alueilla kansanvallan perusteella ja johti veriseen taisteluun (”Bleeding Kansas”).
  • Oikeustapaus Dred Scott (1857), jossa Yhdysvaltain korkein oikeus päätti, ettei mustilla orjilla ole kansalaisoikeuksia ja että kongressi ei voi kieltää orjuutta alueilla.
  • Talous- ja yhteiskuntarakenteiden erot: Pohjoinen teollistui ja tuki suojatulleja, etelä oli orjatalouteen perustuva maatalousalue.
  • Demokraattisen puolueen hajaannus vuoden 1860 puoluekokouksissa (Charleston ja Baltimore), joka hajotti demokraattien äänen ja heikensi sen kilpailukykyä.

Äänestystulos

Vaalissa äänestettiin sekä kansanäänestystä että electoraaleja (Electoral College). Tulokset osoittivat selkeän aluejaon:

  • Abraham Lincoln voitti 180 valitsijamiestä (Electoral College) ja sai noin 39,8 % kansanäänistä (noin 1,866,000 ääntä). Lincolnin kannatus perustui käytännössä kokonaan vapaisiin pohjois- ja länsivaltioihin; hän ei ollut usein edes ehdolla useissa etelän osavaltioissa.
  • John C. Breckinridge sai 72 valitsijamiestä ja noin 18,1 % kansanäänistä (noin 848,000 ääntä), kannatus keskittyi etelävaltiolle.
  • John Bell sai 39 valitsijamiestä ja noin 12,6 % kansanäänistä (noin 590,000 ääntä), kannatus keskittyi rajavaltiolle ja konservatiivisiin unionisteihin.
  • Stephen A. Douglas sai 12 valitsijamiestä ja noin 29,5 % kansanäänistä (noin 1,380,000 ääntä), mutta hänen äänensä jakautuivat laajalle pohjoiseen ja rajavaltioihin, joten Electoralen voitot jäivät vähäisiksi.

Tulokset näyttivät, että Lincoln voitti ilman etelän ääniä — tämä korosti poliittista ja maantieteellistä jakautuneisuutta.

Seuraukset ja sisällissodan syttyminen

Lincolnin valinta nähtiin etelässä uhkana orjajärjestelmälle ja sen poliittiselle vaikutusvallalle. Pienessä ajassa useat etelän osavaltiot päättivät irtautua unionista. Keskeinen kronologia:

  • 20. joulukuuta 1860 — Etelä-Carolina julistautui eronneeksi.
  • Tammikuun 1861 aikana seuraavat osavaltiot seurasivat: Mississippi (9.1.), Florida (10.1.), Alabama (11.1.), Georgia (19.1.), Louisiana (26.1.) ja Texas (1.2.).
  • Näistä muodostui lopulta Etelävaltioiden konfederaatio (Confederate States of America) helmikuussa 1861.
  • Kun Unionin ja Konfederaation välit kiristyivät, ensimmäinen aseellinen yhteenotto tapahtui Fort Sumterissa Etelä-Carolinan Charlestonin satamassa huhtikuussa 1861. Fort Sumterin antautuminen 12.–13. huhtikuuta 1861 aloitti käytännössä Yhdysvaltain sisällissodan.
  • Fort Sumterin jälkeen irtautuminen levisi: Virginia (17.4.1861), Arkansas (6.5.1861), Pohjois-Carolina (20.5.1861) ja Tennessee (8.6.1861).

Merkitys

Vuoden 1860 presidentinvaalit eivät olleet ainoastaan vaalitapahtuma, vaan ne ilmensivät syvää eripuraa Yhdysvalloissa. Lincolnin voitto ilman etelän tukea ja demokraattien hajaannus näyttivät, että poliittinen järjestelmä ei kyennyt enää sisältämään orjuutta koskevaa konfliktia. Vaalien tulos johti nopeasti poliittiseen eroon, joka muuttui aseelliseksi konfliktiksi ja lopulta koko maan historian mittavimmaksi sodaksi, jonka seuraukset muovasivat Yhdysvaltojen poliittista, taloudellista ja sosiaalista kehitystä pitkälle tulevaisuuteen.