Adlai Ewing Stevenson II (5. helmikuuta 1900 – 14. heinäkuuta 1965) oli yhdysvaltalainen poliitikko ja diplomaatti. Hän asettui ehdolle Dwight D. Eisenhoweria vastaan presidentinvaaleissa vuosina 1952 ja 1956, mutta kärsi tappiot molemmilla kerroilla. Hän oli entisen varapresidentti Adlai E. Stevensonin pojanpoika ja kuului Illinoisin (perheensä kotivaltio) vaikutusvaltaiseen poliittiseen sukuun. Stevenson toimi Illinoisin 31. kuvernöörinä vuosina 1949–1953. Vuodesta 1961 kuolemaansa asti vuonna 1965 hän toimi Yhdysvaltain suurlähettiläänä Yhdistyneissä Kansakunnissa.
Varhainen elämä ja koulutus
Stevenson syntyi 5. helmikuuta 1900 Los Angelesissa, mutta perhe muutti myöhemmin Illinoisin keskiosaan, Bloomingtoniin. Hän valmistui Princetonin yliopistosta (A.B.) ja jatkoi oikeustieteelliseen koulutukseen, minkä jälkeen työskenteli juristina ja osallistui paikalliseen julkiseen toimintaan. Perhetausta ja koulutus antoivat hänelle edellytykset nousemaan kansalliseen politiikkaan.
Poliittinen ura
Stevenson nousi valtiontason politiikkaan ja valittiin Illinoisin kuvernööriksi vuonna 1948. Kuvernöörikaudellaan hän pyrki uudistuksiin ja hallinnon modernisointiin sekä korosti koulutusta ja julkisen hallinnon tehokkuutta. Kansallisesti hän tuli tunnetuksi älyllisestä ja eloisasta puhetyylistään sekä liberaaleista näkemyksistään, erityisesti kansainvälisen yhteistyön ja kansalaisoikeuksien kannattajana.
Demokraattien presidenttiehdokkaana Stevenson oli puolueen valinta sekä 1952 että 1956 vaaleissa. Hänen kampanjansa korosti älyllistä tyyliä ja moraalista argumentointia, mutta hän kohtasi voimakasta vastustusta liikemies- ja sotilasveteraanien suosiman Eisenhowerin kaltaisilta ehdokkailta. Vuoden 1952 vaaleissa hänen varakumppanikseen valittiin John Sparkman ja vuonna 1956 varapresidenttiehdokkaana oli Estes Kefauver, mutta nämäkaan valinnat eivät riittäneet voittoon. Hän yritteli myös jälleenvaalikautta 1960, mutta demokraattien ehdokkaaksi nousi lopulta John F. Kennedy.
Yhdysvaltain suurlähettiläänä YK:ssa
John F. Kennedyn ja myöhemmin Lyndon B. Johnsonin hallinnon aikana Stevenson toimi Yhdysvaltain edustajana Yhdistyneissä Kansakunnissa vuodesta 1961 alkaen. Suurlähettiläänä hänestä tuli kansainvälisesti tunnettu hahmo: erityisesti Kuuban ohjuskriisin (lokakuu 1962) aikana hän esiintyi vahvasti YK:ssa, toimittaen näyttöä Neuvostoliiton ohjusasennuksista Kuubassa ja vaatiessaan maailmanlaajuisen jännityksen hillitsemistä. Hänen esiintymisensä YK:ssa vahvisti Yhdysvaltojen diplomaattista asemaa ja toi hänelle laajaa julkista huomiota.
Henkilökohtainen elämä ja perintö
Stevenson kuului pidettyihin puhujiin ja ajattelijoihin demokraattisessa kentässä. Hänet tunnettiin terävistä, runsaasti viittauksia sisältäneistä puheistaan ja kyvystään kiteyttää monimutkaisia kysymyksiä. Hänestä tuli monien liberaalien ja kansainvälisten yhteistyön kannattajien symboli. Stevensonilla oli perhetaustasta johtuva poliittinen perintö: hänen jälkeläisensä jatkoivat julkista työtä, tunnetuimpana poikansa poika Adlai Stevenson III, joka toimi myöhemmin muun muassa Yhdysvaltain senaattorina Illinoisista.
Kuolema
Adlai E. Stevenson II kuoli 14. heinäkuuta 1965 Lontoossa ollessaan virkatehtävissä YK-suurlähettiläänä. Hänen kuolemansa päätti pitkän uran, joka vaikutti Yhdysvaltain sisä- ja ulkopolitiikkaan sekä jätti jäljen demokraattisen puolueen älylliseen perintöön.
