U Thant

Virkamies

Kun U Nuista tuli vastikään itsenäistyneen Burman pääministeri, hän pyysi Thantia liittymään seuraansa Rangooniin ja nimitti hänet yleisradiotoiminnan johtajaksi vuonna 1948. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin Burman hallituksen sihteeriksi tiedotusministeriöön. Vuosina 1951-1957 Thant toimi pääministerin sihteerinä. Hän osallistui myös useisiin kansainvälisiin konferensseihin ja toimi sihteerinä Bandungissa Indonesiassa vuonna 1955 pidetyssä Aasian ja Afrikan ensimmäisessä huippukokouksessa, joka synnytti sitoutumattomien maiden liikkeen.

Vuosina 1957-1961 hän toimi Burman pysyvänä edustajana (suurlähettiläänä) Yhdistyneissä Kansakunnissa ja osallistui aktiivisesti Algerian itsenäisyyttä koskeviin neuvotteluihin. Vuonna 1960 Burman hallitus myönsi hänelle Maha Thray Sithun arvonimen Pyidaungsu Sithu Thingaha Orderin (ritarikunnan kaltainen ritarikunta) komentajana.

 

YK:n pääsihteeri

Thant aloitti vt. pääsihteerinä 3. marraskuuta 1961, jolloin yleiskokous nimitti hänet yksimielisesti turvallisuusneuvoston suosituksesta Dag Hammarskjöldin jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Tämän jälkeen yleiskokous nimitti hänet yksimielisesti pääsihteeriksi 30. marraskuuta 1962 toimikaudeksi, joka päättyi 3. marraskuuta 1966. Ensimmäisen toimikautensa aikana hän sai laajalti tunnustusta roolistaan Kuuban ohjuskriisin purkamisessa ja Kongon sisällissodan lopettamisessa.

Yleiskokous nimitti U Thantin YK:n pääsihteeriksi toiselle kaudelle 2. joulukuuta 1966 turvallisuusneuvoston yksimielisen suosituksen perusteella. Hänen toimikautensa jatkui 31. joulukuuta 1971 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. Virka-aikanaan hän valvoi kymmenien uusien aasialaisten ja afrikkalaisten valtioiden liittymistä YK:hon ja vastusti tiukasti Etelä-Afrikan apartheidia. Hän perusti myös monia YK:n kehitys- ja ympäristöjärjestöjä, -rahastoja ja -ohjelmia, kuten YK:n kehitysohjelman (UNDP), YK:n yliopiston, UNCTADin, UNITARin ja YK:n ympäristöohjelman.

Hän oli myös johtanut monia onnistuneita, mutta nyt jo suurelta osin unohdettuja rauhanpyrkimyksiä, esimerkiksi Jemenissä vuonna 1962 ja Bahrainissa vuonna 1968. Kummassakin tapauksessa sota olisi aiheuttanut laajemman alueellisen konfliktin, ja Thantin hiljainen sovittelu esti sodan.

Toisin kuin kaksi edeltäjäänsä, Thant vetäytyi eläkkeelle kymmenen vuoden jälkeen puhuessaan kaikkien suurvaltojen kanssa. Vuonna 1961, kun hänet nimitettiin, Neuvostoliitto oli yrittänyt vaatia kolmen pääsihteerin troikan kaavaa, jossa yksi pääsihteeri edustaisi kutakin kylmän sodan blokkia, mikä olisi pitänyt säilyttää YK:ssa supervaltojen välinen tasa-arvo. Vuonna 1966, kun Thant nimitettiin uudelleen, kaikki suurvallat vahvistivat turvallisuusneuvoston yksimielisessä äänestyksessä pääsihteerin viran ja hänen hyvien palvelustensa merkityksen, mikä oli selkeä kunnianosoitus Thantin työlle.

Arabimaiden ja Israelin välinen kuuden päivän sota, Prahan kevät ja sitä seurannut Neuvostoliiton hyökkäys Tšekkoslovakiaan sekä Bangladeshin syntyyn johtanut Intian ja Pakistanin sota vuonna 1971 tapahtuivat kaikki hänen toimiessaan pääsihteerinä.

Häntä arvosteltiin laajalti Yhdysvalloissa ja Israelissa siitä, että hän suostui vetämään YK:n joukot pois Siinain alueelta vuonna 1967 vastauksena Egyptin presidentin Nasserin pyyntöön. U Thant yritti taivutella Nasseria olemaan ryhtymättä sotaan Israelin kanssa lentämällä Kairoon viime hetken rauhanpyrkimykseksi.

Hänen aikoinaan hyvät suhteensa Yhdysvaltain hallitukseen heikkenivät nopeasti, kun hän arvosteli julkisesti Yhdysvaltain toimintaa Vietnamin sodassa. Johnsonin hallinto hylkäsi lopulta hänen salaiset yrityksensä suorien rauhanneuvottelujen aloittamiseksi Washingtonin ja Hanoin välillä.

Thant seurasi tunnistamattomia lentäviä esineitä koskevia raportteja kiinnostuneena; vuonna 1967 hän järjesti amerikkalaisen ilmakehäfyysikon, tohtori James E. McDonaldin puhumaan YK:n ulkoavaruusasioita käsittelevälle ryhmälle ufoista.

Tammikuun 23. päivänä 1971 U Thant ilmoitti kategorisesti, ettei hän "missään tapauksessa" olisi käytettävissä kolmannelle kaudelle pääsihteeriksi. YK:n turvallisuusneuvosto oli useita viikkoja umpikujassa seuraajan etsimisessä, kunnes se lopulta päätyi Kurt Waldheimiin U Thantin seuraajaksi pääsihteerinä 21. joulukuuta 1971 - Waldheimin 53. syntymäpäivänä - ja vain kymmenen päivää ennen U Thantin toisen toimikauden päättymistä.

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukselle pitämässään jäähyväispuheessa pääsihteeri U Thant totesi, että hän tunsi "suurta helpotuksen ja vapautumisen rajamailla olevaa tunnetta" luopuessaan "viran taakasta". Noin 27. joulukuuta 1971 julkaistussa pääkirjoituksessa, jossa The New York Times ylisti U Thantia, todettiin, että "tämän omistautuneen rauhanmiehen viisaita neuvoja tarvitaan vielä hänen eläkkeelle siirtymisensä jälkeen". Pääkirjoituksen otsikko oli "U Thantin vapauttaminen".

 

Kuolema

U Thant kuoli keuhkosyöpään New Yorkissa 25. marraskuuta 1974. Tuolloin Burmaa hallitsi sotilasjuntta, joka kieltäytyi antamasta hänelle minkäänlaisia kunnianosoituksia. Burman silloinen presidentti Ne Win oli kateellinen U Thantin kansainvälisestä asemasta ja kunnioituksesta, jota burmalaiset osoittivat hänelle. Ne Win paheksui myös U Thantin läheisiä yhteyksiä U Nun demokraattiseen hallitukseen, jonka Ne Win oli syrjäyttänyt vallankaappauksella 2. maaliskuuta 1962. Ne Win määräsi, että U Thant haudattiin ilman mitään virallista osallistumista tai seremoniaa.

U Thantin ruumis lennätettiin Yhdistyneiden Kansakuntien päämajasta New Yorkista takaisin Rangooniin, mutta lentokentällä ei ollut kunniavartiota tai korkea-arvoisia virkamiehiä paikalla arkun saapuessa.

U Thantin hautajaispäivänä 5. joulukuuta 1974 kymmenet tuhannet ihmiset reunustivat Rangoonin katuja osoittaakseen viimeisen kunnioituksensa arvoisalle maanmiehelleen, jonka arkku oli esillä Rangoonin Kyaikasanin kilparadalla muutama tunti ennen suunniteltuja hautajaisia.

Opiskelijaryhmä kaappasi U Thantin arkun juuri ennen kuin sen oli määrä lähteä hautaamaan tavalliselle Rangoonin hautausmaalle. Opiskelijamielenosoittajat hautasivat U Thantin Rangoonin yliopiston ylioppilaskunnan (RUSU) entiselle alueelle, jonka Ne Win oli räjäyttänyt ja tuhonnut 8. heinäkuuta 1962.

Joulukuun 5. ja 11. päivän 1974 välisenä aikana opiskelijamielenosoittajat rakensivat RUSU:n alueelle myös väliaikaisen mausoleumin U Thantille ja pitivät hallituksen vastaisia puheita. Varhain aamulla 11. joulukuuta 1974 hallituksen joukot rynnäköivät kampukselle, tappoivat joitakin opiskelijoita, jotka vartioivat tilapäistä mausoleumia, veivät U Thantin arkun ja hautasivat sen uudelleen Shwedagon-pagodin juurelle, jossa se on edelleen.

Kuultuaan Rangoonin yliopiston kampuksen valtauksesta ja U Thantin arkun väkivaltaisesta siirtämisestä monet ihmiset mellakoivat Rangoonin kaduilla. Rangooniin ja sitä ympäröiville suurkaupunkialueille julistettiin sotatila. Burman hallitus murskasi U Thantin kriisin - opiskelijoiden johtamat mielenosoitukset, jotka johtuivat siitä, että Ne Winin hallitus oli kohdellut U Thantia huonosti.

Vuonna 1978 amerikkalainen Doubleday-kustantamo julkaisi U Thantin muistelmat View from the UN.

 
U Thantin hauta, Shwedagon Pagoda Road, Yangon  

Nimetty hänen mukaansa

• U Thantin rauhanpalkinnolla tunnustetaan ja palkitaan henkilöitä tai järjestöjä, jotka ovat saavuttaneet merkittäviä saavutuksia maailmanrauhan hyväksi.
• Hänen mukaansa on nimetty suurlähetystön tie Jalan U Thant Kuala Lumpurissa, Malesiassa.
• Hänen mukaansa on nimetty pieni saari East Riverissä, joka sijaitsee suoraan Manhattanin toisella puolella YK:n päämajaa vastapäätä.
• U Thantin kunnialuento on pidetty säännöllisesti Yhdistyneiden Kansakuntien yliopiston (UNU) päämajassa Tokiossa, Japanissa.