Paul Thomas Mann (s. 6. kesäkuuta 1875 Lyypekki; k. 12. elokuuta 1955 Zürich) oli saksalainen kirjailija, joka on yksi 1900-luvun keskeisistä eurooppalaisista kirjailijoista. Hänet tunnetaan laajoista romaaneistaan, novellikokoelmistaan, esseistään ja poliittisista kuulusteluistaan sekä siitä, että hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1929.
Mann syntyi vuonna 1875 Lyypekissä rikkaaseen ja konservatiiviseen perheeseen kauppamiehen ja Lyypekin kaupungin senaattorin poikana. Vuonna 1891 hänen isänsä kuoli, ja perheen olosuhteet muuttuivat. Vuonna 1894 Mann lopetti muodollisen koulunkäynnin ja muutti pian sen jälkeen Müncheniin, jossa hänen äitinsä ja sisaruksensa olivat asuneet vuodesta 1893. Hän työskenteli vakuutusmyyjänä ja kirjoitti sivutoimisesti runoja ja proosaa; ensimmäiset julkaisut ilmestyivät jo 1898.
Kirjailijana ja teosten keskeiset aiheet
Mannin läpimurto tapahtui romaanilla Die Buddenbrooks (1901), joka kuvaa porvarissuvun rappiota ja yhteiskunnallista muutosta. Teosta on joskus yhdistetty filosofisiin vaikutteisiin, kuten Arthur Schopenhauerin ajatteluun, etenkin suhteen pessimistisiin ja eksistentiaalisiin teemoihin. Myöhemmissä teoksissaan Mann yhdisti psykologisen tarkkanäköisyyden, kulttuurikriittisyyden ja laajat filosofiset pohdinnat.
Tärkeitä teoksia ovat muun muassa
Yksityiselämä, poliittinen asema ja pakolaisuus
Vuonna 1906 Mann meni naimisiin, vaikka hän ei ollut täysin varma omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan. Perheeseen syntyi useita lapsia, ja hänen veljensä Heinrich Mann oli myös tunnettu kirjailija. Ensimmäisessä maailmansodassa Mann hyväksyi sodan varovaisesti, mutta myöhemmin Weimarin aikana hän puolusti vahvasti Weimarin tasavallan demokraattisia arvoja.
Kun natsit nousivat valtaan, Mann vastusti heidän ideologiaansa julkisesti. Vuonna 1933 natsit polttivat hänen veljensä Heinrich Mannin kirjat, ja poliittinen tilanne pakotti molemmat sisarukset ja heidän perheensä etsimään turvaa ulkomailta. Tämän takia sekä Thomas että Heinrich perheineen muuttivat Yhdysvaltoihin vuonna 1934. Mann menetti Saksan kansalaisuutensa, mutta sai Yhdysvalloissa Tšekkoslovakian kansalaisuuden. Vuonna 1944 hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen.
Toisen maailmansodan aikana Mann osallistui liittoutuneiden propagandatyöhön ja puhui radiossa puolustaen demokratiaa ja vastustaen natsismia (radiossa, toisen maailmansodan aikana). Hänen luentonsa ja esseensä olivat merkittävä osa saksanjakoista kulttuurista vastarintaa ja älyllistä kritiikkiä diktatuuria vastaan.
Viimeiset vuodet ja perintö
Sodan jälkeen Mann jäi pitkiksi ajoiksi Yhdysvaltoihin. 1950-luvun poliittinen ilmapiiri Yhdysvalloissa aiheutti hänelle pettymyksen: vuonna 1952 hän joutui vastaamaan kysymyksiin Amerikan vastaisen toiminnan komitealle, mikä vaikutti osaltaan hänen päätökseensä palata Eurooppaan. Hän muutti takaisin Sveitsiin vuonna 1953 ja asettui lopullisesti Zürichiin. Hän vieraili joissain tilaisuuksissa myös Saksassa 1950-luvulla, mutta elämäntyöskentely oli jo osin siirtynyt exiliajan ja jälkikauden arvioiden piiriin.
Thomas Mann kuoli ateroskleroosiin Zürichissä, Sveitsissä 12. elokuuta 1955. Hänen tuotantonsa on säilynyt laajana ja monitahoisena: Mann tarkasteli teoksissaan yksilön ja yhteiskunnan suhteita, taiteen merkitystä, moraalisia valintoja ja eurooppalaista kulttuuriperintöä. Hän on vaikuttanut laajasti sekä saksalaiseen että kansainväliseen kirjallisuuteen, ja hänen teoksensa ovat edelleen tutkittuja ja luettuja.
