Edward 'Ted' Heath – Britannian pääministeri 1970–1974 (1916–2005)
Edward "Ted" Heath (1916–2005) — Britannian pääministeri 1970–1974. Elämänkerta: konservatiivijohtaja, kapellimestari ja merimies sekä elämäntarinaan liittyneet kiistat ja väitteet.
Sir Edward Richard George Heath KG MBE (9. heinäkuuta 1916 - 17. heinäkuuta 2005), joka tunnetaan usein nimellä Ted Heath, oli brittiläinen konservatiivipoliitikko. Hän oli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri vuosina 1970-1974. Heath oli myös konservatiivipuolueen johtaja vuosina 1965-1975.
Heath syntyi vaatimattomaan perheeseen Kentin maakunnassa ja nousi koulutuksensa ja uransa kautta Britannian politiikan huipulle. Hän opiskeli Oxfordin Balliol Collegessa, ja hänen intonsa politiikkaan ja julkiseen toimintaan näkyi jo nuorena.
Vuonna 1937 Heath tapasi opiskelijana matkustaessaan Nürnbergissä kolme Adolf Hitlerin huippunatsin johtajaa: Hermann Göringin, Joseph Goebbelsin ja Heinrich Himmlerin. Hän kuvaili Himmleriä pahimmaksi mieheksi, jonka hän oli koskaan tavannut. Heath matkusti myös Espanjan Barcelonaan vuonna 1938 Espanjan sisällissodan aikaan. Vuonna 1939 Heath matkusti jälleen Saksaan ja palasi Britanniaan ennen toisen maailmansodan syttymistä.
Toisen maailmansodan jälkeen Heath aloitti aktiivisen poliittisen uran. Hänet valittiin parlamenttiin ja hän toimi pitkään Member of Parliament (MP)inä, edustaen samaa vaalipiiriä useiden vuosikymmenien ajan. 1960-luvun puolivälissä hänestä tuli konservatiivipuolueen johtaja, ja vuonna 1970 hän johdatti puolueen vaalivoittoon, muodostaen hallituksen ja ryhtyen pääministeriksi.
Heathin pääministerikaudella keskeisiä teemoja olivat talouspolitiikka, teollisuussuhteiden uudistaminen ja Britannian suunta Eurooppaan. Hänen hallituksensa onnistui viemään Britannian liittymistä kohti yhteiseurooppalaista talousalueiden yhteistyötä: Saintsään esimerkiksi, että vuonna 1973 Iso-Britannia liittyi Euroopan talousyhteisöön (EEC), mikä oli yksi Heathin uran merkittävimmistä saavutuksista ja hänen poliittisen perintönsä keskeinen osa.
Samanaikaisesti hänen hallituksensa kohtasi kovaa vastarintaa ammattiyhdistyksiltä. 1970-luvun alun teollisuusriidat, etenkin kaivostyöläisten lakot, aiheuttivat laajoja sähkönsäästöjä ja taloudellista häiriötä, minkä seurauksena vuonna 1974 otettiin käyttöön niin kutsuttu "kolmen päivän viikko" (three-day week) ja hallitus ajautui vaikeuksiin. Nämä tapahtumat heikensivät julkista luottamusta Heathin johtoon ja olivat osaltaan syynä hallituksen kaatumiseen vaaleissa vuonna 1974. Helmikuun 1974 yleisvaalit johtivat vaakaan eikä selvään enemmistöhallitukseen; myöhemmin samana vuonna järjestetyissä lokakuun vaaleissa työväenpuolueen johtaja Harold Wilson nousi jälleen pääministeriksi.
Heathin hallitus pyrki myös uudistamaan työoikeutta ja rajoittamaan työtaistelujen vaikutuksia, muun muassa säätämällä lakeja ja pyrkimällä vahvistamaan valtion kykyä puuttua teollisuuskonflikteihin. Nämä toimet olivat poliittisesti kiistanalaisia ja vaikuttivat merkittävästi maineeseen sekä puolueen sisällä että laajemmin yleisön silmissä.
Henkilökohtaisesti Heath oli tunnettu monipuolisista harrastuksistaan. Hän oli elinikäinen poikamies. Hän ei koskaan mennyt naimisiin. Hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan kiisteltiin hänen elinaikanaan ja sen jälkeen. Huhujen mukaan hän oli homo. Heath ei koskaan puhunut seksuaalisuudestaan. Hän oli myös klassinen urkuri ja kapellimestari sekä merimies. Musiikki ja purjehdus olivat hänelle tärkeitä intohimoja; hän toimi aktiivisesti organistina ja johti orkestereita sekä osallistui purjehduskilpailuihin ja veneilyyn ystäviensä kanssa.
Heath jatkoi poliittista työtään myös pääministerikauden jälkeen ja pysyi parlamentissa pitkään. Vuonna 1975 hän menetti puoluejohtajuuden sisäisiin vaaleihin, ja uusien johtajien noustessa hän vetäytyi vähitellen etualalta, vaikka hän pysyi julkisuudessa vaikuttavana hahmona ja kommentaattorina erityisesti Euroopan integraatioon liittyvissä kysymyksissä. Hän lopetti pitkän parlamenttisen uransa vasta 2001.
Elokuussa 2015, kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen, väitettiin, että viisi poliisiviranomaista tutkii Heathia lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevista väitteistä. The Independent -lehdessä Heathin elämäkerran kirjoittaja John Campbell sanoi: "Jos hänellä olisi ollut taipumuksia siihen suuntaan, hän olisi tukahduttanut ne; hän oli liian itsehillitsevä ja sulkeutunut tehdäkseen mitään sellaista, joka olisi vaarantanut hänen uransa".
Tapaukseen liittyvä keskustelu kuumensi jälleen keskustelua julkisuuden henkilöiden yksityiselämästä ja vanhojen väärinkäytösepäilyjen tutkimisesta. Useat poliisitutkimukset, jotka liittyivät laajempiin historiallisiin hyväksikäyttöväitteisiin eri henkilöitä vastaan, ovat olleet monimutkaisia ja herättäneet sekä kritiikkiä että tukea uhrien oikeuksien puolesta. Tutkintojen yksityiskohtiin ja lopputuloksiin liittyvä tieto julkaistiin vaiheittain, ja monet tapaukset päättyivät ilman syytteitä tai jäivät epäselviksi, mikä on osaltaan vaikuttanut julkiseen käsitykseen ja historiankirjoitukseen Heathista.
Ted Heathin perintö on siten kaksijakoinen: hänen kannattajansa muistavat hänet Euroopan integraation ajajaksi ja modernisoijaksi, kun taas kriitikot korostavat hänen konfliktipolitiikkansa ja työmarkkinauudistusten aiheuttamia sosiaalisia jännitteitä. Lisäksi hänen yksityiselämäänsä ja hänen maineeseensa liittyneet arvelut ovat olleet osa hänen historiaansa ja julkista arviointia kuoleman jälkeenkin.
Varhainen elämä
Edward Heath oli työväenluokan perheestä, puusepän ja kotiapulaisen poika. Hän oli ensimmäinen kahdesta tärkeästä toisen maailmansodan jälkeisestä pääministeristä, jotka tulivat yhteiskunnan alemmista riveistä (toinen oli Margaret Thatcher). Heath kävi Ramsgaten lukiota ja sai stipendin Oxfordin Balliol Collegeen. Heath oli lahjakas muusikko, ja hän voitti collegen urkustipendin jo ensimmäisellä lukukaudellaan. Sen ansiosta hän saattoi jäädä yliopistoon neljänneksi vuodeksi. Hän valmistui lopulta filosofian, politiikan ja taloustieteen (PPE) kandidaatiksi vuonna 1939.
Heath palveli armeijassa toisessa maailmansodassa, alkaen kuninkaallisen tykistön luutnanttina. Vuonna 1944 hän osallistui Normandian maihinnousuun. Heath kotiutettiin (erosi armeijasta) everstiluutnanttina vuonna 1947.
Virkamiespalvelun jälkeen Heath voitti Bexleyn kansanedustajan paikan helmikuun 1950 parlamenttivaaleissa.
Poliittinen ura
Heathin ensimmäiset nimitykset olivat konservatiivipuolueen piiskurina alahuoneessa. Hän nousi johtavaksi ruoskimieheksi ja valtiovarainministeriön parlamentaariseksi sihteeriksi vuosina 1955-1959. Harold Macmillan nimitti hänet työministeriksi vuonna 1959.
Vuonna 1960 Macmillan antoi Heathille tehtäväksi neuvotella Yhdistyneen kuningaskunnan ensimmäisestä yrityksestä liittyä Euroopan talousyhteisöön (kuten Euroopan unionia tuolloin kutsuttiin). Laajojen neuvottelujen jälkeen Ranskan presidentti Charles de Gaulle esti veto-oikeudellaan Britannian liittymisen.
Vuosina 1965-1970 Heath oli oppositiojohtaja työväenpuolueen ollessa vallassa. Sitten hänet valittiin pääministeriksi vuoden 1970 parlamenttivaaleissa.
Hänen pääministerikautensa aikana Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus läpäisi parlamentissa joitakin varsin radikaaleja muutoksia.
Valuutta ja metrijärjestelmä
Anglosaksisista ajoista lähtien Englannin (ja myöhemmin Yhdistyneen kuningaskunnan) valuutta perustui Englannin puntaan, jonka kurssi oli 240 penceä 1 punnasta. 15. helmikuuta 1971, joka tunnetaan nimellä desimaalipäivä, Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti desimaalisivat valuuttansa.
Tällä muutoksella oli monia seurauksia, mutta suurin osa ihmisistä hyväksyi sen lopulta. Se oli kallis muutos. Sen lisäksi, että koko liikkeessä oleva raha vaihdettiin, myös monet mekaaniset laitteet oli vaihdettava. Kaikki maan kassakoneet, kaikki kaupalliset koneet, jotka ottivat vastaan kolikoita, kaikki julkiset ilmoitukset rahamaksuista ja niin edelleen.
Toinen muutos, joka tapahtui suunnilleen samaan aikaan, oli vanhan keisarillisen paino- ja mittajärjestelmän muuttaminen metrijärjestelmäksi. Tämä ajatus oli peräisin jo ennen Heathia, ja seuraava työväenpuolueen hallitus jatkoi sitä hänen jälkeensä. Sitä ei koskaan saatettu täysin päätökseen. Nopeusrajoitukset ovat edelleen mailia tunnissa, ja pituutta mitataan edelleen perinteisinä jaardeina, jalkoina ja tuuveina, mutta vaihtoehtona on metrijärjestelmä. Jälleen kerran muutokset olivat erittäin kalliita. Se merkitsi lähes täydellistä uudelleenjärjestelyä työstökoneteollisuudessa.
Se tehtiin pääasiassa siksi, että liittyminen Euroopan talousyhteisöön (ETY) vuonna 1973 velvoitti Yhdistyneen kuningaskunnan ottamaan lainsäädäntöönsä kaikki ETY:n direktiivit. Niihin kuului muun muassa säädettyjen SI-pohjaisten yksiköiden käyttö moniin tarkoituksiin viiden vuoden kuluessa. Metrisiä mittoja ei kuitenkaan juuri käytetä jokapäiväisessä elämässä Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Liittyminen Eurooppaan
Heath otti Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan Eurooppaan lokakuussa 1972 annetulla Euroopan yhteisöjä koskevalla lailla (European Communities Act 1972).
Kun de Gaulle oli jättänyt tehtävänsä, Heath oli päättänyt saada Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan (silloiseen) Euroopan talousyhteisöön. Myös ETY:n talous oli hidastunut, ja Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenyys nähtiin keinona elvyttää sitä. Heathin ja Ranskan presidentin Georges Pompidoun 12 tuntia kestäneen keskustelun jälkeen Britannian kolmas hakemus onnistui.
Hänen pääministerikautensa loppu
Heath ei onnistunut hallitsemaan ammattiliittojen valtaa. Kaksi kaivostyöläisten lakkoa vahingoitti taloutta. Vuoden 1974 lakko aiheutti sen, että suuri osa maan teollisuudesta joutui työskentelemään kolmipäiväisellä viikolla energian säästämiseksi. Tämä riitti äänestäjille, jotta hallitus erotettiin virasta. Vuoden 1974 parlamenttivaalien häviäminen päätti Heathin uran huipulla. Konservatiivipuolue korvasi hänet Margaret Thatcherilla.
Muut kiinnostuksen kohteet
Heath ei koskaan mennyt naimisiin. Hänen odotettiin menevän naimisiin lapsuudenystävänsä Kay Ravenin kanssa, joka kuulemma kyllästyi odottamiseen ja meni naimisiin RAF:n upseerin kanssa, jonka hän tapasi lomalla vuonna 1950. Muistelmiensa neljän lauseen kappaleessa Heath väitti, että hänellä oli ollut liian kiire luoda uraa sodan jälkeen ja että hän oli "ehkä ... pitänyt liikaa itsestäänselvyytenä". Michael Cockerellin vuonna 1998 antamassa televisiohaastattelussa Heath myönsi, että hän oli säilyttänyt naisen valokuvaa asunnossaan vielä vuosia sen jälkeen.
Hänen kiinnostuksensa musiikkiin piti hänet ystävällisissä väleissä useiden naismuusikoiden, kuten Moura Lympanyn, kanssa. Lympany oli luullut Heathin menevän hänen kanssaan naimisiin, mutta kun häneltä kysyttiin intiimeintä, mitä hän oli tehnyt, hän vastasi: "Hän laittoi kätensä olkapääni ympärille." Bernard Levin kirjoitti tuolloin The Observer -lehdessä unohtaen kaksi muuta pääministeriä, jotka olivat poikamiehiä ilman tunnettuja romanttisia kiinnostuksen kohteita, että Yhdistyneen kuningaskunnan oli odotettava neitsyt pääministeriä vasta sallivan yhteiskunnan syntyessä. Myöhemmässä elämässään Heath oli virallisen elämäkertakirjoittajansa Philip Zieglerin mukaan "taipuvainen vaipumaan alakuloiseen hiljaisuuteen tai jättämään täysin huomiotta vieressään istuvan naisen ja puhumaan tämän yli lähimmälle miehelle".
John Campbell, joka julkaisi Heathin elämäkerran vuonna 1993, omisti neljä sivua Heathin seksuaalisuutta koskevien todisteiden käsittelylle. Vaikka hän myönsi, että yleisö usein oletti Heathin olevan homo, eikä vähiten siksi, että se on "nykyään ... kuiskattu kaikista poikamiehistä", hän ei löytänyt "mitään positiivisia todisteita" siitä, että näin olisi ollut, "lukuun ottamatta heikkoja, perusteettomia huhuja". Campbell päätteli, että Heathin seksuaalisuuden merkittävin piirre oli sen täydellinen tukahduttaminen.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Sir Edward Richard George Heath?
V: Sir Edward Richard George Heath KG MBE (9. heinäkuuta 1916 - 17. heinäkuuta 2005), joka tunnetaan usein nimellä Ted Heath, oli brittiläinen konservatiivipoliitikko. Hän toimi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä vuosina 1970-1974 ja konservatiivipuolueen johtajana vuosina 1965-1975.
Kysymys: Missä hän opiskeli?
V: Hän opiskeli Oxfordin Balliol Collegessa.
K: Mitä tapahtui, kun hän matkusti Nürnbergiin vuonna 1937?
V: Matkustaessaan Nürnbergissä vuonna 1937 Heath tapasi kolme Adolf Hitlerin huippunatsin johtajaa: Hermann Göringin, Joseph Goebbelsin ja Heinrich Himmlerin. Hän kuvaili Himmleriä pahimmaksi mieheksi, jonka hän oli koskaan tavannut.
K: Missä muualla hän matkusti elämänsä aikana?
V: Vuonna 1938 Heath matkusti Espanjan Barcelonaan Espanjan sisällissodan aikaan. Vuonna 1939 hän palasi Saksaan ennen toisen maailmansodan puhkeamista.
K: Oliko Ted Heath naimisissa?
V: Ei, Ted Heath oli elinikäinen poikamies eikä koskaan mennyt naimisiin.
K: Spekuloitiinko hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan hänen elinaikanaan?
V: Kyllä, hänen huhuttiin olleen homo, mutta Ted Heath ei koskaan puhunut julkisesti seksuaalisuudestaan.
K: Mitä muuta toimintaa Ted Heath harjoitti politiikan ulkopuolella?
V: Politiikan ulkopuolella Ted Heath oli klassinen urkuri ja kapellimestari sekä merimies.
Etsiä