Edward Heath

Varhainen elämä

Edward Heath oli työväenluokan perheestä, puusepän ja kotiapulaisen poika. Hän oli ensimmäinen kahdesta tärkeästä toisen maailmansodan jälkeisestä pääministeristä, jotka tulivat yhteiskunnan alemmista riveistä (toinen oli Margaret Thatcher). Heath kävi Ramsgaten lukiota ja sai stipendin Oxfordin Balliol Collegeen. Heath oli lahjakas muusikko, ja hän voitti collegen urkustipendin jo ensimmäisellä lukukaudellaan. Sen ansiosta hän saattoi jäädä yliopistoon neljänneksi vuodeksi. Hän valmistui lopulta filosofian, politiikan ja taloustieteen (PPE) kandidaatiksi vuonna 1939.

Heath palveli armeijassa toisessa maailmansodassa, alkaen kuninkaallisen tykistön luutnanttina. Vuonna 1944 hän osallistui Normandian maihinnousuun. Heath kotiutettiin (erosi armeijasta) everstiluutnanttina vuonna 1947.

Virkamiespalvelun jälkeen Heath voitti Bexleyn kansanedustajan paikan helmikuun 1950 parlamenttivaaleissa.

Poliittinen ura

Heathin ensimmäiset nimitykset olivat konservatiivipuolueen piiskurina alahuoneessa. Hän nousi johtavaksi ruoskimieheksi ja valtiovarainministeriön parlamentaariseksi sihteeriksi vuosina 1955-1959. Harold Macmillan nimitti hänet työministeriksi vuonna 1959.

Vuonna 1960 Macmillan antoi Heathille tehtäväksi neuvotella Yhdistyneen kuningaskunnan ensimmäisestä yrityksestä liittyä Euroopan talousyhteisöön (kuten Euroopan unionia tuolloin kutsuttiin). Laajojen neuvottelujen jälkeen Ranskan presidentti Charles de Gaulle esti veto-oikeudellaan Britannian liittymisen.

Vuosina 1965-1970 Heath oli oppositiojohtaja työväenpuolueen ollessa vallassa. Sitten hänet valittiin pääministeriksi vuoden 1970 parlamenttivaaleissa.

Hänen pääministerikautensa aikana Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus läpäisi parlamentissa joitakin varsin radikaaleja muutoksia.

Valuutta ja metrijärjestelmä

Anglosaksisista ajoista lähtien Englannin (ja myöhemmin Yhdistyneen kuningaskunnan) valuutta perustui Englannin puntaan, jonka kurssi oli 240 penceä 1 punnasta. 15. helmikuuta 1971, joka tunnetaan nimellä desimaalipäivä, Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti desimaalisivat valuuttansa.

Tällä muutoksella oli monia seurauksia, mutta suurin osa ihmisistä hyväksyi sen lopulta. Se oli kallis muutos. Sen lisäksi, että koko liikkeessä oleva raha vaihdettiin, myös monet mekaaniset laitteet oli vaihdettava. Kaikki maan kassakoneet, kaikki kaupalliset koneet, jotka ottivat vastaan kolikoita, kaikki julkiset ilmoitukset rahamaksuista ja niin edelleen.

Toinen muutos, joka tapahtui suunnilleen samaan aikaan, oli vanhan keisarillisen paino- ja mittajärjestelmän muuttaminen metrijärjestelmäksi. Tämä ajatus oli peräisin jo ennen Heathia, ja seuraava työväenpuolueen hallitus jatkoi sitä hänen jälkeensä. Sitä ei koskaan saatettu täysin päätökseen. Nopeusrajoitukset ovat edelleen mailia tunnissa, ja pituutta mitataan edelleen perinteisinä jaardeina, jalkoina ja tuuveina, mutta vaihtoehtona on metrijärjestelmä. Jälleen kerran muutokset olivat erittäin kalliita. Se merkitsi lähes täydellistä uudelleenjärjestelyä työstökoneteollisuudessa.

Se tehtiin pääasiassa siksi, että liittyminen Euroopan talousyhteisöön (ETY) vuonna 1973 velvoitti Yhdistyneen kuningaskunnan ottamaan lainsäädäntöönsä kaikki ETY:n direktiivit. Niihin kuului muun muassa säädettyjen SI-pohjaisten yksiköiden käyttö moniin tarkoituksiin viiden vuoden kuluessa. Metrisiä mittoja ei kuitenkaan juuri käytetä jokapäiväisessä elämässä Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Liittyminen Eurooppaan

Heath otti Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan Eurooppaan lokakuussa 1972 annetulla Euroopan yhteisöjä koskevalla lailla (European Communities Act 1972).

Kun de Gaulle oli jättänyt tehtävänsä, Heath oli päättänyt saada Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan (silloiseen) Euroopan talousyhteisöön. Myös ETY:n talous oli hidastunut, ja Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenyys nähtiin keinona elvyttää sitä. Heathin ja Ranskan presidentin Georges Pompidoun 12 tuntia kestäneen keskustelun jälkeen Britannian kolmas hakemus onnistui.

Hänen pääministerikautensa loppu

Heath ei onnistunut hallitsemaan ammattiliittojen valtaa. Kaksi kaivostyöläisten lakkoa vahingoitti taloutta. Vuoden 1974 lakko aiheutti sen, että suuri osa maan teollisuudesta joutui työskentelemään kolmipäiväisellä viikolla energian säästämiseksi. Tämä riitti äänestäjille, jotta hallitus erotettiin virasta. Vuoden 1974 parlamenttivaalien häviäminen päätti Heathin uran huipulla. Konservatiivipuolue korvasi hänet Margaret Thatcherilla.

Muut kiinnostuksen kohteet

Heath ei koskaan mennyt naimisiin. Hänen odotettiin menevän naimisiin lapsuudenystävänsä Kay Ravenin kanssa, joka kuulemma kyllästyi odottamiseen ja meni naimisiin RAF:n upseerin kanssa, jonka hän tapasi lomalla vuonna 1950. Muistelmiensa neljän lauseen kappaleessa Heath väitti, että hänellä oli ollut liian kiire luoda uraa sodan jälkeen ja että hän oli "ehkä ... pitänyt liikaa itsestäänselvyytenä". Michael Cockerellin vuonna 1998 antamassa televisiohaastattelussa Heath myönsi, että hän oli säilyttänyt naisen valokuvaa asunnossaan vielä vuosia sen jälkeen.

Hänen kiinnostuksensa musiikkiin piti hänet ystävällisissä väleissä useiden naismuusikoiden, kuten Moura Lympanyn, kanssa. Lympany oli luullut Heathin menevän hänen kanssaan naimisiin, mutta kun häneltä kysyttiin intiimeintä, mitä hän oli tehnyt, hän vastasi: "Hän laittoi kätensä olkapääni ympärille." Bernard Levin kirjoitti tuolloin The Observer -lehdessä unohtaen kaksi muuta pääministeriä, jotka olivat poikamiehiä ilman tunnettuja romanttisia kiinnostuksen kohteita, että Yhdistyneen kuningaskunnan oli odotettava neitsyt pääministeriä vasta sallivan yhteiskunnan syntyessä. Myöhemmässä elämässään Heath oli virallisen elämäkertakirjoittajansa Philip Zieglerin mukaan "taipuvainen vaipumaan alakuloiseen hiljaisuuteen tai jättämään täysin huomiotta vieressään istuvan naisen ja puhumaan tämän yli lähimmälle miehelle".

John Campbell, joka julkaisi Heathin elämäkerran vuonna 1993, omisti neljä sivua Heathin seksuaalisuutta koskevien todisteiden käsittelylle. Vaikka hän myönsi, että yleisö usein oletti Heathin olevan homo, eikä vähiten siksi, että se on "nykyään ... kuiskattu kaikista poikamiehistä", hän ei löytänyt "mitään positiivisia todisteita" siitä, että näin olisi ollut, "lukuun ottamatta heikkoja, perusteettomia huhuja". Campbell päätteli, että Heathin seksuaalisuuden merkittävin piirre oli sen täydellinen tukahduttaminen.