Sir Edward Richard George Heath KG MBE (9. heinäkuuta 1916 - 17. heinäkuuta 2005), joka tunnetaan usein nimellä Ted Heath, oli brittiläinen konservatiivipoliitikko. Hän oli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri vuosina 1970-1974. Heath oli myös konservatiivipuolueen johtaja vuosina 1965-1975.
Heath syntyi vaatimattomaan perheeseen Kentin maakunnassa ja nousi koulutuksensa ja uransa kautta Britannian politiikan huipulle. Hän opiskeli Oxfordin Balliol Collegessa, ja hänen intonsa politiikkaan ja julkiseen toimintaan näkyi jo nuorena.
Vuonna 1937 Heath tapasi opiskelijana matkustaessaan Nürnbergissä kolme Adolf Hitlerin huippunatsin johtajaa: Hermann Göringin, Joseph Goebbelsin ja Heinrich Himmlerin. Hän kuvaili Himmleriä pahimmaksi mieheksi, jonka hän oli koskaan tavannut. Heath matkusti myös Espanjan Barcelonaan vuonna 1938 Espanjan sisällissodan aikaan. Vuonna 1939 Heath matkusti jälleen Saksaan ja palasi Britanniaan ennen toisen maailmansodan syttymistä.
Toisen maailmansodan jälkeen Heath aloitti aktiivisen poliittisen uran. Hänet valittiin parlamenttiin ja hän toimi pitkään Member of Parliament (MP)inä, edustaen samaa vaalipiiriä useiden vuosikymmenien ajan. 1960-luvun puolivälissä hänestä tuli konservatiivipuolueen johtaja, ja vuonna 1970 hän johdatti puolueen vaalivoittoon, muodostaen hallituksen ja ryhtyen pääministeriksi.
Heathin pääministerikaudella keskeisiä teemoja olivat talouspolitiikka, teollisuussuhteiden uudistaminen ja Britannian suunta Eurooppaan. Hänen hallituksensa onnistui viemään Britannian liittymistä kohti yhteiseurooppalaista talousalueiden yhteistyötä: Saintsään esimerkiksi, että vuonna 1973 Iso-Britannia liittyi Euroopan talousyhteisöön (EEC), mikä oli yksi Heathin uran merkittävimmistä saavutuksista ja hänen poliittisen perintönsä keskeinen osa.
Samanaikaisesti hänen hallituksensa kohtasi kovaa vastarintaa ammattiyhdistyksiltä. 1970-luvun alun teollisuusriidat, etenkin kaivostyöläisten lakot, aiheuttivat laajoja sähkönsäästöjä ja taloudellista häiriötä, minkä seurauksena vuonna 1974 otettiin käyttöön niin kutsuttu "kolmen päivän viikko" (three-day week) ja hallitus ajautui vaikeuksiin. Nämä tapahtumat heikensivät julkista luottamusta Heathin johtoon ja olivat osaltaan syynä hallituksen kaatumiseen vaaleissa vuonna 1974. Helmikuun 1974 yleisvaalit johtivat vaakaan eikä selvään enemmistöhallitukseen; myöhemmin samana vuonna järjestetyissä lokakuun vaaleissa työväenpuolueen johtaja Harold Wilson nousi jälleen pääministeriksi.
Heathin hallitus pyrki myös uudistamaan työoikeutta ja rajoittamaan työtaistelujen vaikutuksia, muun muassa säätämällä lakeja ja pyrkimällä vahvistamaan valtion kykyä puuttua teollisuuskonflikteihin. Nämä toimet olivat poliittisesti kiistanalaisia ja vaikuttivat merkittävästi maineeseen sekä puolueen sisällä että laajemmin yleisön silmissä.
Henkilökohtaisesti Heath oli tunnettu monipuolisista harrastuksistaan. Hän oli elinikäinen poikamies. Hän ei koskaan mennyt naimisiin. Hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan kiisteltiin hänen elinaikanaan ja sen jälkeen. Huhujen mukaan hän oli homo. Heath ei koskaan puhunut seksuaalisuudestaan. Hän oli myös klassinen urkuri ja kapellimestari sekä merimies. Musiikki ja purjehdus olivat hänelle tärkeitä intohimoja; hän toimi aktiivisesti organistina ja johti orkestereita sekä osallistui purjehduskilpailuihin ja veneilyyn ystäviensä kanssa.
Heath jatkoi poliittista työtään myös pääministerikauden jälkeen ja pysyi parlamentissa pitkään. Vuonna 1975 hän menetti puoluejohtajuuden sisäisiin vaaleihin, ja uusien johtajien noustessa hän vetäytyi vähitellen etualalta, vaikka hän pysyi julkisuudessa vaikuttavana hahmona ja kommentaattorina erityisesti Euroopan integraatioon liittyvissä kysymyksissä. Hän lopetti pitkän parlamenttisen uransa vasta 2001.
Elokuussa 2015, kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen, väitettiin, että viisi poliisiviranomaista tutkii Heathia lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevista väitteistä. The Independent -lehdessä Heathin elämäkerran kirjoittaja John Campbell sanoi: "Jos hänellä olisi ollut taipumuksia siihen suuntaan, hän olisi tukahduttanut ne; hän oli liian itsehillitsevä ja sulkeutunut tehdäkseen mitään sellaista, joka olisi vaarantanut hänen uransa".
Tapaukseen liittyvä keskustelu kuumensi jälleen keskustelua julkisuuden henkilöiden yksityiselämästä ja vanhojen väärinkäytösepäilyjen tutkimisesta. Useat poliisitutkimukset, jotka liittyivät laajempiin historiallisiin hyväksikäyttöväitteisiin eri henkilöitä vastaan, ovat olleet monimutkaisia ja herättäneet sekä kritiikkiä että tukea uhrien oikeuksien puolesta. Tutkintojen yksityiskohtiin ja lopputuloksiin liittyvä tieto julkaistiin vaiheittain, ja monet tapaukset päättyivät ilman syytteitä tai jäivät epäselviksi, mikä on osaltaan vaikuttanut julkiseen käsitykseen ja historiankirjoitukseen Heathista.
Ted Heathin perintö on siten kaksijakoinen: hänen kannattajansa muistavat hänet Euroopan integraation ajajaksi ja modernisoijaksi, kun taas kriitikot korostavat hänen konfliktipolitiikkansa ja työmarkkinauudistusten aiheuttamia sosiaalisia jännitteitä. Lisäksi hänen yksityiselämäänsä ja hänen maineeseensa liittyneet arvelut ovat olleet osa hänen historiaansa ja julkista arviointia kuoleman jälkeenkin.