Venäjän suuriruhtinatar Olga Nikolajevna (Olga Nikolajevna Romanova) (ven: Великая Княжна Olga Николаевна; 15. marraskuuta [O.S. 3. marraskuuta] 1895, 16. marraskuuta 1900 jälkeen - 17. heinäkuuta 1918) oli keisarillisen Venäjän viimeisen hallitsijan, Venäjän tsaari Nikolai II:n ja hänen vaimonsa Aleksandra Fjodorovnan vanhin tytär.
Olga kasvoi keisarillisessa perheessä ja oli vanhin neljästä sisaruksesta: hänen nuorempiaan olivat Tatjana, Maria ja Anastasia sekä ainoa veli, tsaariperheen perintöprinsessa Aleksei. Lapsuudessaan Olga ja hänen sisarensa muodostivat läheisen ryhmän; perheen sisällä heitä kutsuttiin usein kirjaimellisella lempinimellä, joka muodostui heidän etunimiensä alkukirjaimista. Monien muistelmien mukaan Olga oli vilkas, harrastuksissaan toimelias ja luonteeltaan suorapuheinen ja joskus itsepäinen — piirteet, jotka tekivät hänestä perheen näkyvän ja omanlaisensa jäsenen.
Avioliittospekulaatiot ja julkinen elämä
Olgan tulevasta avioliitosta spekuloitiin paljon Venäjällä hänen eläessään. Oli tarinoita liitoista Venäjän suuriruhtinas Dmitri Pavlovitšin, Romanian kruununprinssi Carolin, Walesin prinssi Edwardin, Britannian Yrjö V:n vanhimman pojan, ja Serbian kruununprinssi Aleksanterin kanssa. Olga halusi naida venäläisen ja jäädä kotimaahansa. Hän oli perheensä vanhin lapsi, mikä lisäsi julkista kiinnostusta hänen tulevaisuuteensa ja asemaansa keisarillisessa hovissa.
Sota-aika ja sairaala-apu
Ensimmäisen maailmansodan aikana Olga hoiti haavoittuneita sotilaita sotilassairaalassa — hän toimi vapaaehtoisena auttajana, opiskellen sairaanhoitoa ja avustaen perushoidossa sekä arkisissa järjestelytehtävissä. Hänen työnsä nähtiin osaltaan esimerkkinä keisarillisen perheen halusta osoittaa kansan hyväksi; yhdessä sisarensa Tatjanan kanssa hänet tunnettiin aktiivisena ja tunnontarkan hoitajana. Myöhemmin Olga sairastui itse, minkä jälkeen hän siirtyi hoitamaan sairaalan hallinnollisia tehtäviä ja järjestelyjä, joissa hän jatkoi panostaan sodan uhrien hyväksi.
Pidätykset, teloitus ja kuolemanjälkeinen muisto
Olga murhattiin perheensä kanssa 17. heinäkuuta 1918 bolshevikkien salaisen poliisin toimesta. Perhe pidätettiin ja vankeudessa Jekaterinburgissa; lopullinen teloitus tapahtui Ipatiev-talossa, jonka kellaritiloissa perheet tapettiin. Teloitusta johti paikallisia bolshevikkijoukkoja, ja tapahtuma on yksi Venäjän 1900-luvun historian traagisimmista jaksoista.
Venäjän ortodoksinen kirkko on kanonisoinut tsaariperheen jäseniä kuolemansa jälkeen intohimonkantajiksi; tätä seurasi useiden eri ortodoksisten yhteisöjen tunnustus — Ulkovenäläinen kirkko (ROCOR) teki omia kanonisointejaan aiemmin, ja Moskovan patriarkaatin alla oleva Venäjän ortodoksinen kirkko vahvisti perheen kanonisoinnin myöhemmin. Heitä muistellaan kirkollisessa perinteessä kärsimyksen ja uskon esimerkkinä.
Jäännökset, tunnistus ja hautajaiset
Perheen jäänteiden löytymisen, arkaluontoisten ja pitkäkestoisten tutkimusten sekä DNA-analyysien jälkeen historioitsijat ja forensikot ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että Olga tapettiin perheensä kanssa Jekaterinburgissa. Hänen jäänteensä tunnistettiin DNA-testien avulla, ja useiden vaiheiden jälkeen kyseiset löydöt johtivat julkisiin keskusteluihin ja hautajaisseremonioihin. Ne haudattiin hautajaisseremoniassa vuonna 1998 Pietarin katedraaliin Pietarissa hänen vanhempiensa ja kahden sisarensa hautajaisten yhteydessä. Hautaukset ja niihin liittyneet rituaalit olivat merkittävä osa Venäjän pyrkimystä käsitellä menneisyyden traumaattista perintöä.
Jälkivaikutus ja myyttien synty
Myöhemmin monet ihmiset väittivät valheellisesti olevansa elossa olevia kuningasperheen jäseniä. Eräs Marga Boodts -niminen nainen väitti olevansa suuriruhtinatar Olga, mutta häntä ei otettu vakavasti. Useat muutkin väitteet eloonjäämisestä herättivät yleistä kiinnostusta ja myyttejä — nämä kertomukset ovat osa laajempaa kulttuurista ilmiötä, jossa traagiset historiallisen tapahtumat synnyttävät toiveita ja spekulaatioita eloonjäämisestä ja salaliitoista. Historiantutkimus, arkistot ja DNA-tutkimukset ovat kuitenkin tukeneet yksimielisesti näkemystä siitä, että perheen jäsenet, mukaan lukien Olga, menehtyivät Jekaterinburgin teloituksessa.
