Venäjän suuriruhtinatar Olga Nikolajevna {}

Varhainen elämä

Olgan sisaret olivat suuriruhtinattaret Tatjana, Maria ja Anastasia. Hänellä oli myös veli, Venäjän tsaarevitš Aleksei. Olgan titteli (Velikaya Knyazhna Великая Княжна) käännetään parhaiten "suurruhtinatariksi". Tämä tarkoitti, että Olga oli "keisarillisena korkeutenaan" korkeammassa asemassa kuin muut Euroopan prinsessat, jotka olivat "kuninkaallisia korkeuksia". "Suurherttuatar" tuli tunnetuimmaksi tittelin käännökseksi englanniksi venäjän kielestä. Olgan ystävät ja perhe kutsuivat häntä yleensä yksinkertaisesti Olga Nikolajevnaksi. Häntä kutsuttiin myös nimellä "Olishka" tai "Olya". Kuningatar Victoria oli hänen iso-isoäitinsä. Olga oli hyvin läheinen siskonsa Tatjanan kanssa. He jakoivat huoneen, pukeutuivat samalla tavalla ja heidät tunnettiin nimellä "iso pari". Nuoremmat sisarukset Maria ja Anastasia tunnettiin nimellä "pikkupari".

Olga tunnettiin myötätunnosta ja ystävällisyydestä jo nuoresta pitäen. Mutta hänellä oli myös äkkipikainen luonne ja hän sanoi usein suoraan, mitä ajatteli. Kerran, kun hän oli pieni lapsi, hän tuli kärsimättömäksi poseeratessaan muotokuvamaalarille ja sanoi hänelle: "Olet hyvin ruma mies, enkä pidä sinusta yhtään!" Hän sanoi: "Olet ruma mies, enkä pidä sinusta yhtään!" Pierre Gilliard, hänen ranskanopettajansa, sanoi, että kun hän näki Olgan ensimmäisen kerran ollessaan 10-vuotias, hän oli "hyvin vaalea, ja hänellä oli säihkyvät, ilkikuriset silmät ...". Hän tutki minua katseella, joka näytti heti ensimmäisestä hetkestä lähtien etsivän heikkoa kohtaa panssarissani, mutta lapsessa oli jotain niin puhdasta ja rehellistä (totuudenmukaista), että hänestä piti heti."

Tsaarin lapset elivät hyvin yksinkertaisesti. He nukkuivat kovilla leirisängyillä ilman tyynyjä, kun he olivat terveitä. Tämä perinne oli alkanut Katariina Suuren valtakaudella, kun hän ensimmäisen kerran pakotti pojanpoikansa Aleksanterin tekemään niin. He kävivät aamuisin kylmissä kylvyissä, ja heidän oli siivottava huoneensa ja tehtävä käsityötä. Useimmat heidän kanssaan asuvat ihmiset, myös palvelijat, kutsuivat suurherttuatarta yleensä hänen etunimellään Olega Nikolajevna eikä hänen tittelillään tai "Hänen keisarillisella korkeudellaan". Kerran vierailullaan museossa, jossa oli esillä valtiollisia vaunuja, Olga kuitenkin määräsi yhden palvelijoista valmistelemaan suurimmat ja kauneimmat vaunut päivittäistä ajoaan varten. Häntä ei toteltu. Hän oli myös sitä mieltä, että vanhimpia lapsia pitäisi kunnioittaa. Kun hänelle kerrottiin Raamatun tarina Joosefista, hän sääli vanhempia veljiä eikä Joosefia. Hän myös sympatiseerasi Daavidin ja Goljatin tarinassa mieluummin Goljatia kuin Daavidia. Olga rakasti lukemista. Toisin kuin sisarensa, hän piti myös koulutyöstä. Pierre Gilliard sanoi, että Olgalla oli hyvin "nopeat aivot", "hyvät päättelykyvyt" ja "hyvin itsenäinen käytös sekä lahja nopeaan (nopeaan) ja viihdyttävään (hauskaan) vastineeseen (vastauksiin)". Hän luki mielellään politiikasta sanomalehdistä. Olga myös valitsi mielellään kirjoja siitä, mitä hänen äitinsä luki. Kun hänet löydettiin lukemasta kirjaa ennen kuin hänen äitinsä oli lukenut sen, Olga vitsaili, että hänen äitinsä oli odotettava, kunnes Olga oli varmistanut, että kirja oli oikea kirja hänen luettavakseen.

Suurherttuattaret Tatjana (vasemmalla) ja Olga Nikolajevna hovipuvussa, noin 1904.