John Demjanjuk – ukrainalais‑amerikkalainen, syytetty sotarikoksista

John Demjanjuk: ukrainalais‑amerikkalaisen elämä, sodanaikaiset vangiksiotot ja kiistanalaiset sotarikossyytteet — oikeusprosessit ja vaikutus historian muistamiseen.

John Demjanjuk (syntyjään Ivan Mykolaiovych Demianiuk; ukrainaksi: Іван Миколайович Дем'янюк; 3. huhtikuuta 1920 - 17. maaliskuuta 2012) oli ukrainalais-amerikkalainen autotyöläinen, entinen Neuvostoliiton puna-armeijan sotilas ja sotavanki toisen maailmansodan aikana.

Tausta ja sota-aika

Demjanjuk palveli puna-armeijassa ennen ja alussa toista maailmansotaa. Hänet vangittiin saksalaisten toimesta ja vietiin sotavangiksi. Sodan jälkeen hän pakeni ja muutti lopulta Yhdysvaltoihin, missä hän muutti nimensä Johniksi ja työskenteli autotehtaassa Clevelandissa. Myöhemmin hänen sota-aikaisesta toiminnastaan alkoi tulla esille syytöksiä, joiden mukaan hän olisi osallistunut natsi-Saksan keskitysleirien ja tuhoamisleirien vartiointiin.

Syytökset ja Israelin oikeudenkäynti

1970-luvulla Demjanjukia vastaan nostettiin vaatimuksia siitä, että hänet tunnistettiin erääksi niin kutsutuista leirivartijoista (mm. väitös, että hän olisi ollut ns. "Ivan the Terrible" Treblinkassa). Vuonna 1977 hänet luovutettiin Israelille, jossa häntä syytettiin sotarikoksista ja ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista. Jerusalemissa pidetyssä oikeudenkäynnissä hänet tuomittiin 1988 kuolemaan.

Israelissa tapahtui kuitenkin myöhemmin merkittävä käänne: uudet asiakirjat ja tutkimukset toivat esiin epävarmuutta tunnistamisesta, ja Israelin korkein oikeus kumosi tuomion vuonna 1993. Korkein oikeus katsoi, että identifikaatioon liittyi epäilyksiä eikä tuomioon voitu luottaa. Demjanjuk vapautettiin ja palasi Yhdysvaltoihin.

Yhdysvaltojen menettelyt ja uudelleenavautuvat syytteet

Demjanjukin kansalaisuuteen ja mahdollisiin oikeudellisiin seuraamuksiin liittyi käännöksiä useissa maissa. Hänen Yhdysvaltain kansalaisuutensa kumottiin ja palautettiin eri oikeusprosessien myötä useita kertoja, ja viranomaiset pyrkivät eri vaiheissa saattamaan hänet vastuuseen joko luovuttamalla hänet muille maille tai nostamalla kansallisella tasolla syytteitä. Lopulta hänen kansalaisuutensa kumottiin pysyvämmin ja poistopäätökset johtivat siihen, että Demjanjuk voidaan luovuttaa toiseen valtioon tutkittavaksi uusista syytteistä.

Saksassa käyty oikeudenkäynti ja tuomio

Kesällä 2009 Demjanjuk luovutettiin Saksaan. Saksalaiset syyttäjät nostivat häntä vastaan syytteet osallistumisesta vartiointitehtäviin Sobiborin tuhoamisleirillä. Münchenin oikeus tuomitsi hänet toukokuussa 2011 avustaakseen murhissa (accessory to murder) tuhansissa yksittäistapauksissa, koska tuomioistuimen mukaan jokaisella vartijan toiminnalla leirillä oli auttava yhteys leirillä tehtyihin murhiin. Tuomion pituus oli viisi vuotta vankeutta.

Demjanjuk valitti tuomiosta. Hän kuoli 17. maaliskuuta 2012 Saksaassa käräjäoikeuden valitusprosessin ollessa vielä kesken, joten tuomio ei ehtinyt saavuttaa lainvoimaa.

Todisteet, identifiointikiista ja lainopillinen merkitys

Tapauksen keskeisiä kiistanaiheita olivat identifiointi ja todisteiden luotettavuus: toisen maailmansodan aikaiset asiakirjat, silminnäkijätodistukset ja myöhemmin löytyneet neuvostoaikaiset dokumentit vaikuttivat eri tavoin oikeudellisiin ratkaisuihin. Israelin korkein oikeus katsoi, että alkuperäiset syytökset "Ivan the Terrible" -nimellä olivat ristiriitaisia uusien dokumenttien valossa, mikä johti tuomion kumoamiseen. Saksassa oikeuskäytäntö puolestaan laajensi käsitystä vastuusta siten, että leirivartijan toiminnasta voidaan katsoa syntyvän syy-yhteys kaikkiin leirillä tehtyihin murhiin, vaikka varsinaista tappamista ei olisi voitu osoittaa.

Perintö ja keskustelu

Demjanjukin tapaus on herättänyt laajaa keskustelua historiasta, oikeusperiaatteista ja siitä, miten sotarikosten tutkinta ja oikeudenkäynti on mahdollista vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen. Tapauksesta on nostettu esiin kysymyksiä muistamisesta, todistusaineiston luotettavuudesta, sekä siitä, miten oikeusjärjestelmät käsittelevät epäiltyjä, joiden toiminta ajoittuu massiivisiin historiallisiiin rikoksiin. Vaikka Demjanjuk kuoli ennen lopullista lainvoimaista ratkaisua Saksassa, hänen oikeudenkäyntinsä vaikutti kansainväliseen käytäntöön sotarikosten selvittämisessä ja oikeudellisessa vastuussa.

Demjanjukin tapaus on monikerroksinen esimerkki siitä, miten toisen maailmansodan jälkeisiä sotarikoksia on pyritty selvittämään pitkiä aikoja tapahtumien jälkeen ja miten eri maiden oikeusjärjestelmät tulkitsevat vastuuta tällaisissa rikoksissa.

Karkotus

Vuonna 1986 hänet karkotettiin Israeliin oikeuteen sotarikoksista sen jälkeen, kun yksitoista holokaustista selviytynyttä, joista monet olivat Israelista, oli tunnistanut hänet "Ivan Kauheaksi", joka oli pahamaineinen vartija Treblinkan tuhoamisleirillä natsien miehittämässä Puolassa. Demjanjukia syytettiin murhista ja poikkeuksellisen raa'asta väkivallasta leirin vankeja kohtaan vuosina 1942-43. Häntä syytettiin murhasta ja poikkeuksellisen raa'asta väkivallasta leirin vankeja kohtaan vuosina 1942-43. Hänet tuomittiin rikoksista ihmisyyttä vastaan kuolemaan vuonna 1988.

Israelin korkein oikeus kumosi tuomion vuonna 1993 uusien todisteiden perusteella, joiden mukaan "Iivana Julma" oli todennäköisesti toinen mies, Ivan Marchenko. Oikeudenkäynnin jälkeen syyskuussa 1993 hän palasi kotiinsa Ohioon. Vuonna 1998 hänen kansalaisuutensa palautettiin sen jälkeen, kun Yhdysvaltain liittovaltion vetoomustuomioistuin päätti, että syyttäjät olivat salanneet hänen henkilöllisyyttään koskevia vapauttavia todisteita.

 
Demjanjuk (keskellä) kuuntelee kuolemantuomiota 25. huhtikuuta 1988 Jerusalemissa, Israelissa. Syyllisyystuomio kumottiin myöhemmin.  

Hae kirjaimella