John Ireland
John Ireland (syntynyt Manchesterin lähellä 13. elokuuta 1879; kuollut Washington, Sussex, 12. kesäkuuta 1962) oli englantilainen säveltäjä. Hänet muistetaan erityisesti pianokonsertostaan ja kirkkomusiikistaan, erityisesti hymnistä Greater love hath no man, laulusta The Holy Boy ja virsistä My song is love unknown. Hänellä oli onneton lapsuus, ja hän tunsi itsensä aina epävarmaksi ja melko yksinäiseksi.
John Ireland (noin 1920)
Life
John Ireland syntyi Bowdonissa, Suur-Manchesterissa. Hänen 70-vuotias isänsä oli kustantaja, joka omisti sanomalehden. Hän oli mennyt toisen kerran naimisiin vaimonsa kuoleman jälkeen, ja John oli nuorin toisen avioliiton viidestä lapsesta. Hänen äitinsä oli 30 vuotta aviomiestään nuorempi. Kun John oli 14-vuotias, hänen äitinsä kuoli, ja hänen isänsä kuoli seuraavana vuonna.
John Ireland opiskeli pianonsoittoa ja urkuja Royal College of Musicissa. Myöhemmin hän sai myös sävellystunteja Charles Villiers Stanfordilta. Myöhemmin hänestä itsestään tuli Collegen opettaja. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa säveltäjät Alan Bush ja Geoffrey Bush (jotka eivät olleet sukua), Ernest Moeran ja Benjamin Britten. Geoffrey Bush auttoi myöhemmin valmistelemaan monia Irlannin teoksia julkaistavaksi. Ireland hankki elantonsa enimmäkseen urkurina ja kuoronjohtajana.
Irlanti viihtyi Kanaalisaarilla. Hän piti siellä olevista maisemista. Hänet evakuoitiin niiltä juuri ennen Saksan hyökkäystä toisen maailmansodan aikana.
John Ireland meni kerran naimisiin, mutta hänen avioliittonsa kesti vain muutaman kuukauden.
Hänen 70-vuotissyntymäpäiväänsä juhlittiin 10. syyskuuta 1949 erityisellä Prom-konsertilla. Pianokonserton solistina oli pianisti Eileen Joyce, joka myöhemmin teki konsertosta ensimmäisen gramofonitallenteen.
Irlanti jäi eläkkeelle vuonna 1953. Hän muutti pieneen kylään Sussexissa, jossa hän asui vanhassa tuulimyllyssä, joka oli muutettu kodiksi.
Hän kuoli 82-vuotiaana Washingtonissa, Sussexissa sydämen vajaatoimintaan.
Rock Common Windmill, Washington, Sussex, Englanti, jossa Irlanti asui 1950-luvulla.
John Irelandin hauta Shipleyssä, Länsi-Sussexissa.
Musiikki
Kansanlaulut eivät koskaan vaikuttaneet John Irelandiin kuten moniin muihin aikansa englantilaisiin säveltäjiin. Hänen musiikkinsa liittyy enemmän impressionismiin. Hän piti ranskalaisten säveltäjien, kuten Debussyn ja Ravelin, sekä Igor Stravinskyn ja Bartókin musiikista. Hänen pianokonserttonsa on yksi hänen parhaista teoksistaan. Se osoittaa, että hän kehitti oman persoonallisen harmoniatyylinsä. Useimmat hänen muista hyvistä teoksistaan ovat lyhyitä kappaleita, joista monet on tehty pianosoololle. Hänen tunnetuin kappaleensa on laulu Pyhä poika. Sitä kuullaan monissa eri sovituksissa. Hänen laulunsa A. E. Housmanin, Thomas Hardyn, Christina Rossettin, John Masefieldin, Rupert Brooken ja muiden runoihin kuuluvat parhaimpiin englantilaisiin taidelauluihin. Hän kirjoitti myös virsiä, joululauluja ja muuta pyhää kuoromusiikkia; kuorojen keskuudessa hänet tunnetaan luultavasti parhaiten hymnistä Greater love hath no man, jota lauletaan usein jumalanpalveluksissa, joissa muistetaan sodan uhreja. Toinen kuoroteos, These things shall be, ilmaisee hänen syvimmät toiveensa ihmiskunnalle, vaikka viimeisinä vuosinaan hän sanoi vihaavansa teosta.
