Charles Villiers Stanford

Life

Stanford syntyi Dublinissa. Hänen isänsä oli hyvin menestyvä asianajaja, joka oli myös kiinnostunut musiikista. Hän soitti selloa ja lauloi. Stanfordin äiti soitti pianoa. Nuori poika kuuli paljon musiikkia kotonaan, sillä siellä oli usein vieraita, jotka tulivat musisoimaan. Charles opiskeli pianonsoittoa, urkujen soittoa ja sävellystä ja hän jo hyvin nuorena sävelteli ja esiintyi konserteissa.

Hänen vanhempansa olivat halunneet pojastaan lakimiehen, mutta oli selvää, että musiikista tulisi hänen ammattinsa. Hän sai stipendin Cambridgen Queens' Collegeen vuonna 1870, jossa hän opiskeli kuoroa. Hän oppi nopeasti, ja vuonna 1873, vielä opiskeluaikanaan, hänestä tuli Trinity Collegen urkuri ja kahden kuoron kapellimestari. Näissä tehtävissä hänellä oli aikaa käydä Saksassa, jossa hän opiskeli Carl Reinecken ja Friedrich Kielin johdolla. Hän tapasi useita kuuluisia säveltäjiä, kuten Brahmsin ja Offenbachin. Hän osallistui Bayreuthin festivaaliteatterin avajaisiin, joissa esitettiin Richard Wagnerin musiikkia.

Stanford suoritti kandidaatin tutkinnon vuonna 1874 ja maisterin tutkinnon vuonna 1878, ja hänelle myönnettiin Oxfordissa vuonna 1883 ja Cambridgessa vuonna 1888 musiikin tohtorin arvonimi. Hänellä oli paljon energiaa ja hänet tunnettiin kovasta työstä. Kun Royal College of Music avattiin Lontoossa vuonna 1883, Stanfordista tuli sen professori. Hänestä tuli Bach-kuoron kapellimestari, ja sitten hänestä tuli Cambridgen musiikin professori. Hän oli vielä vain 35-vuotias. Hän piti nämä kaksi professuuria kuolemaansa saakka. Vaikka hän luopui Trinityn urkurin tehtävistä, hänestä tuli Leedsin kolmivuotisfestivaalin kapellimestari ja hän esiintyi lähes kaikilla tärkeillä brittiläisillä musiikkifestivaaleilla. Vuonna 1902 hänet lyötiin ritariksi.

Stanford avioitui vuonna 1878, ja pariskunnalle syntyi kaksi lasta.

Stanford kuoli Lontoossa ja hänet haudattiin Westminster Abbeyyn.

Musiikki

Stanford tunnetaan nykyään parhaiten hänen anglikaaniselle kirkolle kirjoittamastaan kuoromusiikista. Näihin kuuluu joitakin erittäin hienoja hymnejä ja motetteja sekä jumalanpalvelussävelmiä. Hänen musiikkinsa oli paljon parempaa kuin suurin osa 1800-luvulla sävelletystä kirkkomusiikista, joten hän auttoi parantamaan brittiläistä musiikkia. Hän sävelsi monia kappaleita musiikkijuhlia varten: niihin kuuluu oratorioita ja kantaatteja sekä yksinlauluja ja yksinlauluja. Hän kirjoitti myös paljon orkesteri- ja instrumentaaliteoksia. Niissä näkyy usein Brahmsin ja Schumannin vaikutus.

Sävellysopettajana Stanford vaikutti suuresti moniin brittisäveltäjiin. Hänellä oli joskus paha luonne, mutta hän oli myös erittäin hyvä näyttämään oppilaille, miten he voisivat parantaa musiikkiaan. Säveltäjät, kuten Charles Wood, Constant Lambert, Vaughan Williams, Holst, Samuel Coleridge-Taylor, Rutland Boughton, John Ireland, Frank Bridge, George Butterworth, Arthur Bliss, Herbert Howells, Arthur Benjamin ja Ernest J. Moeran, oppivat häneltä paljon ja ihailivat häntä edelleen.