Charles Villiers Stanford (1852–1924) – irlantilainen säveltäjä ja opettaja
Charles Villiers Stanford (1852–1924) — irlantilainen säveltäjä ja vaikutusvaltainen opettaja, jonka kuoro- ja sinfoniateokset muovasivat brittiläistä musiikkiperintöä.
Sir Charles Villiers Stanford (syntynyt Dublinissa 30. syyskuuta 1852; kuollut Lontoossa 29. maaliskuuta 1924) oli irlantilainen säveltäjä, joka asui Englannissa suurimman osan elämästään.
Elämä ja koulutus
Stanford syntyi ja sai varhaiset musiikkiopinnot Dublinissa. Nuorena hän hankki jatkokoulutusta Saksassa, missä hän tutustui 1800‑luvun keskeisiin sävellysperiaatteisiin ja orkestrointiin. Myöhemmin hän palasi Britteihin ja sijoittui pysyvästi Englantiin, missä hänen uransa opettajana ja organistina vakiintui.
Ura ja opetustyö
Stanford oli keskeinen vaikuttaja englantilaisen musiikin herättelyssä 1800‑ ja 1900‑lukujen vaihteessa. Hän oli mukana uudenlaisissa musiikkioppilaitoksissa ja toimi pitkään arvostettuna opettajana. Opetustyössään hän painotti muodon ja kontrapunktin hallintaa sekä perinteistä sävellystekniikkaa. Stanfordin oppilaiden joukkoon kuuluu useita myöhemmin merkittäviksi tulleita brittiläisiä säveltäjiä, kuten Ralph Vaughan Williams, Gustav Holst ja John Ireland, ja hänen vaikutuksensa jatkui opetusketjussa vielä pitkään.
Teokset ja musiikillinen tyyli
Stanfordilla oli laaja ja monipuolinen tuotanto: orkesterikappaleita, sinfonioita, konsertoja, kirkkomusiikkia, kuoroteoksia, lauluja sekä kamarimusiikkia. Hänen sävellystyylinsä ammensi vahvasti saksalaisesta perinteestä—muodollinen selkeys, kontrapunktinen taituruus ja tiukka muotorakenne olivat keskeisiä piirteitä. Samalla hän kuitenkin pyrki edistämään englantilaista musiikkielämää tuomalla korkeatasoista sävellyskoulutusta ja teosten tulkintaa saarivaltakuntaan.
Palkinnot ja perintö
Stanford sai elinaikanaan tunnustusta sekä opettajana että säveltäjänä, ja hänestä tuli 1900‑luvun alkuun mennessä keskeinen nimi Britannian musiikkielämässä. Vaikka 1900‑luvun modernistiset virtaukset toivat uudenlaista kritiikkiä ja osin vähensivät hänen maineensa näkyvyyttä, 1900‑luvun loppupuolella kiinnostus hänen tuotantoaan kohtaan on elpynyt: erityisesti kirkkomusiikki ja kuoroteokset ovat säilyttäneet asemansa anglikaanisessa kirkkoperinteessä ja konserttiohjelmissa, ja useita orkesteriteoksia on äänitetty uudelleen.
Charles Villiers Stanfordin merkitys ei rajoitu vain sävellyksiin: hänen pitkäaikainen opetustyönsä ja aktiivinen roolinsa musiikkielämän järjestöissä muokkasivat merkittävästi englantilaisen säveltaiteen kehitystä.
Charles Villiers Stanford - Leslie Wardin tekemä karikatyyri.
Life
Stanford syntyi Dublinissa. Hänen isänsä oli hyvin menestyvä asianajaja, joka oli myös kiinnostunut musiikista. Hän soitti selloa ja lauloi. Stanfordin äiti soitti pianoa. Nuori poika kuuli paljon musiikkia kotonaan, sillä siellä oli usein vieraita, jotka tulivat musisoimaan. Charles opiskeli pianonsoittoa, urkujen soittoa ja sävellystä ja hän jo hyvin nuorena sävelteli ja esiintyi konserteissa.
Hänen vanhempansa olivat halunneet pojastaan lakimiehen, mutta oli selvää, että musiikista tulisi hänen ammattinsa. Hän sai stipendin Cambridgen Queens' Collegeen vuonna 1870, jossa hän opiskeli kuoroa. Hän oppi nopeasti, ja vuonna 1873, vielä opiskeluaikanaan, hänestä tuli Trinity Collegen urkuri ja kahden kuoron kapellimestari. Näissä tehtävissä hänellä oli aikaa käydä Saksassa, jossa hän opiskeli Carl Reinecken ja Friedrich Kielin johdolla. Hän tapasi useita kuuluisia säveltäjiä, kuten Brahmsin ja Offenbachin. Hän osallistui Bayreuthin festivaaliteatterin avajaisiin, joissa esitettiin Richard Wagnerin musiikkia.
Stanford suoritti kandidaatin tutkinnon vuonna 1874 ja maisterin tutkinnon vuonna 1878, ja hänelle myönnettiin Oxfordissa vuonna 1883 ja Cambridgessa vuonna 1888 musiikin tohtorin arvonimi. Hänellä oli paljon energiaa ja hänet tunnettiin kovasta työstä. Kun Royal College of Music avattiin Lontoossa vuonna 1883, Stanfordista tuli sen professori. Hänestä tuli Bach-kuoron kapellimestari, ja sitten hänestä tuli Cambridgen musiikin professori. Hän oli vielä vain 35-vuotias. Hän piti nämä kaksi professuuria kuolemaansa saakka. Vaikka hän luopui Trinityn urkurin tehtävistä, hänestä tuli Leedsin kolmivuotisfestivaalin kapellimestari ja hän esiintyi lähes kaikilla tärkeillä brittiläisillä musiikkifestivaaleilla. Vuonna 1902 hänet lyötiin ritariksi.
Stanford avioitui vuonna 1878, ja pariskunnalle syntyi kaksi lasta.
Stanford kuoli Lontoossa ja hänet haudattiin Westminster Abbeyyn.
Musiikki
Stanford tunnetaan nykyään parhaiten hänen anglikaaniselle kirkolle kirjoittamastaan kuoromusiikista. Näihin kuuluu joitakin erittäin hienoja hymnejä ja motetteja sekä jumalanpalvelussävelmiä. Hänen musiikkinsa oli paljon parempaa kuin suurin osa 1800-luvulla sävelletystä kirkkomusiikista, joten hän auttoi parantamaan brittiläistä musiikkia. Hän sävelsi monia kappaleita musiikkijuhlia varten: niihin kuuluu oratorioita ja kantaatteja sekä yksinlauluja ja yksinlauluja. Hän kirjoitti myös paljon orkesteri- ja instrumentaaliteoksia. Niissä näkyy usein Brahmsin ja Schumannin vaikutus.
Sävellysopettajana Stanford vaikutti suuresti moniin brittisäveltäjiin. Hänellä oli joskus paha luonne, mutta hän oli myös erittäin hyvä näyttämään oppilaille, miten he voisivat parantaa musiikkiaan. Säveltäjät, kuten Charles Wood, Constant Lambert, Vaughan Williams, Holst, Samuel Coleridge-Taylor, Rutland Boughton, John Ireland, Frank Bridge, George Butterworth, Arthur Bliss, Herbert Howells, Arthur Benjamin ja Ernest J. Moeran, oppivat häneltä paljon ja ihailivat häntä edelleen.
Etsiä