Mikhail Bakunin
Mihail Aleksandrovits Bakunin (/bəˈkuːnɪn/; 30. toukokuuta [O.S. 18. toukokuuta] 1814 - 1. heinäkuuta 1876) oli venäläinen anarkisti. Hän oli yksi anarkismin varhaisista perustajista.
Historia
Mihail syntyi Venäjän keisarikunnassa venäläiseen aatelisperheeseen. Nuorena miehenä hän oli Venäjän armeijan nuorempi upseeri, mutta luopui palveluksesta vuonna 1835. Hän meni Moskovassa kouluun opiskelemaan filosofiaa ja alkoi käydä radikaaleissa ryhmissä, joissa Alexander Herzen vaikutti häneen suuresti. Bakunin lähti Venäjältä vuonna 1842 Dresdeniin ja lopulta Pariisiin, jossa hän tapasi George Sandin, Pierre-Joseph Proudhonin ja Karl Marxin.
Hänet karkotettiin lopulta Ranskasta, koska hän oli vastustanut Venäjän harjoittamaa Puolan sortoa. Vuonna 1849 hänet pidätettiin Dresdenissä, koska hän oli mukana Tšekin vuoden 1848 kapinassa. Hänet luovutettiin Venäjälle, jossa hänet vangittiin Pietarin Pietari-Paavalin linnoitukseen. Siellä hän oli vuoteen 1857 asti, jolloin hänet lähetettiin työleirille Siperiaan. Hän pakeni Japaniin, Yhdysvaltoihin ja päätyi lopulta Lontooseen lyhyeksi aikaa, sitten Sveitsiin ja Italiaan.
Vuonna 1868 Bakunin liittyi sosialistiseen International Working Men's Associationiin, joka oli ammattiyhdistysten ja työläisjärjestöjen ryhmä. Erimielisyys Marxin kanssa, joka oli tärkeä henkilö tässä järjestössä, päättyi siihen, että Bakunin erotettiin, koska hänellä oli "salainen järjestö Internationaalin sisällä".
Suurempi bakuninistinen järjestö kesti kauemmin kuin sen pieni marxilainen kilpailija, joka toimi vain New Yorkissa. Bakunin edisti syndikalismin ja anarkismin perusajatuksia. Vuosina 1870-1876 Bakunin kirjoitti joitakin pidempiä kirjoituksiaan, kuten Statismi ja anarkia sekä Jumala ja valtio.
Pariisin kommuunissa oli monia Bakuninin anarkistisen ohjelman elementtejä - itsehallinto, valtuutetut edustajat, miliisijärjestelmä, jossa oli vaaleilla valitut upseerit, ja hajauttaminen. Vaikka Bakunin oli vanha ja sairas, hän yritti myös liittyä anarkisteihin Bolognassa Italiassa, mutta joutui palaamaan valepuvussa Sveitsiin, jossa hän asui Luganossa. Hän pysyi aktiivisena Euroopan työläis- ja talonpoikaisliikkeissä ja vaikutti myös Egyptin ja Latinalaisen Amerikan liikkeisiin.
Aiheeseen liittyvät sivut
