Mihail Aleksandrovits Bakunin (/bəˈkuːnɪn/; 30. toukokuuta [O.S. 18. toukokuuta] 1814 - 1. heinäkuuta 1876) oli venäläinen anarkisti. Hän oli yksi anarkismin varhaisista perustajista.

Elämä ja toiminta

Bakunin syntyi aatelissukuun kuuluvassa perheessä ja sai nuorena sekä sotilaallista että tieteellistä koulutusta. 1830–1840-luvuilla hän matkusti ja asui eri puolilla Eurooppaa, opiskeli filosofiaa ja tuli tutuksi silloisten radikaalien ja vallankumouksellisten piireissä esiintyvien ideoiden kanssa. Hän osallistui aktiivisesti vuoden 1848 vallankumouksiin ja muuhun 1800-luvun keskivaiheen kapinaliikkeeseen, minkä seurauksena hän myös vangittiin ja joutui kokemaan pakkooksia ja vankeutta. Myöhemmin hän karkasi Siperian eristyksestä ja palasi länsieurooppalaiseen poliittiseen toimintaan.

Ajattelun keskeiset periaatteet

  • Valtion vastustus: Bakunin korosti, että valtio on väkivallan ja pakon väline, joka ylläpitää eriarvoisuutta, ja hän vaati valtion poistoa tai radikaalia hajottamista yhteiskunnasta.
  • Yhteisomistus ja kollektivismi: Hän kannatti tuotantovälineiden yhteisomistusta ja työväestön itsehallintoa; hänen näkemyksensä luokitellaan usein kollektivistiseksi anarkismiksi.
  • Vallankumous ja suora toiminta: Bakunin uskoi tarvittavan vallankumouksellisen toiminnan ja joukkojen spontaanin toiminnan merkitykseen muutoksen aikaansaamisessa, ei muodollisen poliittisen vallan kautta tapahtuvan muutosprosessin avulla.
  • Uskonto ja auktoriteetti: Hän oli voimakas kirkon ja uskonnollisen auktoriteetin kriitikko ja puolusti ateistista ja antiklerikaalista näkökulmaa politiikassa.
  • Federalismi ja paikallinen itsehallinto: Hän puolsi vapaita yhdistyksiä, paikallista itsehallintoa ja vapaaehtoista yhteistyötä keskitetyn valtion asemasta.

Kirjoitukset ja vaikutus

Bakunin kirjoitti lukuisia pamfletteja, esseitä ja kirjeitä, joissa hän kehitti anarkistista teoriaansa ja kritisoi muita sosialistisia suuntauksia. Monet hänen kirjoituksistaan ovat olleet tärkeitä anarkistisen liikkeen kehitykselle. Hänen nimensä liitetään muun muassa teoksiin, jotka kritisoivat valtiota, kirkkoa ja keskitettyjä poliittisia joukkoja; joistakin teksteistä julkaistiin myöhemmin kokoelmia ja katkelmia hänen kuolemansa jälkeen.

Riita Marxin ja Kansainvälisen työväenliiton kanssa

1860–1870-luvuilla Bakunin oli aktiivinen Kansainvälisessä työväenliitossa (IWA, ns. ensimmäinen Internationaali). Hänen suhteensa Karl Marxiin ja marxilaisuuteen kuitenkin kiristyi: Bakunin vastusti Marxin politiikkaa, erityisesti marxilaista pyrkimystä keskitettyyn puolueeseen ja valtion rooliin vallankumouksen jälkeen. Tämä kiista johti 1870-luvun alussa sisäisiin jännitteisiin IWA:ssa, ja lopulta Bakunin ja hänen kannattajansa erkanivat tai heidät suljettiin liitosta.

Perintö

Bakuninin ajattelu on vaikuttanut laajasti myöhempään anarkistiseen liikkeeseen, erityisesti antiautoritaariseen ja kollektivistiseen suuntaan sekä anarkosyndikalismiin. Hänen ideansa vapaasta federalismista, suoran toiminnan merkityksestä ja valtion kyseenalaistamisesta ovat olleet tärkeitä esimerkiksi Espanjan 1930-luvun anarkistiliikkeelle ja monille muille työväen- ja radikaaliliikkeille.

Kuolema

Mihail Bakunin kuoli 1. heinäkuuta 1876 Bernissä, Sveitsissä. Häntä muistetaan yhtenä vaikutusvaltaisimmista 1800-luvun anarkisteista ja jatkuvana keskustelunherättäjänä vasemmistoradikaalissa ajattelussa.

Huomautus: Bakuninin elämä oli täynnä liikkumista, vankilakokemuksia ja poliittisia ristiriitoja, joten eri lähteissä voi esiintyä yksityiskohtaisia eroavaisuuksia tapahtumien aikatauluissa ja kommentoinnissa.