Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2005 parlamenttivaalit olivat 5. toukokuuta 2005 pidetyt vaalit, joissa valittiin 646 jäsentä Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuoneeseen. Vaalien suurimmat kilpakumppanit olivat jälleen pääministeriä tavoittelevat ehdokkaat eri puolueista; keskusteluissa korostuivat erityisesti ulkopolitiikka, terveydenhuolto ja sisäinen turvallisuus. Oikealla oli kolme pääehdokasta Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriksi.

Tulokset

Vaalien selvä voittaja oli edelleen työväenpuolue, mutta tulos heijasti kannatuksen hiipumista. Työväenpuolue ja sen johtaja Tony Blair saivat kolmannen kerran peräkkäin enemmistön alahuoneeseen. Puolue kuitenkin menetti 47 parlamenttipaikkaansa ja sen ääniosuus laski noin 5,5 prosenttiyksikköä verrattuna vuoden 2001 vaaleihin.

  • Työväenpuolue (Labour): 355 paikkaa (paikkamuutos −47). Ääniosuus laski merkittävästi verrattuna edellisiin vaaleihin.
  • Konservatiivit (Conservative): noin 198 paikkaa. Konservatiivit lisäsivät kannatustaan ja palasivat vahvaksi oppositiovoimaksi.
  • Liberaalidemokraatit (Liberal Democrats): noin 62 paikkaa. Liberaalidemokraatit vahvistivat asemaansa kolmantena suurena puolueena ja korostivat vaalien jälkeen vaalijärjestelmän uudistusta.

Vähemmät paikat menivät Pohjois-Irlannin ja Skotlannin alueellisille puolueille sekä riippumattomille ehdokkaille. Koko vaalien äänestysprosentti oli selvästi suurempi kuin vuoden 2001 alhainen taso, mutta pysyi kuitenkin melko vaatimattomana nykymittapuun mukaan (noin 61–62 %).

Syyt tuloksiin

Useat tekijät vaikuttivat työväenpuolueen kannatuksen laskuun. Yksi keskeisimmistä oli Tony Blairin ja hallituksen päätös lähettää brittiläisiä joukkoja Irakiin vuonna 2003, mikä jakoi mielipiteitä voimakkaasti sekä yleisössä että puolueen sisällä. Lisäksi kotimaanpolitiikassa esiin nousseet kysymykset terveydenhuollon, koulutuksen ja julkisten palvelujen tilasta sekä huoli sisäisestä turvallisuudesta vaikuttivat äänestäjien käyttäytymiseen.

Seuraukset ja myöhemmät kehityskulut

Vaikka Labour säilytti enemmistön, tulos lamaannutti puolueen sisäisesti ja voimistivat vaatimuksia muutoksille. Konservatiivien tuloksen nähtiin käynnistävän puolueen uudistumisprosessin, joka johti myöhemmin David Cameronin nousuun puheenjohtajaksi vuodenvaihteessa 2005–2006. Työväenpuolueen pitkäaikainen johtajuus päättyi kuitenkin vähitellen: Tony Blair ilmoitti eroavansa myöhemmin ja valtaa siirtyi vuonna 2007 Gordon Brownille.

Vaalien jälkeen keskusteluissa korostuivat myös vaalijärjestelmän oikeudenmukaisuus ja edustavuus. Liberaalidemokraatit ja muut puolueet käyttivät vaalitappiosta saadun ääni-inspiraation vaalijärjestelmän uudistamisen vaatimiseksi, koska ensimmäisen sijoituksen järjestelmä (first-past-the-post) voi tuottaa suhteettomia paikkajakaumia suhteessa äänimääriin.

Yhteenveto

Vuoden 2005 parlamenttivaalit vahvistivat Labourin kolmannen peräkkäisen voiton, mutta samalla ne paljastivat selviä heikkouksia hallituksen kannatuksessa ja ennakoivat merkittäviä poliittisia muutoksia seuraavien vuosien aikana. Iraq-kriisin vaikutus, sisäpoliittiset haasteet ja opposition uudistuminen määrittelivät 2005–2010 politiikan kehityskulkuja Isossa-Britanniassa.