Kiinalaisperäiset lainasanat: vaikutus japanin, korean ja vietnamin kieliin

Tutki kiinalaisperäisten lainasanojen vaikutusta japaniin, koreaan ja vietnaminkieleen — ääntäminen, kanji/hanja/chữ Quốc ngữ ja kulttuurivaikutukset selkeästi ja kiinnostavasti.

Kiinalaiset lainasanat ovat lainasanoja, jotka on lainattu muihin kuin kiinalaisiin kieliin, erityisesti Itä-Aasian kieliin. Koska Kiina otti käyttöön kirjoituksen japanin, korean ja vietnamin kielissä, kukin kieli oli myös lainannut monia kiinalaisia lainasanoja. Koska kaikilla kielillä on hyvin erilaiset äännejärjestelmät, niillä kaikilla on erilaiset järjestelmät kiinalaisten lainasanojen ääntämiselle (vaikka monet sanat kuulostavatkin samankaltaisilta). Näitä järjestelmiä kutsutaan kiinalais-keenisiksi ääntämisjärjestelmiksi. Ne ovat samankaltaisia kuin latinasta ja ranskasta peräisin olevien lainasanojen erilaiset ääntämiset englanniksi puhuttaessa.

Jossain vaiheessa kaikki nämä kielet kirjoitettiin vain kiinalaisilla merkeillä. Nykyään japani on ainoa ei-kiinalainen kieli, joka kirjoittaa arkielämässä kiinalaisilla kirjaimilla. Kiinalaisilla merkeillä eli kanjeilla voidaan kirjoittaa sekä japanin alkuperäisiä sanoja että kiinalaisia lainasanoja. Nykyään korean kieli käyttää kiinalaisia kirjaimia eli hanjaa vain kiinalaisten lainasanojen kirjoittamiseen (kun pelkkä hangul-kirjain on liian moniselitteinen) ja oman nimen kirjoittamiseen. Vietnamissa ei nykyään käytetä lainkaan kiinalaisia kirjaimia, vaan ainoastaan latinalaisia aakkosia eli chữQuốcngữ vietnamiksi. Kiinalaisia merkkejä käytetään Vietnamissa nykyään vain koristeena, ja vain harvat vietnamilaiset opiskelevat niitä.

Historiallinen tausta

Kiinasta lainattiin sanoja useina aallokkaina vuosisatojen kuluessa, kun kulttuuri-, uskonto- ja hallintokäytännöt levisivät Itä-Aasiaan. Useimmat lainasanat otettiin kiinalaisen klassisen ja keskiaikaisen kirjallisuuden kautta. Kielitieteessä puhutaan usein Middle Chinese (keskiaikainen kiina) -vaikutuksesta: eri lainausajat ja -reitit johtivat siihen, että japanin, korean ja vietnamin kiinalaisperäiset äännemuodot heijastavat eri vaiheita ja murteita keskiaikaisesta kiinasta.

Ääntämisen sopeutuminen eri kielissä

Kun kiinalaisia sanoja lainattiin, kukin kieli sovitti ne oman äännejärjestelmänsä mukaisiksi. Tärkeimmät mekanismit olivat:

• vokaalien lisääminen tai vaihtaminen (esimerkiksi kiinan konsonanttiklustereiden purkaminen jakamalla useampaan tavuun),
• konsonanttien yksinkertaistaminen (monet kiinalaiset loppukonsonantit joko muuttuivat tai hävisivät),
• sävelasuun liittyvät muutokset: vietnamissa ja kiinassa sävyt (tonalitetti) ovat merkittävä osa ääntämistä, kun taas japanissa ja nykykoreassa sävyerot eivät yleensä vastaa kiinan sävyjä.

Esimerkiksi merkki 学 on mandariinikiinassa xué, japanissa on-ääninä gaku ja kun-ääninä manabu (opiskella), koreassa hak (학) ja vietnamissa học — samankaltainen perusrakenne, mutta ääntämys mukautettu jokaisen kielen fonologiaan.

Kirjoitusjärjestelmät ja niiden kehitys

Alun perin kaikki kolme kieltä käyttivät kiinalaisia merkkejä sekä kirjoitettuun kielioppiin että sanastoon. Sittemmin kehitettiin omia kirjoitusjärjestelmiä:

• Japani: säilytti kiinalaiset merkit (kanji) ja kehitti kana-järjestelmän (hiragana, katakana) yksityiskohtaisempaan foneettiseen kirjoittamiseen. Japanissa useimmat kiinalaisperäiset sanat näkyvät nykykirjoituksessa kanjein yhdistettynä kanaan.
• Korea: 1400-luvulla kehitettiin hangul, foneettinen kirjoitusjärjestelmä, joka korvasi jokapäiväisessä käytössä hanjan. Hanjaa käytetään kuitenkin yhä tietyissä tilanteissa, kuten akateemisissa teksteissä, sananmerkityksen selventämisessä ja nimissä.
• Vietnam: käytti aiemmin sekä kiinalaisia merkkejä (chữ Hán) että paikallista johdannaiskirjoitusta (chữ Nôm) kirjoittaakseen kansankieltä. 1900-luvulla latinalainen chữQuốcngữ korvasi nämä järjestelmät virallisesti.

Sanaston ja tyylitason vaikutus

Kiinalaisperäiset sanat muodostavat monissa Itä-Aasian kielissä suuren ja tärkeän sanaston osan, erityisesti abstraktissa, tieteellisessä, hallinnollisessa ja akateemisessa leksikossa. Ne toimivat usein korkeamman rekisterin tai erikoisalojen sanastona, kun taas kunkin kielen alkuperäiset sanat käytetään arkipuheessa ja emotionaalisissa yhteyksissä. Tästä syntyy kielen rekisterikerrostuneisuus: esimerkiksi japanissa on paljon synonyymeja, joissa yksi muoto on kango (kiinalainen lainasana) muodollisempaa ja toinen japanilainen tapaus arkisempaa.

Esimerkkejä saman merkityksen sanoista eri kielissä

Tässä muutamia vertailuesimerkkejä, joissa sama kiinalainen merkki tai yhdistelmä näkyy kielissä eri muodoissaan:

• 学 — mandariinikiina: xué; japani: gaku / manabu; korea: hak (학); vietnam: học.
• 大学 — mandariinikiina: dàxué; japani: daigaku; korea: daehak (대학); vietnam: đại học.
• 文化 — mandariinikiina: wénhuà; japani: bunka; korea: munhwa (문화); vietnam: văn hóa.
• 民主 — mandariinikiina: mínzhǔ; japani: minshu; korea: minju (민주); vietnam: dân chủ.

Vaikutukset kielioppiin ja ymmärrettävyyteen

Kiinalaisperäiset lainasanat ovat pääasiassa leksikaalisia vaikutuksia; ne eivät ole muuttaneet perusgrammatiikkaa merkittävästi. Kuitenkin suuri määrä yhteisiä lainasanoja helpottaa tietyntyyppistä kirjallista ja teknistä kommunikaatiota alueella: kokeneelle kielitaitoiselle eri kielten puhujien välillä voi syntyä jonkinasteista yhteisymmärrystä erityisalueiden termeissä, mutta tavallinen arkikieli ei ole suoraan ymmärrettävää pelkästään lainasanojen vuoksi.

Nykytilanne ja opetus

Nykyään kiinalaisperäisten sanojen osuus ja kirjoituskäytännöt vaihtelevat:

• Japani käyttää kanjeja laajasti ja opettaa niitä koulussa järjestelmällisesti.
• Korea opettaa hanjaa vähemmässä määrin, mutta hangul on pääasiallinen kirjoitusväline; hanjan osaaminen on yhä hyödyllistä tietyissä akateemisissa ja historiallisissa yhteyksissä.
• Vietnamissa suuri osa vanhoista kiinalaisperäisistä elementeistä on pysynyt sanastossa (erityisesti muodollisissa termiissä), vaikka kirjoitusjärjestelmä on latinalistunut ja merkkeihin perustuva luku- ja kirjoitustaito on harvinaista.

Yhteenvetona: Kiinalaisperäiset lainasanat ovat syvästi juurtuneita Itä-Aasian kieliin ja vaikuttavat niiden sanastoon, rekisteriin ja kirjoitustapoihin. Vaikka ääntäminen ja kirjoitus vaihtelevat kielittäin, sama kulttuurinen ja kielellinen perintö näkyy selvästi Japanin, Korean ja Vietnamin kielissä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä ovat kiinalaiset lainasanat?

K: Miten Itä-Aasian kielten erilaiset äännejärjestelmät vaikuttavat siihen, miten ne lausuvat kiinalaisia lainasanoja?

Kysymys: Käytetäänkö japanissa nykyäänkin kiinalaisia merkkejä?

K: Käytetäänkö koreassa hanjaa oman nimen kirjoittamiseen?

K: Käytetäänkö vietnamilaisessa kielessä nykyään minkäänlaisia kiinalaisia merkkejä?

Hae kirjaimella