Telakkapalatsikonferenssi (Konstantinopoli) 1876–1877 – suurvaltojen kokous

Telakkapalatsikonferenssi 1876–1877, Konstantinopoli: suurvaltojen kokous, joka ratkaisi Bosnian ja bulgarialaisten alueiden poliittiset uudistukset ja valtapelit.

Vuosien 1876-1877 Konstantinopolin konferenssi (tai "telakkapalatsikonferenssi", konferenssipaikasta johtuen) pidettiin Istanbulissa (Konstantinopolissa) 23. joulukuuta 1876-20. tammikuuta 1877 suurvaltojen (Iso-Britannia, Venäjä, Ranska, Saksa, Itävalta-Unkari ja Italia) kesken. Vuonna 1875 alkaneen Hertsegovinan kapinan ja huhtikuussa 1876 tapahtuneen Bulgarian kansannousun jälkeen suurvallat sopivat poliittisten uudistusten hankkeesta sekä Bosniassa että ottomaanien alueilla, joilla oli enemmistönä bulgarialainen väestö.

Tausta

Konferenssi kutsuttiin koolle vastauksena laajoihin levottomuuksiin Balkanilla ja etenkin huhtikuun 1876 Bulgarian kapinan seurauksena levinneisiin julkisuutta herättäneisiin joukkomurhiin ja vainoihin. Euroopan suurvallat pitivät tarpeellisena estää tilanne eskaloitumasta laajemmiksi sotilaallisiksi toimiksi ja turvata kristillisten kansanryhmien oikeuksia ottomaanien valtakunnassa. Kokouksen tarkoituksena oli laatia yhteinen ehdotus hallinnollisiksi ja oikeudellisiksi uudistuksiksi, joita ottomaanihallinnon tulisi toteuttaa.

Kokouksen luonne ja osapuolet

Konferenssissa edustivat pelkästään Euroopan suurvallat; ottomaanien hallitus oli tilanteessa vastaanottavana osapuena ja neuvotteluiden kohteena, mutta varsinainen pöytäkirja laadittiin suurvaltojen toimesta. Kokouksen sijainti—telakkapalatsi (arvatenkin Dolmabahçen tai vastaavan arkkitehtonisen kompleksin telakka-alueella)—animaalisoi nimen "telakkapalatsikonferenssi".

Ehdotetut uudistukset

Konferenssin yhteisen linjauksen mukaan laadittu protokolla (alustava sopimus) sisälsi useita konkreettisia toimenpiteitä:

• Hallinnollinen uudelleenjärjestely: Bulgarianemlaisten alueiden autonomisempi hallinnointi, paikallisviranomaisten valvonta ja kahden erillisen Bulgarian alueen muodostaminen, jotka olisivat ottomaanien suvereniteetin alaisia mutta laajemmalla itsehallinnolla.
• Oikeus- ja veroreformit: oikeuslaitoksen uudistaminen, verotuksen järjestäminen tasapuolisemmin ja paikallisten valitusoikeuksien turvaaminen.
• Turvallisuus ja asevoimat: paikallisen turvallisuuden takaaminen, sotilaallisen läsnäolon järjestäminen uudelleen ja väkivaltaisuuksien ehkäisy.
• Valvonta ja toimeenpano: eurooppalaisten valvojien tai komissaarien käyttö uudistusten toteutuksen valvonnassa ja raportoinnissa suurvalloille.
• Amnestia ja palautukset: ehdotettiin yleistä armahdusta kapinallisille sekä kansallisten kiistojen rauhanomaista järjestämistä.

Tulokset ja seuraukset

Protokolla allekirjoitettiin 20. tammikuuta 1877, mutta sen toimeenpano jäi epävarmaksi. Ottomaanien hallitus lopulta epäröi ja viivytteli reformien täytäntöönpanoa, osin sisäpoliittisten syiden ja osin vallanvälttämisen takia. Tämä epäonnistuminen toimeenpanoa kohtaan käytettiin yhtenä perusteena Venäjän hyökätessä ottomaanien alueelle keväällä 1877, mikä johti vuosien 1877–1878 Venäjä–Ottomaanien sota (tunnetaan myös nimellä Venäjän–Turkin sota).

Konferenssin päätökset siis jäivät pitkälti paperille: vaikka ne ilmensivät suurvaltojen halua järjestää regionin olot ja suojella kristillisiä vähemmistöjä, niiden toteuttaminen ilman ottomaanien suostumusta ja ilman tehokasta voimakeinoa osoittautui mahdottomaksi. Seurauksena oli sodan syttyminen ja myöhemmin alueen poliittinen järjestely, jonka lopullinen muoto muotoutui osittain vuoden 1878 Berliinin kongressissa.

Merkitys

Telakkapalatsikonferenssi on esimerkki 1800-luvun lopun suurvaltapolitiikasta ja "humanitaarisesta interventionismista" — toimenpiteistä, joissa Euroopan valtioiden tavoitteet suojella tiettyjä väestöryhmiä kytkeytyivät samalla valta-etuihin ja geopoliittisiin laskelmiin. Konferenssi osoitti myös sen rajan, jonka ilman yhtenäistä poliittista tahtoa tai sotilaallista tukimekanismia monenkeskiset suositukset kohtasivat ottomaanien sisäpolitiikkaan puuttumisessa.

Lyhyesti: Konstantinopolin (telakkapalatsin) konferenssi laati 20.1.1877 päivätyn protokollan, joka ehdotti laajoja hallinnollisia ja oikeudellisia uudistuksia Bosnian ja bulgarialaisten alueiden tilanteen korjaamiseksi. Ehdotukset jäivät kuitenkin pääosin toteuttamatta, ja alueen kriisi johti pian sotatoimiin ja kansainvälisiin neuvotteluihin, jotka muovasivat Balkanin seuraavia vuosia.

Osallistujat

Suurvaltoja konferenssissa edustivat:

• Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta:

Lordi Salisbury ja Sir Henry Elliot;

• Venäjän keisarikunta:

Kreivi Nikolai Ignatjev (historiallinen kirjoitusasu Nicolai Ignatieff);

• Ranskan kuningaskunta:

Kreivi Jean-Baptiste de Chaudordy ja kreivi François de Bourgoing;

• Saksan keisarikunta:

Paroni Karl von Werther;

• Itävalta-Unkarin keisarikunta:

Paroni Heinrich von Calice ja kreivi Ferenc Zichy;

• Italian kuningaskunta:

Kreivi Luigi (Lodovico) Corti.

Näistä lordi Salisbury, kreivi de Chaudordy ja paroni von Calice olivat konferenssin täysivaltaisia suurlähettiläitä, kun taas kreivi Ignatjev, sir Henry Elliot, kreivi de Bourgoing, paroni von Werther, kreivi Zichy ja kreivi Corti olivat maidensa vakinaisia suurlähettiläitä Konstantinopolissa.

Yhdysvaltain pääkonsuli Konstantinopolissa Eugene Schuyler osallistui myös aktiivisesti konferenssin päätösten laatimiseen.

Osmanien valtakuntaa konferenssissa edustivat:

Mithat Pasha, Saffet Pasha ja Edhem Pasha.

Mithat Pasha oli Turkin suurvisiiri (ensimmäinen ministeri) ja Saffet Pasha Turkin ulkoministeri. Vaikka Turkin edustajat osallistuivat konferenssin täysistuntoihin, heitä ei kutsuttu edeltäviin työistuntoihin, joissa suurvallat neuvottelivat sopimuksestaan.

Lordi Salisbury ja kreivi Ignatjev näyttelivät tässä prosessissa johtavaa roolia. Ignatjev yritti hälventää Britannian epäilyksiä siitä, että Venäjän oletettu rooli ortodoksislaavien suojelijana oli vain veruke sen pyrkimykselle ottaa haltuunsa Bosporin ja Konstantinopolin alue ja siten - kuten pääministeri Disraeli pelkäsi - uhata mahdollisesti elintärkeitä Välimeren reittejä Britannian Intiaan. Salisbury puolestaan piti konferenssia lupaavana tilaisuutena laatia kattava sopimus Venäjän kanssa niiden ristiriitaisista alueellisista tavoitteista Keski-Aasiassa.

Bulgaria Konstantinopolin konferenssin mukaan

Päätökset

Bosnia ja Hertsegovina

Konferenssissa suunniteltiin sellaisen autonomisen maakunnan perustamista, joka käsittäisi Bosnian ja suurimman osan Hertsegovinaa, kun taas jälkimmäisen eteläinen osa oli tarkoitus luovuttaa Montenegrolle.

Bulgaria

Suurvallat sopivat Bulgarian huomattavasta autonomiasta, joka toteutettaisiin kahden uuden, tätä tarkoitusta varten perustetun ottomaanien provinssin (vilajaet) muodossa: itäinen, jonka pääkaupunki oli Tarnovo, ja läntinen, jonka pääkaupunki oli Sofia.

Konferenssissa todettiin, että 1800-luvun lopulla Bulgarian etniset alueet Osmanien valtakunnassa ulottuivat Tonavan suistoalueelle koillisessa, Kastoriaan lounaassa, Kirklareliin ja Edirneen kaakossa ja Nišiin luoteessa. Nämä alueet oli tarkoitus liittää kahteen Bulgarian autonomiseen maakuntaan seuraavasti:

• Itä-Bulgarian autonominen maakunta, johon kuuluvat Tarnovon, Rusen, Tulcean, Varnan, Slivenin ja Plovdivin ottomaanien sandjakit (toisen tason hallinnolliset alueet) (lukuun ottamatta Ardinon ja Smoljanin kazoja (kolmannen tason hallinnolliset alueet)) sekä osa Edirnen sandjakista, johon kuuluvat Kirklarelin, Svilengradin ja Elhovon kazat.
• Länsi-Bulgarian autonominen maakunta, johon kuuluvat Sofian, Vidinin, Nišin, Skopjen ja Bitolan sandjakit (lukuun ottamatta Debarin ja Korçën kaaseja), Serresin sandjakin Gotse Delchevin, Melnikin ja Sidirokastron kaasut sekä Strumican, Velesin, Tikvešin ja Kastorian kaasut.

Suurvallat laativat yksityiskohtaisesti ehdotettujen autonomisten maakuntien perustuslailliset, lainsäädännölliset, toimeenpano-, puolustus- ja lainvalvontajärjestelyt, kantonien hallintojärjestelmän, verotuksen, kansainvälisen valvonnan ja niin edelleen.

Lordi Salisbury


Kreivi Ignatieff

Aiheeseen liittyvät sivut

• Venäjän ja Turkin sota (1877-1878)

Länsi-Bulgarian autonominen maakunta


Itä-Bulgarian autonominen maakunta

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä oli Konstantinopolin konferenssi?

K: Ketkä suurvallat osallistuivat Konstantinopolin konferenssiin?

K: Miksi Konstantinopolin konferenssi pidettiin?

K: Mikä oli Konstantinopolin konferenssin tarkoitus?

K: Milloin Konstantinopolin konferenssi pidettiin?

K: Mikä on Konstantinopolin konferenssin toinen nimi?

K: Kuka aloitti Konstantinopolin konferenssiin johtaneen Hertsegovinan kapinan ja Bulgarian kansannousun?

Hae kirjaimella