Arbroathin julistus (1320) — Skotlannin itsenäisyys ja merkitys
Arbroathin julistus (1320) – voimallinen testamentti Skotlannin itsenäisyydestä: historiallinen kirje, joka vahvisti suvereniteetin ja muokkasi kansallista identiteettiä.
Arbroathin julistus on vuonna 1320 annettu julistus Skotlannin itsenäisyydestä. Se oli paavi Johannes XXII:lle lähetetty kirje, joka oli päivätty 6. huhtikuuta 1320. Julistuksessa vahvistettiin Skotlannin asema itsenäisenä, suvereenina valtiona ja puolustettiin Skotlannin oikeutta käyttää sotatoimia, kun sitä vastaan hyökätään epäoikeudenmukaisesti. Kirjeen allekirjoitti Arbroathissa kahdeksan kreiviä ja kolmekymmentäyksi paronia.
Tausta
Julistus syntyi Skotlannin vapaustaistelun (Wars of Scottish Independence) aikana, jolloin maan itsenäisyydestä taisteltiin Englannin kuninkaan vaatimuksia vastaan. Tilannetta johti keskeisesti kuningas Robert the Bruce, joka kruunattiin Skotlannin kuninkaaksi vuonna 1306. Pitkään kestäneet taistelut, poliittinen painostus paavia kohtaan ja halu turvata Skotlannin kansainvälinen asema johtivat siihen, että skotlantilaiset aateliset laativat ja lähetivät muodollisen kirjelmän paaville puolustuksekseen.
Sisältö ja keskeiset kohdat
Julistuksessa kerrotaan Skotlannin ja sen kansan uskollisuudesta vapaudelle ja oikeudesta puolustautua. Siinä esitetään myös seuraavia kohtia:
- Perustelu, miksi skotlantilaiset eivät voi olla Englannin alaisia ilman oman etunsa ja vapauden menettämistä.
- Väite, että skotlantilaiset taistelevat vapauden puolesta eivätkä kunnian tai rikkauden vuoksi. Tämä on julistuksen tunnetuimpia ajatuksia ja siitä on tehty useita käännöksiä ja siteerauksia: esimerkiksi vapauden merkitys korostuu lauseessa, joka voidaan kääntää suomeksi suunnilleen: "Emme taistele kunnian, rikkauden tai kunnian vuoksi, vaan yksinomaan vapauden vuoksi, jota rehellinen ihminen ei luovu paitsi hengellään."
- Ilmaisu siitä, että jos kuningas toimisi kansan ja maan edun vastaisesti, kansalla on oikeus vaihtaa hallitsijansa — ajatuksen voi nähdä varhaisenaan kansansuvereniteetin ilmaisuna.
Tekijät ja allekirjoittajat
Julistuksen laatijoiksi mainitaan usein kirkollinen johto; Arbroathin abotti Bernhard on perinteisesti mainittu tärkeänä kirjoittajana tai kokoajana. Kirjeen allekirjoittivat useat korkeat skotlantilaiset aateliset; perinteinen luettelo kertoo, että mukana oli kahdeksan kreiviä ja kolmekymmentäyksi paronia, mutta tarkat nimiluettelot ja lukumäärät voivat vaihdella lähteittäin.
Vastaanotto ja vaikutukset
Papiston välitön vastaus ei tuonut välitöntä kansainvälistä tunnustusta Skotlannille, mutta julistus oli merkittävä poliittinen ja propagandallinen dokumentti. Sen tavoitteena oli vakuuttaa paavi tunnustamaan Skotlannin itsenäisyys ja irrottamaan paavin tukensa Englannin vaatimuksilta. Täysi kansainvälinen tunnustus Skotlannille syntyi vasta myöhempien diplomaattisten sopimusten ja vuoden 1328 rauhasta (Treaty of Edinburgh–Northampton), mutta Arbroathin julistuksella oli merkittävä rooli oikeutuksen ja julkisen mielipiteen muotoilussa.
Merkitys ja perintö
- Historiallinen merkitys: Julistus on keskeinen lähde ymmärtää Skotlannin itsenäisyystaistelua ja keskiaikaista poliittista ajattelua. Se on usein rinnastettu muihin vapauden ja oikeuksien julistuksiin, vaikkei suoraa yhteyttä olisikaan.
- Oikeudellinen ja ideologinen perintö: Julistuksessa esitetyt ajatukset kansan ja hallitsijan välisestä suhteesta ovat vaikuttaneet myöhempiin käsityksiin kansansuvereniteetista ja oikeudesta vastustaa sortoa.
- Kulttuurinen symboli: Arbroathin julistusta käytetään edelleen symbolina skotlantilaisessa identiteetissä ja poliittisissa keskusteluissa, esimerkiksi itsenäisyysliikkeissä ja historiakulttuurissa.
Säilyneet kopiot ja tutkimus
Julistuksesta tehtiin useita kopioita ja sitä on tutkittu laajasti historiantutkimuksessa. Osa keskiaikaisista kopioista ja viittauksista on säilynyt arkistoissa ja kronikoissa. Tutkijat ovat analysoineet tekstin kielellistä rakennetta, laatijoita ja sen retoriikkaa osana laajempaa poliittista kontekstia.
Yhteenveto
Arbroathin julistus vuodelta 1320 on tärkeä dokumentti Skotlannin itsenäisyysliikkeen historiassa. Se yhdistää kirkollista ja maallista auktoriteettia oikeuttaakseen taistelun vapauden puolesta ja esittää ajatuksia, jotka ovat myöhemmin nähty osana laajempaa kehitystä kohti kansanvallan ja kansan oikeuksien korostamista. Julistus on edelleen symbolisesti merkittävä ja herättää kiinnostusta niin historioitsijoissa kuin laajemmassakin yleisössä.
Arbroathin julistuksen Tyninghame-kopio vuodelta 1320 jKr.
Tausta
Kun Skotlannin kuningas Aleksanteri III kuoli vuonna 1086, hänen perijänsä oli hänen tyttärentyttärensä Margaret, Norjan neito. Englannin kuningas Edward I neuvotteli, että hänen poikansa Edward II:n aviomieheksi tulisi Margareta ja että hän jakaisi Skotlannin kruunun vuonna 1289. Margaret kuoli kuitenkin matkalla Norjasta Skotlantiin vuonna 1290. Tästä alkoi Skotlannissa ajanjakso, jota kutsutaan ensimmäiseksi interregnumiksi (1290-1292). Skotlanti oli ilman hallitsijaa. Edvard I astui kuvaan ja valitsi kuninkaan niiden ehdokkaiden joukosta, joilla oli oikeus tulla kuninkaaksi. Hän valitsi Skotlannin Johanneksen. Edward kohteli skotlantilaista kuningasta kuitenkin huonosti. Kun kuningas Johannes yritti vapautua, Edvard pani hänet vankilaan ja antoi hänen sitten asua Ranskassa. Vuonna 1296 Edward hyökkäsi armeijansa kanssa Skotlantiin ottaakseen kaiken itselleen. Skotlanti pysyi ilman kuningasta vuoteen 1306 asti, jolloin Robert the Bruce julisti itsensä Skotlannin kuninkaaksi uhmaten Edward I:tä. Juuri ennen tätä Robert the Bruce oli joutunut riitaan John Comynin kanssa. He tapasivat Dumfriesissa sijaitsevan Greyfriars-kirkon alttarin edessä vuonna 1306, ja syntyi tappelu. John Comyn sai surmansa, ja Robert Bruce kruunattiin kuninkaaksi kolme viikkoa myöhemmin Sconessa. Paavi syytti Comynin murhasta Brucea ja erotti hänet kirkosta. Seuraavien sotien aikana skotit voittivat merkittävän taistelun Bannockburnin taistelussa vuonna 1314. Vuonna 1317 paavi vaati kahden vuoden aselepoa, jota Skotlanti ei noudattanut. Koska Skotlanti ei kuunnellut häntä, hän kirosi koko Skotlannin.
Yleiskatsaus
Julistus oli osa laajempaa suunnitelmaa, jonka tarkoituksena oli osoittaa paaville ja muille, että Skotlanti oli itsenäinen kuningaskunta ja että sillä oli oikeus hallita itseään. Englannin kuningas Edward I oli kirjoittanut paaville ennen sitä, että hän vahvisti oikeutensa hallita Skotlantia. Paavi puolestaan kieltäytyi hyväksymästä Robert Brucea Skotlannin kuninkaaksi.
Arbroathin julistus oli huhtikuussa 1320 päivätty viidenkymmenen Skotlannin johtavan miehen kirje paavi Johannes XXII:lle Avignoniin. Siinä oli 39 nimeä (kahdeksan skotlantilaista jaarlia ja kolmekymmentäyksi paronia), jotka allekirjoittivat asiakirjan sineteillään. Kirjeen alaosassa olevilla nauhoilla on vielä yhdentoista allekirjoittajan sinetit ja nimet. Bernard Lintonin, Skotlannin kanslerin ja Arbroathin apotin, uskotaan olevan kirjoittaja. Kirje on kirjoitettu Arbroathin luostarissa Skotlannissa.
Kirje alkoi muistuttamalla paavia siitä, että Pyhä Andreas käännytti Skotlannin kristityksi. Kirkon suojeluksessa Skotlanti oli elänyt rauhassa, kunnes Englannin kuningas Edward I teeskenteli olevansa Skotlannin ystävä. Sitten hän hyökkäsi heidän maahansa, kun se oli ilman kuningasta. Tämän jälkeen kirjeessä kerrottiin vaikeuksista, joita he joutuivat kohtaamaan Englannin vallan alla. Kirjeessä osoitettiin heidän päättäväisyyttään:
...sillä niin kauan kuin meitä on elossa vain sata, emme koskaan suostu alistumaan englantilaisten valtaan. Sillä kyse ei ole kunniasta, ei rikkauksista, ei myöskään kunniasta, vaan ainoastaan vapaudesta, jonka puolesta taistelemme ja taistelemme, ja jota kukaan rehellinen mies ei menetä muuten kuin henkensä uhalla.
Julistuksen eniten siteerattu kohta, joka on käännetty latinankielisestä alkuperäiskielestä...
Välitön vaikutus
Paaviin teki vaikutuksen julistus ja skotlantilaisten paronien lupaus tukea paavin ristiretkeä. Hän kannusti Edward II:ta tekemään rauhan skottien kanssa. Paavi lähetti kaksi edustajaa. Myös Ranskan kuningas halusi rauhaa Englannin ja Skotlannin välille, ja hän lähetti kaksi edustajaa. Rauhanneuvottelut jatkuivat vuoteen 1321 asti ilman, että englantilaiset tunnustivat Skotlannin itsenäisyyttä.
Englantilaiset vakuuttivat paaville, että skotlantilaisten vika oli siinä, ettei edistystä tapahtunut. Paavi antoi skotteja vastaan kuusi päätöstä, joiden mukaan kaikki Englantiin tunkeutuneet julistettiin kiroukseen, ja antoi uudelleen kirouksen Robert Brucea vastaan.
Lopulta lokakuussa 1328 Skotlannin ja Englannin välillä sovittiin rauhansopimuksesta. Edward III luopui kaikista Skotlantiin kohdistuvista vaatimuksista. Skotlantia koskeva porttikielto ja Skotlannin kuninkaan kirous poistettiin vihdoin. Sopimuksen toisessa osassa sovittiin, että Robert Bruce'n poika, Skotlannin Daavid II ja Englannin Edvard III:n sisar menisivät naimisiin. Häät pidettiin 12. heinäkuuta 1338, kun tuolloin nelivuotias Daavid II meni naimisiin kuusivuotiaan Joan of the Towerin kanssa Berwickin kirkossa Skotlannissa.
Vuonna 1998 Yhdysvaltain kongressi päätti, että Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen mallina on käytetty Arbroathin julistusta. Lisäksi päätettiin, että huhtikuun 6. päivä on siitä päivästä lähtien virallisesti kansallinen Tartan-päivä tuon kuuluisan asiakirjan muistoksi.
...kuten Skotlannin kansallismuseon seinillä on esillä...
Aiheeseen liittyvät sivut
- Itsenäisyysjulistus
- Luettelo Arbroathin julistuksen allekirjoittajista
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Arbroathin julistus?
A: Arbroathin julistus on paavi Johannes XXII:lle vuonna 1320 lähetetty kirje, jossa vahvistettiin Skotlannin itsenäisyys suvereenina valtiona ja puolustettiin Skotlannin oikeutta käyttää sotatoimia, kun sitä vastaan hyökätään epäoikeudenmukaisesti.
K: Milloin Arbroathin julistus kirjoitettiin?
V: Arbroathin julistus kirjoitettiin 6. huhtikuuta 1320.
K: Kuka oli Arbroathin julistuksen aiottu vastaanottaja?
V: Arbroathin julistuksen aiottu vastaanottaja oli paavi Johannes XXII.
K: Kuka allekirjoitti Arbroathin julistuksen?
V: Arbroathin julistuksen allekirjoitti Arbroathissa kahdeksan kreiviä ja kolmekymmentäyksi paronia.
K: Mitä Arbroathin julistuksessa vahvistettiin?
V: Arbroathin julistus vahvisti Skotlannin aseman itsenäisenä, suvereenina valtiona.
K: Miksi Arbroathin julistus kirjoitettiin?
V: Arbroathin julistus kirjoitettiin puolustamaan Skotlannin oikeutta käyttää sotatoimia, kun sitä vastaan hyökättiin epäoikeudenmukaisesti.
K: Mikä oli Arbroathin julistuksen merkitys?
V: Arbroathin julistus oli tärkeä asiakirja Skotlannin historiassa, sillä siinä vahvistettiin Skotlannin itsenäisyys suvereenina valtiona ja puolustettiin Skotlannin oikeutta käyttää sotilaallisia toimia, kun sitä uhattiin. Sitä juhlitaan edelleen Skotlannin itsenäisyystaistelun virstanpylväänä.
Etsiä