Arbroathin julistus

Tausta

Kun Skotlannin kuningas Aleksanteri III kuoli vuonna 1086, hänen perijänsä oli hänen tyttärentyttärensä Margaret, Norjan neito. Englannin kuningas Edward I neuvotteli, että hänen poikansa Edward II:n aviomieheksi tulisi Margareta ja että hän jakaisi Skotlannin kruunun vuonna 1289. Margaret kuoli kuitenkin matkalla Norjasta Skotlantiin vuonna 1290. Tästä alkoi Skotlannissa ajanjakso, jota kutsutaan ensimmäiseksi interregnumiksi (1290-1292). Skotlanti oli ilman hallitsijaa. Edvard I astui kuvaan ja valitsi kuninkaan niiden ehdokkaiden joukosta, joilla oli oikeus tulla kuninkaaksi. Hän valitsi Skotlannin Johanneksen. Edward kohteli skotlantilaista kuningasta kuitenkin huonosti. Kun kuningas Johannes yritti vapautua, Edvard pani hänet vankilaan ja antoi hänen sitten asua Ranskassa. Vuonna 1296 Edward hyökkäsi armeijansa kanssa Skotlantiin ottaakseen kaiken itselleen. Skotlanti pysyi ilman kuningasta vuoteen 1306 asti, jolloin Robert the Bruce julisti itsensä Skotlannin kuninkaaksi uhmaten Edward I:tä. Juuri ennen tätä Robert the Bruce oli joutunut riitaan John Comynin kanssa. He tapasivat Dumfriesissa sijaitsevan Greyfriars-kirkon alttarin edessä vuonna 1306, ja syntyi tappelu. John Comyn sai surmansa, ja Robert Bruce kruunattiin kuninkaaksi kolme viikkoa myöhemmin Sconessa. Paavi syytti Comynin murhasta Brucea ja erotti hänet kirkosta. Seuraavien sotien aikana skotit voittivat merkittävän taistelun Bannockburnin taistelussa vuonna 1314. Vuonna 1317 paavi vaati kahden vuoden aselepoa, jota Skotlanti ei noudattanut. Koska Skotlanti ei kuunnellut häntä, hän kirosi koko Skotlannin.

Yleiskatsaus

Julistus oli osa laajempaa suunnitelmaa, jonka tarkoituksena oli osoittaa paaville ja muille, että Skotlanti oli itsenäinen kuningaskunta ja että sillä oli oikeus hallita itseään. Englannin kuningas Edward I oli kirjoittanut paaville ennen sitä, että hän vahvisti oikeutensa hallita Skotlantia. Paavi puolestaan kieltäytyi hyväksymästä Robert Brucea Skotlannin kuninkaaksi.

Arbroathin julistus oli huhtikuussa 1320 päivätty viidenkymmenen Skotlannin johtavan miehen kirje paavi Johannes XXII:lle Avignoniin. Siinä oli 39 nimeä (kahdeksan skotlantilaista jaarlia ja kolmekymmentäyksi paronia), jotka allekirjoittivat asiakirjan sineteillään. Kirjeen alaosassa olevilla nauhoilla on vielä yhdentoista allekirjoittajan sinetit ja nimet. Bernard Lintonin, Skotlannin kanslerin ja Arbroathin apotin, uskotaan olevan kirjoittaja. Kirje on kirjoitettu Arbroathin luostarissa Skotlannissa.

Kirje alkoi muistuttamalla paavia siitä, että Pyhä Andreas käännytti Skotlannin kristityksi. Kirkon suojeluksessa Skotlanti oli elänyt rauhassa, kunnes Englannin kuningas Edward I teeskenteli olevansa Skotlannin ystävä. Sitten hän hyökkäsi heidän maahansa, kun se oli ilman kuningasta. Tämän jälkeen kirjeessä kerrottiin vaikeuksista, joita he joutuivat kohtaamaan Englannin vallan alla. Kirjeessä osoitettiin heidän päättäväisyyttään:

...sillä niin kauan kuin meitä on elossa vain sata, emme koskaan suostu alistumaan englantilaisten valtaan. Sillä kyse ei ole kunniasta, ei rikkauksista, ei myöskään kunniasta, vaan ainoastaan vapaudesta, jonka puolesta taistelemme ja taistelemme, ja jota kukaan rehellinen mies ei menetä muuten kuin henkensä uhalla.

Julistuksen eniten siteerattu kohta, joka on käännetty latinankielisestä alkuperäiskielestä...

Välitön vaikutus

Paaviin teki vaikutuksen julistus ja skotlantilaisten paronien lupaus tukea paavin ristiretkeä. Hän kannusti Edward II:ta tekemään rauhan skottien kanssa. Paavi lähetti kaksi edustajaa. Myös Ranskan kuningas halusi rauhaa Englannin ja Skotlannin välille, ja hän lähetti kaksi edustajaa. Rauhanneuvottelut jatkuivat vuoteen 1321 asti ilman, että englantilaiset tunnustivat Skotlannin itsenäisyyttä.

Englantilaiset vakuuttivat paaville, että skotlantilaisten vika oli siinä, ettei edistystä tapahtunut. Paavi antoi skotteja vastaan kuusi päätöstä, joiden mukaan kaikki Englantiin tunkeutuneet julistettiin kiroukseen, ja antoi uudelleen kirouksen Robert Brucea vastaan.

Lopulta lokakuussa 1328 Skotlannin ja Englannin välillä sovittiin rauhansopimuksesta. Edward III luopui kaikista Skotlantiin kohdistuvista vaatimuksista. Skotlantia koskeva porttikielto ja Skotlannin kuninkaan kirous poistettiin vihdoin. Sopimuksen toisessa osassa sovittiin, että Robert Bruce'n poika, Skotlannin Daavid II ja Englannin Edvard III:n sisar menisivät naimisiin. Häät pidettiin 12. heinäkuuta 1338, kun tuolloin nelivuotias Daavid II meni naimisiin kuusivuotiaan Joan of the Towerin kanssa Berwickin kirkossa Skotlannissa.

Vuonna 1998 Yhdysvaltain kongressi päätti, että Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen mallina on käytetty Arbroathin julistusta. Lisäksi päätettiin, että huhtikuun 6. päivä on siitä päivästä lähtien virallisesti kansallinen Tartan-päivä tuon kuuluisan asiakirjan muistoksi.

...kuten Skotlannin kansallismuseon seinillä on esillä...

Aiheeseen liittyvät sivut

• Itsenäisyysjulistus
• Luettelo Arbroathin julistuksen allekirjoittajista