Korean jako – Pohjois- ja Etelä-Korean synty, sota ja DMZ
Korean jako: selkeä katsaus Pohjois- ja Etelä-Korean syntyyn, Korean sotaan ja DMZ-vyöhykkeeseen — historiaa, syyt ja seuraukset yhdellä kertaa.
Korean jako Pohjois- ja Etelä-Koreaan tapahtui liittoutuneiden voitettua toisen maailmansodan vuonna 1945. Japanin antauduttua liittoutuneet pakottivat Japanin luopumaan kaikista sotilaallisin voimakeinoin vallatuista siirtomaista, myös niistä, jotka se oli vallannut ennen toisen maailmansodan alkua. Vaikka Korea oli Japanin siirtomaa ennen toista maailmansotaa, Japanin oli silti luovuttava siitä, koska se käytti sotilaallista voimaa sen valtaamiseen. Niinpä 35 vuoden kuluttua Koreasta ei enää tullut Japanin keisarikunnan siirtomaata. Kuitenkin samana päivänä, kun Japani antautui, Neuvostoliitto hyökkäsi Koreaan miehitettyään ensin Koillis-Kiinan.
Yhdysvallat ja Neuvostoliitto miehittivät maata, mikä tarkoittaa, että niillä oli siellä sotilaita, ja niiden valvonta-alueiden välinen raja kulki 38. leveyspiirillä eli Korean niemimaan itä-länsi-suunnassa 38 astetta pohjoista leveyttä.
Kylmän sodan puhjettua Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton väliset neuvottelut eivät onnistuneet luomaan itsenäistä, yhtenäistä Koreaa. Vuonna 1948 YK:n johtamat vaalit pidettiin vain Korean eteläosassa, joka oli Yhdysvaltojen miehittämä. Tämä johti Korean tasavallan perustamiseen Etelä-Koreaan, jota seurasi myöhemmin Korean demokraattisen kansantasavallan perustaminen Pohjois-Koreaan. Yhdysvallat tuki etelää ja Neuvostoliitto pohjoista, ja kumpikin hallitus vaati itselleen suvereniteettia eli oikeutta hallita itseään koko Korean niemimaan alueella.
Vuonna 1950 Pohjois-Korea hyökkäsi Etelä-Koreaan saadakseen haltuunsa koko Korean, mistä alkoi Korean sota. Juuri ennen kuin Pohjois-Korea valtasi koko Korean, Yhdysvallat lähetti armeijansa ottamaan Etelä-Korean takaisin. Sen jälkeen Yhdysvallat yritti vallata Pohjois-Korean, kunnes Kiina, Pohjois-Korean kommunistinen liittolainen, työnsi Yhdysvallat takaisin. Tämä johti köydenvetoon, joka jatkui koko sodan ajan. Vuonna 1953 taistelut päättyivät pattitilanteeseen eli kumpikaan osapuoli ei voittanut sotaa, ja raja asetettiin jälleen kerran 38. leveyspiirille, mutta tällä kertaa siitä tuli Korean demilitarisoitu vyöhyke (DMZ).
Korean sota (1950-1953) jätti kaksi Koreaa kylmän sodan loppupuolella ja vielä tänäkin päivänä Korean demilitarisoidun vyöhykkeen (DMZ) erilleen toisistaan.
Tämän jaon vuoksi Pohjois- ja Etelä-Koreasta on tullut kaksi hyvin erilaista maata. Nyt kulttuurien, talouksien, terveyden, politiikan ja jopa kielten välillä on suuria eroja.
Taustaa ja jakoa edeltänyt historia
Japanin siirtomaavalta Korean niemimaalla kesti vuodesta 1910 vuoteen 1945. Japanin kukistuttua liittoutuneet järjestivät vastuualueet lyhytaikaiseksi miehitykseksi. 38. leveyspiiri valittiin nopeasti käytännöllisistä syistä Yhdysvaltain esityksestä vastaanottamaan Japanin antautuminen Etelä-Koreassa; se ei perustunut historiallisiin tai etnisiin rajoihin. Alkuperäiset suunnitelmat jatkaa neuvotteluja koko niemimaan hallinnasta kuitenkin kariutuivat kylmän sodan vastakkainasetteluun.
Kehitys 1948–1950
Vuoteen 1948 mennessä poliittinen jakautuminen syveni. Etelässä järjestetyt vaalit johtivat Korean tasavallan (Etelä-Korea) syntyyn, ja Pohjois-Koreassa puolestaan perustettiin Korean demokraattinen kansantasavalta. Molemmat hallinnot katsoivat olevansa laillisia Korean edustajia ja pyrkivät yhdistämään niemimaan omien periaatteidensa mukaisesti. Lopulta nämä pyrkimykset johtivat aseelliseen konfliktiin kesäkuussa 1950.
Korean sota ja sen kulku
Korean sota alkoi 25. kesäkuuta 1950, kun Pohjois-Korean joukot ylittivät rajan ja etenivät nopeasti etelään. Etelän joukkojen peräännyttyä syntyi Pusanin saranan kaltaisia ratkaisevia tilanteita, mutta YK:n ja Yhdysvaltojen johtamat sotilasjoukot tekivät myöhemmin vastaiskun, johon kuuluivat muun muassa Incheonin maihinnousu. Alkuvaiheen vastaisku johti Pohjois-Korean joukkojen karkottamiseen lähes Kiinan rajalle saakka, mikä puolestaan sai Kiinan osallistumaan sotaan. Vuoden 1951 jälkeen rintamalinjat vakiintuivat ja neuvottelut alkoivat viivästyä pitkiksi.
Sota vaati valtavan inhimillisen hinnan: satojatuhansia sotilaita ja siviilejä kuoli, ja miljoonat ihmiset menettivät kotinsa tai joutuivat pakolaisiksi. Sotaa seurasi laaja jälleenrakennus Etelä-Koreassa ja ankarat seuraukset Pohjois-Koreassa.
Armistice ja DMZ
31. heinäkuuta 1953 solmittu aseleposopimus pysäytti avointen taisteluiden suurimman osan, mutta virallista rauhansopimusta ei koskaan allekirjoitettu, joten muodollisesti maat ovat yhä sodassa. Aselepoasetti rajan uudelleen lähes 38. leveyspiirille ja muodosti Korean demilitarisoidun vyöhykkeen (DMZ), joka ulottuu noin 250 kilometrin matkalle niemimaan poikki ja on yleensä noin 4 km leveä (noin 2 km kummankin osapuolen puolella). DMZ on hyvin vahvasti vartioitu alue, mutta samalla paikoin myös ekologista suojelualuetta.
DMZ:n keskellä sijaitsee Panmunjom, jossa on Joint Security Area (JSA) — alue, jossa osapuolet tapaavat edelleen rauhanneuvotteluissa ja joissa järjestetään myös historiallisia tapaamisia ja valokuvauksia. Vaikka panssarivaunuja ja vartioita on runsaasti, DMZ:stä on muodostunut myös tärkeä tutkimuskohde luonnon monimuotoisuuden kannalta: pitkäaikainen ihmistoiminnan vähäisyys on tehnyt siitä harvinaisen lintujen ja muiden lajien elinympäristön.
Pohjois- ja Etelä-Korean eroavaisuudet nykypäivänä
Jaon myötä syntyi kaksi erilaista yhteiskuntajärjestelmää. Etelä-Korea on kehittynyt nopeasti teolliseksi, demokratisoituneeksi ja globalisoituneeksi yhteiskunnaksi; sen talouskasvu, teknologia-ala ja kulttuurivienti (esim. K-pop ja elokuvat) ovat maailmankuuluja. Pohjois-Korea puolestaan on rakentanut keskitetyn, autoritaarisen järjestelmän, jossa valtiojohto ja juche-ideologia korostuvat, ja jossa talouden avautuminen on ollut hyvin rajallista.
Tämä kehitys on näkynyt muun muassa elinoloissa ja ihmisoikeuksissa: terveydenhuollon, elintarvikehuollon ja taloudellisten mahdollisuuksien erot ovat suuria. Jaon vuoksi myös perheitä on jäänyt eri puolille rajaa; sukupolvet ovat eläneet erillään ja tapaamismahdollisuudet ovat usein vähäisiä, vaikka viime vuosikymmeninä on yritetty erilaisilla vuoropuhelu- ja yhteishankkeilla lieventää eroja (esim. Kaesongin teollisuusalue, yhteiset huippukokoukset).
Nykytilanne ja tulevaisuuden näkymät
Korean niemimaan haasteisiin kuuluvat yhä sotilaallinen jännite, Pohjois-Korean ydin- ja ohjelmakysymykset sekä alueelliset geopoliittiset vaikutteet, joissa Yhdysvallat, Kiina, Venäjä ja Japani ovat mukana. Samanaikaisesti on eletty jaksonsillanhetkiä: vuoropuhelua, humanitaarisia aloitteita ja ajoittaisia huippukokouksia, mutta pysyvää ratkaisua ei ole löytynyt.
Yhteenvetona: Korean jako on tuottanut pitkäkestoisen geopoliittisen ja inhimillisen seurannan, jonka vaikutukset näkyvät edelleen DMZ:n vartioituna rajana, erillisinä valtioina ja eri suuntiin kehittyneinä yhteiskuntina. Ratkaisun etsiminen vaatii paitsi poliittisia neuvotteluja myös laajempaa kansainvälistä yhteistyötä ja luottamuksen rakentamista osapuolten välillä.
Yksityiskohta DMZ:stä
Korean niemimaa jakautui ensin 38. leveyspiiriä pitkin, myöhemmin rajalinjaa pitkin.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä aiheutti Korean jakautumisen Pohjois- ja Etelä-Koreaan?
V: Liittoutuneiden voitto toisessa maailmansodassa vuonna 1945 aiheutti Korean jakamisen pohjoisen ja etelän välillä. Japanin antauduttua liittoutuneet pakottivat sen luopumaan kaikista sotilaallisin voimakeinoin valtaamistaan siirtomaista, myös Koreasta, joka oli siirtomaa ennen toista maailmansotaa. Tämä johti Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisiin neuvotteluihin, joissa ei onnistuttu luomaan itsenäistä, yhtenäistä Koreaa, ja tuloksena oli kaksi erillistä maata.
Kysymys: Miten Japani sai Korean hallintaansa?
V: Japani sai Korean hallintaansa käyttämällä sotilaallista voimaa sen valtaamiseksi.
K: Mikä on 38. leveyspiirin merkitys?
V: 38. leveyspiiri on merkittävä, koska se merkitsee rajaa Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton miehittämien valvontavyöhykkeiden välillä Japanin antauduttua. Myöhemmin se tunnettiin nimellä Korean demilitarisoitu vyöhyke (DMZ) sen jälkeen, kun Korean sota päättyi pattitilanteeseen vuonna 1953.
K: Kuka tuki Pohjois- ja Etelä-Koreaa yhdistymisneuvottelujen aikana?
V: Yhdistymisneuvottelujen aikana Yhdysvallat tuki Etelä-Koreaa ja Neuvostoliitto Pohjois-Koreaa.
K: Miksi Kiina osallistui Korean sotaan?
V: Kiina sekaantui Korean sotaan, kun se vastusti Yhdysvaltojen joukkoja, jotka yrittivät vallata Pohjois-Korean juuri ennen kuin ne ehtivät vallata koko Korean.
Kysymys: Mitä suuria eroja Pohjois- ja Etelä-Korean kulttuurien, talouksien, terveyden, politiikan ja kielten välillä on nykyään?
V: Nykyään Pohjois- ja Etelä-Korean kulttuurien, talouksien, terveydenhuoltojärjestelmien, poliittisten järjestelmien ja jopa kielten välillä on suuria eroja, koska Pohjois- ja Etelä-Korea ovat olleet pitkään jakautuneina vuodesta 1953 lähtien, jolloin taistelut päättyivät pattitilanteeseen 38. leveyspiirin DMZ-linjalla.
Etsiä