Hypertermia on tilanne, jossa kehon lämpötila nousee liiallisesti ja elimistö ei pysty hallitsemaan ruumiinlämpöään. Se liittyy korkeaan ruumiinlämpöön ja voi johtua useista eri tekijöistä, kuten erittäin kuumasta säästä, kuumeesta tai joidenkin lääkkeiden ja laittomien huumeiden vaikutuksista.

Normaalisti ihmisen keskimääräinen ruumiinlämpö on noin 37 °C (noin 98,6 Fahrenheit-astetta). Hypertermia-käsitettä käytetään yleisesti silloin, kun kehon lämpö nousee merkittävästi normaalin yläpuolelle; erityisesti lämpöhalvauksen yhteydessä ruumiinlämpö voi nousta vaarallisen korkeaksi. Yleensä lämpöhalvauksessa ruumiinlämpö ylittää 40 celsiusasteen, mutta vakavuus arvioidaan aina oireiden ja potilaan yleiskunnon perusteella.

Hypertermian aiheuttamia lämpövammoja on kolmea eri muotoa: lämpökrampit (vähiten vakava), lämpöuupumus ja lämpöhalvaus (vakavin). Alla kuvataan tyypillisiä oireita ja hoitotoimenpiteitä.

Syyt ja riskitekijät

  • Pitkä altistus korkeille lämpötiloille tai korkealle lämpötoiminnan kuormitukselle (esim. raskas fyysinen työ, urheilu helteellä).
  • Kuume ja infektiot, jotka lisäävät kehon lämmöntuotantoa.
  • Lääkkeet ja aineet, jotka häiritsevät hikoilua tai lämmönsäätelyä (lääkkeet, laittomat huumeet).
  • Ikä (vanhukset ja hyvin pienet lapset ovat herkempiä), krooniset sairaudet (esim. sydän- ja hengityssairaudet), nestevajaus ja alkoholin käyttö.

Oireet

  • Lämpökrampit: kivuliaat lihaskrampit, yleensä aktiivisuuden jälkeen tai kuumuudessa, ei yleensä mukana voimakasta yleisvointihäiriötä.
  • Lämpöuupumus: runsas hikoilu, heikotus, pahoinvointi, päänsärky, huimaus, nopea pulssi, mahdollinen matala verenpaine ja vilunväristykset.
  • Lämpöhalvaus: korkea ruumiinlämpö (>40 °C), kuiva tai vähäisesti hikoileva iho, sekavuus, tajuttomuus, kouristukset, nopea sykkeen nousu ja hengitysvaikeudet. Tämä on hengenahdistava tilanne, joka vaatii välitöntä hoitoa.

Ensiapu ja itsehoito

  • Siirrä henkilö viileään, varjoon tai ilmastoituun tilaan.
  • Vähennä vaatetusta ja jäähdytä ihoa: kostea viileä pyyhe, viileä suihku tai roiskuttelu. Voidaan käyttää myös jääpakkauksia kainaloihin, nivusiin ja kaulan alueelle.
  • Anna juotavaa viileänä, jos henkilö on tajuissaan ja pystyy nielemään (vältä alkoholia ja runsaasti kofeiinia sisältäviä juomia).
  • Älä anna kuumetta alentavia lääkkeitä odottamatta arviointia; antipyreetit eivät pysäytä hypertermian mekanismia kuten lämpöhalvausta.
  • Hakeudu välittömästi päivystykseen, jos potilaalla on sekavuutta, tajunnan tason lasku, kouristuksia, hyvin korkea lämpö tai jos ensiavun jälkeen tila ei parane.

Diagnostiikka ja hoito sairaalassa

Sairaalassa hoitoon kuuluu nopea lämpötilan lasku (aktiivinen jäähdytys), suonensisäiset nesteet, elektrolyyttitasapainon korjaus ja elintoimintojen monitorointi. Vakavissa tapauksissa potilas voi tarvita tehohoitoa, hengitystuen tai muita elintoimintojen tukitoimia. Hoidossa pyritään myös tunnistamaan ja korjaamaan hyperter-mian aiheuttaja (esim. infektion hoito tai lääkityksen muuttaminen).

Mahdolliset komplikaatiot

  • Elinvauriot (aivojen toimintahäiriöt, munuaisten vaurioituminen), rabdomyolyysi (lihassolujen hajoaminen), veren hyytymishäiriöt ja muiden elinten vajaatoiminta.
  • Hoitoon hakeutumatta jätetty lämpöhalvaus voi johtaa pysyvään vaurioon tai kuolemaan.

Ennaltaehkäisy

  • Vältä raskasta fyysistä rasitusta kuumalla säällä ja käytä tarvittaessa taukoja ja vettä.
  • Kuumuuden aikana pukeudu kevyesti ja suojaa pää sekä iho auringolta.
  • Pysy hyvin nesteytettynä ja huomioi lääkityksen vaikutukset lämmönsäätelyyn.
  • Huomioi riskiryhmät: vanhukset, pienet lapset, kroonisesti sairaat ja lääkityksensä vuoksi alttiit henkilöt.

Jos epäilet vakavaa hypertermiaa tai lämpöhalvausta, ota yhteys hätänumeroon tai hae pikaisesti päivystykseen. Nopea jäähdytys ja ammatillinen hoito parantavat ennustetta merkittävästi.