Hollannin vastarinta

Määritelmä

Aseellisen vastarinnan lisäksi hollantilaiset vastustivat natsi-Saksan miehitystä myös muilla tavoin. Ne olivat tärkeitä vaihtoehtoja niille, jotka vastustivat natseja mutta eivät halunneet käyttää aseita. Väkivallattomaan vastarintaan kuuluivat vakoilu, piiloutuminen ja karkureiden auttaminen, natsien sääntöjen noudattamatta jättäminen, osallistuminen julkisiin mielenosoituksiin, laittomien lehtien julkaiseminen ja sabotaasi (sotaponnistuksia tukevien yritysten tuhoaminen). Natsit pidättivät ja vangitsivat kuukausia tuhansia ihmisiä, kiduttivat heitä, lähettivät keskitysleireille tai tappoivat heidät.

Alankomaiden helmikuun lakko vuonna 1941, jolla vastustettiin juutalaisten karkottamista Alankomaista, oli ainoa tällainen lakko natsien miehittämässä Euroopassa.

Sodan jälkeen Alankomaat loi ja myönsi urheudesta mitalin nimeltä Vastarintaristi. Sen saaneista 95 henkilöstä 93 oli saanut surmansa.

Preludi

Ennen saksalaisten hyökkäystä Alankomaat oli puolueeton. Alankomaalaiset eivät olleet sotineet minkään eurooppalaisen valtion kanssa sitten vuoden 1830. Ensimmäisen maailmansodan aikana Saksa ei hyökännyt Alankomaihin. Saksan entinen keisari pakeni jopa Alankomaihin vuonna 1918. Tämän vuoksi Saksan hyökkäys toisessa maailmansodassa oli suuri järkytys. Alankomaat määräsi armeijansa valmistautumaan syyskuussa 1939.

Vaikka Alankomaat oli edelleen puolueeton eikä ollut sotkeutunut minkään osapuolen kanssa toisen maailmansodan aikana, saksalaiset hyökkäsivät maan suurta kauppalaivastoa vastaan toisen maailmansodan alettua. Natsit upottivat hollantilaisen SS Simon Bolivar -matkustaja-aluksen marraskuussa 1939, ja 84 ihmistä sai surmansa. Tämä järkytti Alankomaita. Tämä ei ollut ainoa hollantilainen alus, joka tuhoutui.

Saksan hyökkäys

Saksan joukot aloittivat hyökkäyksensä Alankomaihin 10. toukokuuta 1940. Saksalaiset hyökkäsivät noin 750 000 miehen voimin. Se oli kolme kertaa suurempi kuin Alankomaiden armeija. Saksalaisilla oli 1 100 lentokonetta (Alankomaiden armeijalla oli 125) ja kuusi panssarijunaa. He tuhosivat 80 prosenttia Alankomaiden sotilaslentokoneista pommituksilla, vaikka saksalaiset menettivät hyökkäyksessä yli 500 konetta.

Natsit yrittivät historian ensimmäistä laajamittaista laskuvarjojoukkojen hyökkäystä, joka epäonnistui. Hollantilaiset ottivat takaisin haltuunsa kolme saksalaisten valtaamaa lentokenttää. Hollannin armeija omisti vain yhden panssarivaunun(Renault ft-17, mutta emme käyttäneet sitä, koska se oli roskaa ja se upposi kirjaimellisesti joka paikkaan, jonne se saapui huippunopeudellaan 8 km/h) (meille oli tulossa 145 muuta panssarivaunua, mutta ne eivät saapuneet ajoissa(huolto oli 1 kymmenestä(en suosittele)).

Tärkeimmät sotilaallisen vastarinnan alueet olivat:

• Grebbelinie lähellä Amsterdamia
• Kornwerderzand, jossa oli linnoitettuja bunkkereita, -
• Rotterdam, hollantilaisten merijalkaväen sotilaiden puolustamat sillat

Neljän päivän kuluttua saksalaiset olivat valloittaneet 70 prosenttia maasta. Adolf Hitler määräsi Rotterdamin tuhottavaksi. Natsien pommitusten seurauksena noin 85 000 hollantilaista siviiliä jäi kodittomaksi. Hollantilaiset antautuivat.

Noin 2 000 alankomaalaista sotilasta kuoli taistellessaan natsien hyökkäystä vastaan. Samoin ainakin 800 siviiliä, jotka kuolivat Rotterdamissa.

Saksan alkuperäinen politiikka

Natsien tavoitteena oli tehdä hollantilaisista natseja. Maan laajat avoimet alueet vaikeuttivat laittoman toiminnan piilottamista - toisin kuin esimerkiksi Ranskan maquis'lla, joilla oli monia piilopaikkoja.

Saksan ensimmäinen juutalaisten pidätys helmikuussa 1941 johti ensimmäiseen saksalaisten vastaiseen yleislakkoon.

Hollantilaiset sosiaalidemokraatit, katolilaiset ja kommunistit aloittivat vastarintaliikkeen. Jos saksalaiset huomasivat, että ihmiset osallistuivat vastarintaliikkeeseen, he panivat heidät aluksi vankilaan. Jos henkilö kuitenkin kuului aseelliseen tai sotilaalliseen ryhmään, natsit saattoivat lähettää hänet keskitysleireille. Vuoden 1944 puolivälin jälkeen Hitler määräsi sotilaansa ampumaan kaikki vastarintaliikkeen jäsenet. Natsit tekivät myös kostohyökkäyksiä siviilejä vastaan, jolloin he tappoivat viattomia siviilejä vastarintatoimien jälkeen.

Natsit karkottivat Alankomaiden juutalaisia keskitys- ja tuhoamisleireille. He alkoivat rakentaa linnoituksia rannikolle ja rakensivat 30 lentokenttää. He pakottivat 18-45-vuotiaat aikuiset miehet työskentelemään saksalaisissa tehtaissa tai julkisissa työprojekteissa. Vuonna 1944 suurin osa junista lähetettiin Saksaan, ja 550 000 hollantilaista lähetettiin Saksaan työläisiksi. Vastarinta järjestäytyi paremmin ja voimistui. Vastarinta tappoi korkea-arvoisia hollantilaisia virkamiehiä, kuten kenraali Seyffardtin.

Alankomaissa saksalaiset onnistuivat tappamaan monia juutalaisia.

Toiminta

Alankomaiden kommunistinen puolue kutsui 25. helmikuuta 1941 koolle yleislakon, "helmikuun lakon". Saksalaiset joukot reagoivat siihen tulittamalla aseettomia väkijoukkoja ja ottamalla monia vankeja. Lakko oli kuitenkin tärkeä, koska vastarinta natsimiehitystä vastaan vahvistui sen jälkeen.

Alankomaiden vastarinta oli yleensä salaista. Alankomaiden vastarintaan kuului sabotaasia (kuten puhelinlinjojen katkaiseminen, saksalaisvastaisten lentolehtisten jakaminen tai julisteiden repiminen). Jotkut pienet ryhmät keräsivät tiedustelutietoja ja julkaisivat maanalaisia lehtiä, kuten De Waarheid, Trouw, Vrij Nederland ja Het Parool. Ne myös sabotoivat puhelinlinjoja.

Toinen tärkeä vastarintatoimi oli juutalaisperheiden, kuten Anne Frankin perheen, vastarintataistelijoiden, miesten ja liittoutuneiden lentokoneiden miehistön piilottaminen. Vastarintaliike piilotti natseilta yli 300 000 ihmistä.

Saksalaisten Sachsenhausenin keskitysleirillä teloittamien hollantilaisten vastarintaliikkeen jäsenten muistolaatta.

Aiheeseen liittyvät sivut

• Corrie ten Boom, kristillinen vastarinnan järjestäjä
• Antifasismi

Lisää lukemista

• Bentley, Stewart. Hollannin vastarinta ja OSS (2012)
• Bentley, Stewart. Oranssi veri, hopeasiivet: The Untold Story of the Dutch Resistance During Market-Garden (2007).
• Fiske, Mel ja Christina Radich. Äitimme sota: Alankomaiden vastarintaliikkeen lapsen elämäkerta (2007).
• van der Horst, Liesbeth. Alankomaiden vastarintamuseo (2000)
• Schaepman, Antoinette. Pilvet: Hollannin sodanaikaisen vastarinnan jakso 1940-45 (1982).
• Sellin, Thorsten, ed. "The Netherlands during German Occupation", Annals of the American Academy of Political and Social Science Vol. 245, May, 1946 pp i-180 in JSTOR.
• Warmbrunn, Werner. Hollanti Saksan miehityksen aikana 1940-1945 (Stanford University Press, 1963).
• Dewulf, Jeroen. Vastarinnan henki: Dutch Clandestine Literature under the Nazi Occuaption (Rocher NY: Camden House, 2010).