Yhdysvaltojen perustuslain 18. lisäys (lisäys XVIII), joka ratifioitiin 17. tammikuuta 1919 ja tuli voimaan vuotta myöhemmin, kielsi alkoholijuomien valmistuksen, kuljetuksen ja myynnin Yhdysvalloissa. Kongressi hyväksyi Volsteadin lain kahdeksastoista lisäyksen täytäntöönpanemiseksi. Se ei kuitenkaan kieltänyt alkoholin juomista. Se aloitti Amerikan historiassa kauden, jota kutsutaan kieltolain aikakaudeksi. Tämä oli ajanjakso, jolloin suuri joukko kansalaistottelemattomia vastustivat lakia. Ne, joilla oli varaa salakuljetetun viinan korkeampiin hintoihin, menivät laittomiin baareihin, joita kutsuttiin speakeasieiksi. Työväenluokan ihmisillä oli tapana juoda moonshinea ja niin sanottua bathtub giniä kotona. Kahdeksastoista lisäys osoittautui suureksi epäonnistumiseksi. Amerikkalaiset alkoivat juoda aiempaa enemmän, ja se aiheutti rikollisuuden huomattavan kasvun. Kahdeksastoista lisäys kumottiin myöhemmin kahdellakymmenennellätoista lisäyksellä. Se on edelleen ainoa muutos, joka on kumottu toisella perustuslain muutoksella.
Tausta
Kieltolain taustalla vaikutti pitkä temperanssi- ja raittiusliike, jonka merkittäviä toimijoita olivat muun muassa Women's Christian Temperance Union ja Anti-Saloon League. Liikkeen kannattajat näkivät alkoholin yhteiskunnallisena pahuutena, joka aiheutti köyhyyttä, perheväkivaltaa ja moraalista rappiota. Ensimmäisen maailmansodan aikana syntyi myös nationalismiin ja maataloussektoriin liittyviä paineita; saksalaistaustaisia panimoita ja suuria alkoholin kulutusta pidettiin joissain piireissä ongelmallisina.
Säännökset ja toimeenpano
Kahdeksastoista lisäys kielsi alkoholijuomien valmistuksen, myynnin ja kuljetuksen laajasti, mutta lisäys itse jätti toimeenpanon yksityiskohdat Kongressille. Tämän seurauksena hyväksyttiin niin sanottu Volsteadin laki (National Prohibition Act), joka määritteli täsmällisesti, mitä alkoholin pitoisuutta pidettiin kiellettynä ja mitkä poikkeukset sallittiin. Poikkeuksia oli esimerkiksi lääkinnällinen ja sakramentaalinen käyttö sekä teollinen etanolin valmistus. Lainsäädäntöä toimeenpaneva virasto oli aluksi heikosti resursoitu, ja korruptio sekä läpiviennin vaikeudet heikensivät lain vaikutusta.
Toimeenpanon ongelmat
- Valvonta oli kallista ja federalisoidut resurssit eivät riittäneet laajaa maata kattavaan toimeenpanoon.
- Korruptio poliisissa ja virastoissa mahdollisti salakuljetuksen ja laittoman myynnin.
- Voimakkaat taloudelliset kannustimet lisäsivät järjestäytyneen rikollisuuden roolia: gangstereille alkoholin salakuljetus ja -myynti oli tuottoisaa liiketoimintaa.
- Laajamittainen laittoman alkoholin valmistus (moonshine) ja improvisoidut tislaamot aiheuttivat terveysriskejä, kun tuotteet olivat huonolaatuisia.
Vaikutukset yhteiskuntaan
Kieltolaki vaikutti moniin elämänalueisiin:
- Organisoitunut rikollisuus: Tunnetuimpia esimerkkejä ovat Chicagon rikollisryhmät, joiden tunnetuin hahmo oli Al Capone. Rahan ja aseiden valta kasvoi, kun laiton alkoholikauppa tuotti valtavat voitot.
- Speakeasit ja juomatottumukset: Laittomat pikkutuvat ja salaiset baarit lisääntyivät, ja juomakulttuuri siirtyi osin salattuihin tiloihin. Samalla kotivalmistus, kuten moonshine ja bathtub gin, yleistyi.
- Taloudelliset vaikutukset: Valtio menetti merkittäviä alkoholixtyöstuloja verotuloina, mikä oli tuntuvampaa erityisesti 1930-luvun laman aikana.
- Sosiaaliset ja poliittiset seuraukset: Laajamittainen kansalaistottelemattomuus heikensi luottamusta lakeihin, ja kieltolaki jakoi kansaa kaupungeissa ja maaseudulla eri tavoin.
Kumoutuminen ja perintö
Laajoista toiminta- ja toimeenpano-ongelmista, rikollisuuden kasvusta ja taloudellisista paineista johtuen kieltolakeja alettiin yhä voimakkaammin kyseenalaistaa. Suomenkielisessä historiallisessa muistissa usein mainitaan, että kieltolaki tuli voimaan käytännössä vuoden kuluttua ratifioinnista (vuosi 1920) ja että lakia kumottiin 1933 ratifioidulla kahdellakymmenennellätoista lisäyksellä. Tämä kumoaminen (21. lisäys) tapahtui 5. joulukuuta 1933 ja palautti osittain valtion oikeuden säädellä ja verottaa alkoholia.
Kieltolain perintö on monitasoinen: se johti pysyviin muutoksiin pelisääntöihin alkoholin myynnissä ja lupajärjestelmissä, vaikutti poliisin ja liittovaltion valvontakykyyn sekä jätti pysyvän jäljen populaarikulttuuriin (kirjallisuus, elokuvat, jazz- ja baarikulttuuri). Se myös opetti paljon siitä, miten laajamittaiset kansankäyttäytymistä ohjaavat lait voivat johtaa odottamattomiin ja ei-toivottuihin seurauksiin.
Keskeiset päivämäärät
- Ratifiointi: Kahdeksastoista lisäys hyväksyttiin osavaltioiden toimesta tammikuussa 1919.
- Voimaantulo: Kieltolaki tuli käytännössä voimaan 17. tammikuuta 1920 (vuoden siirtymäaika ratifioinnista).
- Kumous: Kahdeskymmenesensimmäinen lisäys kumosi kieltolain 5. joulukuuta 1933.
Vaikka kieltolaki kesti virallisesti vain noin yhden vuosikymmenen, sen vaikutukset näkyivät amerikkalaisessa yhteiskunnassa pitkään. Se on tärkeä esimerkki siitä, kuinka lainsäädäntö voi muuttaa käyttäytymistä odottamattomilla tavoilla ja kuinka toimeenpanon resurssit, kansan tuki ja poliittinen konteksti vaikuttavat lain onnistumiseen.