American Airlinesin lento 587 oli säännöllinen reittilento John F. Kennedyn kansainväliseltä lentoasemalta New Yorkista Dominikaaniseen tasavaltaan (Las Américasin kansainvälinen lentoasema). Koneena oli Airbus A300-600. Lentokone syöksyi 12. marraskuuta 2001 New Yorkin Queensin kaupunginosan Belle Harborin asuinalueelle pian nousun jälkeen. Koneessa oli 260 ihmistä, joista kaikki menehtyivät; onnettomuudessa kuoli myös viisi maassa ollutta ihmistä, yhteensä 265 kuolonuhria. Onnettomuus oli Yhdysvaltojen toiseksi kuolettavin lento-onnettomuus American Airlinesin lennon 191 (25. toukokuuta 1979) jälkeen.

Lennon kulku ja välitön tapahtumaketju

Lento lähti JFK:lta ja oli nousussa, kun se kohtasi ilmassa takanaan syntynyttä aaltoturbulenssia (wake turbulence) edellä nousseesta raskaasta matkustajakoneesta. Tietyssä vaiheessa nousua koneen ohjaajat tekivät toistuvia ja voimakkaita peräsinputkia (rudder-pedal) oikaisutoimia turbulenssin vaikutuksen jälkeen. Noin minuutin-kahden nousun jälkeen lentokoneen pyrstöosa irtosi rungosta ja kone menetti ohjattavuutensa, minkä seurauksena se putosi asuinalueelle ja syttyi palamaan.

Tutkinnan tulokset ja onnettomuuden syyt

Onnettomuuden tutkinta johti siihen, että pyrstörakenteen irtoaminen oli seurausta rakenteellista ylikuormitusta aiheuttaneista kuormituksista, jotka syntyivät pääasiassa kuljettajien peräsimen käyttöjen seurauksena tilanteessa, jossa kone oli kohdannut wake turbulenssia. Tutkinnassa NTSB (National Transportation Safety Board) totesi, että ohjaajan voimakkaat ja toistuvat peräsinputket aiheuttivat lujia sivuttais- ja vääntörajoja ylittäviä kuormia pystysuoralle stabilisaattorille (vertical stabilizer), minkä vuoksi se irtosi. Tutkinnassa ei löytynyt merkkejä räjähteistä tai muusta tahallisesta sabotaasista, eli tapahtuma ei johtunut terrorismista, vaikka julkisuudessa alkuvaiheessa spekulaatiota siitä oli laajasti—erityisesti koska onnettomuus sattui vain kaksi kuukautta ja yksi päivä syyskuun 11. päivän World Trade Centeriin Manhattanilla tehdyistä iskuista

Tekniset ja inhimilliset tekijät

NTSB:n raportti korosti useita tekijöitä: koneen rakenteen käyttäytyminen suurien sivuttaiskuormitusten alla, peräsimen käyttöperiaatteet ja ohjaajankoulutus kyseisessä tilanteessa. Erityisesti nostettiin esiin se, että A300:n peräsin- ja ohjausjärjestelmän käyttö yhdistettynä kuljettajien nopeatempoiseen ja jyrkkään pedali-liikkeeseen saattoi tuottaa huomattavasti suurempia kuormia kuin mihin järjestelmä oli toistuvasti altistettu. Lisäksi tutkinnassa tarkasteltiin lennonjohtoyhteyksiä, lentoyhtiön koulutuskäytäntöjä ja ilmaliikenteen etäisyyssääntöjä wake turbulensen minimoimiseksi.

Seuraukset ja muutokset

Onnettomuuden seurauksena tehtiin useita suosituksia ja muutoksia, mm.:

  • lisähuomiota peräsinhallintaan ja siihen liittyvään koulutukseen, erityisesti tilanteissa, joissa kone kohtaa edellä menevän raskaan lentokoneen wake turbulensen;
  • sääntöjen, ohjeistusten ja operaattoreiden koulutusmateriaalien päivittäminen niin, että kuljettajia varoitetaan voimakkaiden peräsinputkien vaaroista ja opetetaan vaihtoehtoisia korjausmenetelmiä;
  • ilmailuviranomaisten ja valmistajien yhteistyö rakenteellisten vaatimusten ja sertifiointikriteerien tarkistamiseksi.

Tapaus vaikutti myös yleiseen turvallisuuskeskusteluun ja lisäsi painetta parantaa sekä teknistä valvontaa että henkilöstön koulutusta onnettomuuksien estämiseksi.

Muistaminen

Onnettomuus jätti syvän jäljen uhrien omaisiin, Belle Harborin yhteisöön ja laajempaan ilmailuyhteisöön. Tapauksen muistoksi on järjestetty muistotilaisuuksia ja pysyviä muistomerkkejä, ja se on esimerkki siitä, miten ohjausvirheet ja rakenteellinen kuormitus voivat yhdessä johtaa traagisiin seurauksiin.

Vaikka alkuvaiheen huhut ja pelot viittasivat mahdolliseen terrorismiin, tutkinta sulki tällaiset teemat pois ja osoitti onnettomuuden olleen seurausta inhimillisistä ja teknisistä tekijöistä sekä vaarallisesta yhteisvaikutuksesta wake turbulensen kanssa.