Auschwitz (Oświęcim): natsi-Saksan keskitysleirit ja holokausti

Tuholeirit poikkesivat keskitysleireistä. Vuodesta 1940 alkaen natsit rakensivat noin 150 keskitysleiriä ja monia muita alaleirejä. Natsi-Saksassa oli kuitenkin vain kuusi tuhoamisleiriä, kaikki Itä-Euroopassa:

• Auschwitz II (Birkenau)
• Sobibór
• Majdanek
• Bełżec
• Treblinka
• Chelmno

Tuholeireillä lähes kaikki tapettiin heti leirille saavuttuaan. Natsit tappoivat näillä kuolemanleireillä noin 3,0-3,5 miljoonaa ihmistä. Heistä 90 prosenttia oli juutalaisia.

Natsiviranomaiset toivat joka päivä useita vankeja Auschwitziin junissa. Leirin SS-lääkärit jakoivat nämä vangit kolmeen ryhmään. Tätä kutsuttiin "valikoinniksi". Valikoiman avulla SS päätti, mihin Auschwitzin leiriin kukin vanki joutuisi.

Kuolema

Suurin osa Auschwitziin lähetetyistä vangeista valittiin kuolemaan. Tämä tarkoittaa, että SS päätti, että heidät pitäisi tappaa heti. Yleensä SS laittoi tähän ryhmään kaikki lapset, useimmat naiset, kaikki vanhukset, sairailta näyttäneet ihmiset ja ihmiset, jotka näyttivät siltä, etteivät he pystyneet työskentelemään. SS-vartijat veivät nämä ihmiset suoraan Auschwitzin kaasukammioihin ja tappoivat heidät myrkkykaasulla. He käyttivät eräänlaista syaanivetyä, eräänlaista myrkkykaasua, jota kutsutaan verikaasuksi. He kutsuivat tätä myrkkykaasua Zyklon B:ksi. Tämä kaasu oli erittäin tehokas tapa tappaa vankeja, ja se saattoi tappaa kaikki sille altistuneet 20 minuutissa.

Primo Levi, Auschwitzista selvinnyt vanki, kirjoitti myöhemmin siitä, millaisia valinnat olivat:

Alle kymmenessä minuutissa kaikki hyväkuntoiset [terveet] miehet oli koottu ryhmään. [SS-vartijoiden] nopeassa ja summittaisessa valinnassa jokainen meistä oli arvioitu kykeneväksi tai kykenemättömäksi työskentelemään hyödyllisesti [Kolmannen] valtakunnan hyväksi. .... [Me tiedämme, että [ryhmästämme] vain yhdeksänkymmentäkuusi miestä ja kaksikymmentäyhdeksän naista pääsi [leireille] ja että kaikista muista, joita oli yli viisisataa, kukaan ei ollut elossa kaksi päivää myöhemmin...".

Niinpä hetkessä naisemme, vanhempamme ja lapsemme katosivat. Näimme heidät hetken aikaa hämäränä massana laiturin toisessa päässä, mutta sitten emme nähneet enää mitään.

Pakkotyö

SS valitsi joitakin vahvoja, terveitä ihmisiä orjatyöntekijöiksi. He työskentelivät Auschwitz I:ssä, IG Farbenin tehtaalla Auschwitz III:ssa ja alileirien ammustehtaissa. Tietojen mukaan vuosina 1940-1945 noin 405 000 ihmistä työskenteli orjatyöntekijöinä, ja noin 84 prosenttia heistä (340 000) kuoli.

Saksalainen liikemies Oskar Schindler pelasti noin 1 000 juutalaista Puolasta. Hän lähetti heidät tehtaalleen, ja nämä juutalaiset jäivät henkiin.

Erityistehtävät

SS-virkamiehet valitsivat kolmannen ryhmän ihmisiä, joita he saattoivat käyttää erityistehtäviin tai lääketieteellisiin kokeisiin. Esimerkiksi:

• Yksi leirin lääkäreistä, Joseph Mengele, oli kiinnostunut kaksosista ja kääpiöistä. SS lähetti nämä ihmiset leirin "sairaalaan", jotta Mengele voisi tehdä heille lääketieteellisiä kokeita.
• SS valitsi joitakin ihmisiä auttamaan muiden vankien vartioimisessa. Usein tehtävään valittiin väkivaltaisia rikollisia. Näitä ihmisiä kutsuttiin "kapoiksi".
• SS valitsi myös joitakin ihmisiä työskentelemään kaasukammioissa ja krematorioissa ja niiden ympäristössä. He kutsuivat näitä ihmisiä Sonderkommandoksi.

Kapojen ja Sonderkommandojen ansiosta pieni määrä SS-vartijoita pystyi valvomaan kymmeniätuhansia vankeja Auschwitzissa. Kaikkiaan Auschwitzissa työskenteli noin 7 000 SS-joukkojen jäsentä.^p. 40

Auschwitz I

Auschwitz I oli kaikkien Auschwitzin leirien toimisto.

Natsit pitivät Auschwitzissa vankeja 14. kesäkuuta 1940-27. tammikuuta 1945.^p. 128

Vangit

Auschwitz I:n ensimmäiset vangit olivat 728 puolalaista. Yksi näistä vangeista oli Kazimierz Albin. Hän selvisi Auschwitzista. Myöhemmin hän kirjoitti siitä, miten ensimmäinen päivä Auschwitzissa alkoi:

[Meidän piti asettua viiteen riviin...] [SS-vahti] Frizsch ilmoitti: "Tämä on Auschwitzin keskitysleiri... Vastarinnasta tai tottelemattomuudesta rangaistaan säälimättömästi. Jokainen esimiehiä uhmaava tai pakoa yrittävä tuomitaan kuolemaan. Nuoret ja terveet ihmiset eivät elä täällä kolmea kuukautta kauempaa. Papit kuukauden, juutalaiset kaksi viikkoa. Ulos on vain yksi tie - krematorion savupiippujen kautta."

Seuraavaksi oli vuorossa 48 homoseksuaalista miestä Saksasta. Sitten saapui juutalaisia vankeina.

Vuosina 1940-1941 Auschwitz I:ssä oli milloin tahansa 13 000-16 000 vankia. Vuonna 1942 heitä oli 20 000. Suurin osa näistä vangeista ei ollut juutalaisia, koska suurin osa juutalaisista vangeista lähetettiin Auschwitz II:een.

Auschwitzissa vankien oli tehtävä univormuihinsa merkit, jotka osoittivat, miksi heidät lähetettiin Auschwitziin. Juutalaisvankien oli esimerkiksi ommeltava vaatteisiinsa kaksi keltaista kolmiota Daavidin tähden muotoon. Homoseksuaalien oli ommeltava vaatteisiinsa vaaleanpunainen kolmio. SS antoi jokaiselle vangille myös sarjanumeron ja tatuoi numeron vankien kehoon. SS ei koskaan kutsunut vankeja nimillä, vaan ainoastaan numeroilla.

Auschwitz I:n elinolot olivat erittäin huonot. Vangit saivat hyvin vähän ruokaa. Siellä ei ollut saniteettitiloja, mikä teki tautien leviämisen helpoksi. Monet vangit kuolivat tauteihin, nälkään ja jäätymiseen.

Sunnuntaisin vankien oli siivottava parakit ja he saivat käydä suihkussa.

Rangaistukset ja kidutus

SS rakensi monenlaisia huoneita, joiden tarkoituksena oli rangaista ja kiduttaa vankeja. Näitä olivat mm:

• Seisovat solut: Nämä olivat 1,5 neliömetrin kokoisia huoneita. SS-joukot pitivät yhdessä tällaisessa huoneessa neljää ihmistä. Huoneet olivat niin pieniä, että vangit joutuivat seisomaan koko yön. Sitten heidän piti tehdä töitä päivällä.
• Nälkäsolut: SS lukitsi vangit näihin huoneisiin, eikä antanut heille vettä tai ruokaa. He jättivät vangit kuolemaan kuivumiseen tai nälkään.
• Tukehdutussolut: Nämä olivat huoneita, joissa oli vain yksi pieni ikkuna. SS lukitsi näihin huoneisiin monia vankeja. Kun vangit hengittivät huoneen happea, happea jäi yhä vähemmän. Lopulta happea jäi huoneeseen niin vähän, että vangit tukehtuivat.

Joskus SS sitoi vangin kädet selän taakse ja ripusti hänet ranteista. Tämä rikkoi henkilön olkanivelet. SS jätti vangit roikkumaan näin tuntikausiksi tai päiviksi, joskus jopa vankien kuolemaan asti.

SS-joukot myös ripustivat joitakin vankeja kaulasta, jotta he kuolisivat hitaasti ja tuskallisesti.

Kaasukammiot

SS kokeili vankien tappamista Zyklon B:llä ensimmäisen kerran Auschwitz I:ssä 3. syyskuuta 1941.

Ensimmäisessä testissään SS käytti Zyklon B:tä 600:aan Neuvostoliiton sotavankiin ja noin 250:een puolalaiseen.^p. 88 Kun kaasu tappoi nämä vangit, SS tajusi, että he pystyivät tappamaan ihmisiä paljon nopeammin Zyklon B:n avulla kuin ampumalla heitä. He rakensivat kaasukammion, jossa he pystyivät tappamaan yli 700 ihmistä kerrallaan.^p. 160 He rakensivat myös krematorion leirin lohkoon 11.^p. 160

Vuosina 1941-1942 SS tappoi tässä kaasukammiossa noin 60 000 ihmistä. Vuoden 1942 jälkeen kaasukammiosta tehtiin ilmahyökkäyssuoja, johon SS:n jäsenet piiloutuivat, jos liittoutuneiden koneet pudottivat pommeja lähistöllä.^{pp. 123–124}

Kaasukammio on edelleen olemassa. Se on rakennettu uudelleen alkuperäisistä osista. Nyt se on osa Auschwitzin museota.

Naisvangit

SS lähetti ensimmäiset naisvangit Auschwitziin 26. maaliskuuta 1942.

Noin maaliskuusta 1941 tammikuuhun 1945 natsitohtori Carl Clauberg teki Auschwitzissa lääketieteellisiä kokeita monille naisille. Hän halusi löytää keinon steriloida miljoonia ihmisiä mahdollisimman helposti ja nopeasti. Hän kokeili röntgensäteiden, leikkausten ja lääkkeiden käyttöä naisvankien steriloimiseksi. Natsien suunnitelmana oli päästä eroon kaikista, jotka eivät olleet "arjalaisia". Osana tätä suunnitelmaa natsit steriloivat monia ihmisiä, jotta he eivät voisi saada lapsia, jotka eivät olisi "arjalaisia".^p. 73

Vuonna 1943 Heinrich Himmler määräsi SS:n perustamaan bordellin Auschwitziin. Muut kuin juutalaiset naisvangit pakotettiin työskentelemään bordellissa. Natseille tärkeät vangit, kuten kapot ja kokit, saivat käyttää bordellia palkkioksi. Heinrich Himmler määräsi myös homoseksuaaliset vangit käymään bordellissa joka viikko. Hän uskoi, että tämä "parantaisi" heidät homoseksuaalisuudesta.

Johanna Langefeld, Maria Mandel ja Elisabeth Volkenrath olivat vastuussa naisvangeista Auschwitzissa.

Tohtori Mengele

Rikollinen Joseph Mengele teki lääketieteellisiä kokeita monille vangeille, erityisesti kaksosille, kääpiöille ja fyysisesti vammaisille. Kaikki nämä kokeet olivat hyvin raakoja ja kivuliaita. Mengele esimerkiksi kastroi joitakin vankeja käyttämättä mitään nukutusainetta. Monet naiset ja miehet kuolivat näiden kokeiden aikana.

Mengele vastasi myös Auschwitzin leirin "sairaalasta". Se ei ollut tavallinen sairaala. Siellä työskenteli lääkäreiksi valmistuneita vankeja, kuten Gisella Perl. He yrittivät auttaa sairaita tai loukkaantuneita vankeja, mutta heillä ei ollut lääkkeitä tai lääkintätarvikkeita, ei edes puhtaita sidetarpeita tai juoksevaa vettä. Jos potilaat eivät parantuneet nopeasti, Mengele lähetti heidät kaasukammioihin tai natsilääkärit tappoivat heidät ruiskuttamalla heihin fenolia.

Auschwitz II (Birkenau)

Auschwitz II oli Auschwitzin kuolemanleiri. Sitä kutsuttiin myös nimellä Birkenau (lausutaan "BEER-kin-now"), joka tarkoittaa "koivumetsää". Nykyään Birkenausta kutsutaan usein vain "Auschwitziksi".

Natsit aloittivat Auschwitz II:n rakentamisen lokakuussa 1941, koska Auschwitz I oli käymässä liian ahtaaksi. Tähän mennessä Adolf Hitler oli päättänyt tappaa kaikki juutalaiset. Natsit kutsuivat tätä suunnitelmaa "lopulliseksi ratkaisuksi". Pian sen rakentamisen jälkeen Heinrich Himmler määräsi Auschwitz II:n käytettäväksi tappokeskuksena. Sen tavoitteena olisi tappaa jokainen sinne lähetetty vanki.

Auschwitz II:ssa oli neljä kaasukammiota. Natsit saivat kaasukammiot näyttämään suihkuilta. He uskottelivat vangeille, että he menivät kaasukammioihin suihkuun.^p. 160 Sitten he pudottivat kaasukammioihin Zyklon B:tä ja tappoivat kaikki sisällä olevat. Ruumiit poltettiin tuhkaksi Auschwitz II:n neljässä krematoriossa.^p. 160

Auschwitz II oli natsi-Saksan suurin kuolemanleiri holokaustin aikana. SS tappoi Auschwitzissa enemmän ihmisiä kuin missään muussa natsien kuolemanleirissä. SS rakensi Auschwitz II:n kaasukammiot niin, että niihin mahtui kerralla 2 000 ihmistä. Tämä tarkoitti sitä, että kaasukammioissa voitiin tappaa noin 2 000 ihmistä 30 minuutin välein.

Auschwitz III (Monowitz)

Auschwitz III:n nimi oli myös Monowitz (lausutaan "MOW-no-vitz"). Monowitzissa ja sitä ympäröivissä 48 alaleirissä vangit työskentelivät orjina IG Farbenin tehtaalla ja tehtaissa, jotka valmistivat aseita Saksan armeijalle.^p. 53

IG Farbenin tehdas Monowitzissa avattiin vuonna 1941. Lokakuuhun 1942 mennessä vangit oli pakotettu rakentamaan Monowitzin leiri, jotta orjatyöntekijät voisivat asua siellä. IG Farben maksoi leirin rakentamisen. Tämä teki Monowitzista historian ensimmäisen keskitysleirin, jonka maksoi ja rakensi yksityinen yritys.^p. 53

Vuosina 1941-1945 noin 35 000 vankia työskenteli IG Farbenin tehtaalla. Seitsemän kymmenestä vangista (noin 25 000) kuoli nälkään, tauteihin ja kovaan työhön. ^{pp. 51, 53, 55}Keskimääräinen vanki eli vain kolme kuukautta sen jälkeen, kun hänet lähetettiin Monowitziin.^p. 56

IG Farbenin tehtaan johtajat yrittivät aina saada vangit tekemään enemmän töitä. Usein he uhkailivat vankeja sanomalla, että heidät lähetettäisiin kaasukammioihin, jos he eivät tekisi enemmän töitä.^p. 56 Joka kuukausi 20 prosenttia tehtaan orjatyöntekijöistä (joka viides) kuoli tai joutui kaasukammioon.

Rudolf Höss oli Auschwitzin komentaja kesään 1943 asti.^p. 193 Hänen jälkeensä leirin komentajiksi tulivat Arthur Liebehenschel ja Richard Baer.

Toisen maailmansodan jälkeen Höss kirjoitti omaelämäkerran. Hän kertoi monia yksityiskohtia Auschwitzin leireistä. Nürnbergin oikeudenkäynneissä hän sai kuolemantuomion. Hänet hirtettiin Auschwitz I:n krematorion edessä.

Vuoteen 1943 mennessä Auschwitzin leireille oli muodostunut monia vastarintaryhmiä. Nämä ryhmät yrittivät taistella natseja vastaan kaikin mahdollisin tavoin.

Vastarintaryhmät auttoivat joitakin vankeja pakenemaan Auschwitzista. Nämä ihmiset toivat maailmalle tietoa Auschwitzissa tapahtuneista murhista.

Jos yksi vanki kuitenkin karkasi, SS tappoi monia muita vankeja. Joskus he toivat karanneiden vankien perheenjäseniä Auschwitziin. SS teki näin, jotta muut vangit eivät yrittäisi paeta. Kaikkiaan noin 700 vankia yritti paeta Auschwitzin kolmesta eri leiristä. Näistä 700:sta noin 300 onnistui pakenemaan.

Osa Auschwitzin Sonderkommandosta taisteli SS:ää vastaan. Esimerkiksi vuonna 1944 osa Auschwitzin Sonderkommandosta räjäytti yhden leirin krematorioista.

Myös vuonna 1944 Sonderkommandon jäsenet ottivat salaa kuvia Auschwitzin sisällä. Nämä ovat ainoat kuvat, jotka osoittavat Auschwitzissa tapahtuneet joukkomurhat. Puolan vastarintaliikkeen jäsenet auttoivat salakuljettamaan kuvat pois leiriltä.

Tiedot

Liittoutuneet saivat jonkin verran tietoa Auschwitzin leireistä vuosina 1941-1944. He eivät kuitenkaan uskoneet, että Auschwitzissa tapettiin niin paljon ihmisiä. Sitten kaksi ihmistä, Rudolf Vrba ja Alfred Wetzler, pakenivat Auschwitzista. He kirjoittivat raportteja siitä, mitä Auschwitzissa tapahtui. Näistä raporteista liittoutuneiden johtajat saivat tietää totuuden Auschwitzista vuoden 1944 puolivälissä.

Vuonna 1944 liittoutuneiden lentokoneet olivat ottaneet joitakin valokuvia alueesta, myös Auschwitzista. Kukaan ei kuitenkaan tutkinut näitä valokuvia. Ensimmäisen kerran valokuvia tarkasteltiin huolellisesti 1970-luvulla.

Liittoutuneet olivat aikoinaan suunnitelleet pommittavansa leirejä. He päättivät kuitenkin olla tekemättä niin, koska he eivät halunneet tappaa vankeja. Itse asiassa jotkut koneet pudottivat pommeja läheisiin sotilaskohteisiin. Yksi pommi putosi leiriin. Se tappoi 315 vankia ja satutti 1425 muuta.

Ihmiset kiistelevät edelleen siitä, mitä liittoutuneet olisivat voineet tehdä pelastaakseen enemmän Auschwitzin vankeja.

Vuoden 1944 lopulla puna-armeija oli lähellä Auschwitzia. SS räjäytti Birkenaun kaasukammiot piilottaakseen tekonsa. He tuhosivat myös monia muita rakennuksia ja asiakirjoja.^{pp. 125–127} Tammikuun 17. päivänä 1945 leirien SS-vartijat alkoivat lähteä Auschwitzista. He pakottivat yli 58 000 vankia marssimaan länteen Gliwicen tai Wodzilawin kaupunkeihin. Näihin kaupunkeihin saavuttuaan heidät kuljetettiin junilla keskitysleireille Saksaan. Jäljelle jäivät vain ne, jotka eivät voineet marssia. Noin 38 000 vankia kuoli pakkomarssilla.^{pp. 125–127}

Tammikuun 27. päivänä 1945 puna-armeijan 322. jalkaväkirykmentin sotilaat saapuivat Auschwitziin. He löysivät ja vapauttivat noin 7 500 vankia.^p. 128

Kukaan ei tiedä tarkalleen, kuinka monta ihmistä kuoli Auschwitzissa tai muilla natsien leireillä. SS piti kirjaa, mutta tuhosi suurimman osan niistä.

Historioitsijat ovat käyttäneet monia eri tapoja arvioida, kuinka monta ihmistä Auschwitzissa kuoli. He ovat esimerkiksi tutkineet, mitä todistajat Nürnbergin oikeudenkäynneissä sanoivat. Myös jotkut Auschwitzista hengissä selvinneet ihmiset ovat auttaneet arvioimaan, kuinka monta ihmistä siellä kuoli.

Monet eri ihmiset ja hallitukset ovat kuitenkin olleet tästä eri mieltä:

• Neuvostoliiton ja Puolan kommunistihallitusten mukaan Auschwitzissa kuoli 4 miljoonaa ihmistä.^{pp. 132–133}
• Rudolf Höss sanoi, että siellä kuoli 2,5-3 miljoonaa ihmistä. Myöhemmin hän kirjoitti tehneensä virheen ja sanoi, että "kahden ja puolen miljoonan luku [on] aivan liian korkea".
• Adolf Eichmann sanoi, että kuolleita oli 2 miljoonaa -
• Vuonna 1983 ranskalainen tutkija George Wellers oli yksi ensimmäisistä ihmisistä, joka käytti natsien karkotuksia koskevia tietoja arvioidakseen Auschwitzissa tapettujen ihmisten määrän. Hänen laskelmiensa mukaan 1,613 miljoonaa kuoli, joista 1,42 miljoonaa oli juutalaisia ja 146 000 puolalaisia.
• Samoihin aikoihin Franciszek Piper käytti junien saapumista ja karkotuksia koskevia tietoja laskeakseen 1,1 miljoonan juutalaisen kuoleman, 140 000-150 000 puolalaisen kuoleman ja 23 000 romanikuoleman.

Yhdysvaltain holokaustin muistomuseon mukaan nämä ovat "parhaat arviot Auschwitzin uhrien määrästä" vuosina 1940-1945:

Museo

Muutama vuosi toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Puolan hallitus päätti rakentaa Auschwitzin uudelleen ja perustaa sinne museon. Osa leireistä korjattiin. Joskus he tekivät hyvin pieniä muutoksia alkuperäiseen järjestelyyn.

Museossa on monia osia ja näyttelyesineitä. Niihin kuuluvat:

• Auschwitz II ja kaasukammioiden jäännökset.
• Noin 110 000 miesten, naisten ja lasten kenkää. Kengät kuuluivat Auschwitzissa tapetuille ihmisille.
• Noin 3 800 matkalaukkua, jotka Auschwitziin lähetetyt ihmiset toivat mukanaan. Kun ihmisiä lähetettiin Auschwitziin, natsit sanoivat heille, että he menevät vain toiseen paikkaan asumaan. Niinpä ihmiset toivat mukanaan matkalaukkuja, joissa oli paljon asioita, joita he uskoivat tarvitsevansa.
• Muita asioita, joita Auschwitziin lähetetyt ihmiset toivat mukanaan. Näihin kuuluu yli 12 000 keittiövälinettä, silmälaseja, vaatteita ja monia muita tavaroita.
• Asioita, joita SS käytti vankien tappamiseen. Näihin kuuluvat muun muassa kaasukammioiden väärennetyt suihkupäät, Zyklon B -purkkeja, yhden kaasukammion ovi ja krematorio.

Vuonna 1947 museo avattiin yleisölle. Myöhemmin ihmiset sirottivat Auschwitzin uhrien tuhkat niiden majojen väliin, joissa vangit asuivat. He pitävät koko aluetta hautapaikkana.

Muut kunniamaininnat

Vuonna 1979 Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco teki Auschwitzista maailmanperintökohteen.

Myös vuonna 1979 puolalainen paavi Johannes Paavali II vietti messun Auschwitz II:ssa.

1980-luvulla paavi Johannes Paavali II teki kahdesta Auschwitzissa tapetusta ihmisestä katolisia pyhimyksiä:

• Maximilian Kolbe, puolalainen pappi. Natsit lähettivät hänet Auschwitziin, koska hän auttoi juutalaispakolaisia. Kun kolme miestä pakeni Auschwitzista, SS valitsi kostoksi kymmenen muuta vankia näännyttämään nälkään. Kun yksi näistä vangeista alkoi itkeä perhettään, Kolbe ilmoittautui vapaaehtoisesti tapettavaksi hänen puolestaan.
• Edith Stein, juutalainen nainen, joka kääntyi katolilaiseksi ja ryhtyi karmeliittanunnaksi. SS tappoi hänet Auschwitzin kaasukammioissa.

Vuonna 2005 Yhdistyneet Kansakunnat teki tammikuun 27. päivästä kansainvälisen holokaustin muistopäivän. Se valitsi tammikuun 27. päivän, koska puna-armeija vapautti silloin Auschwitzin.

Euroopan parlamentti vietti 27. tammikuuta 2005 Auschwitzin vapauttamisen vuosipäivän kunniaksi minuutin hiljaisuuden. Euroopan parlamentti hyväksyi myös päätöslauselman, jossa todettiin, että noin 1,5 miljoonan ihmisen murhaaminen Auschwitzin leireillä oli kauheaa. Parlamentti sanoi hyväksyneensä päätöslauselman osittain siksi, että "antisemitismi ja erityisesti antisemitistiset välikohtaukset ovat lisääntyneet huolestuttavasti Euroopassa ja että se haluaa oppia uudelleen laajemmat opetukset vaaroista, joita ihmisten uhriksi joutuminen rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon, sosiaaliseen luokitteluun, politiikkaan tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuen aiheuttaa".

Kiistat

Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton ja Puolan kommunistihallitukset pystyttivät Auschwitziin muistokyltin. Kyltissä luki, että Auschwitzissa kuoli 4 miljoonaa ihmistä. Puolan kommunistihallituksen kaaduttua vuonna 1989 kyltti muutettiin sanomalla, että siellä kuoli 1,1 miljoonaa ihmistä. Ihmiset, jotka yrittävät kieltää holokaustin, käyttävät tätä eroa väittäessään, että holokausti oli propagandaa. Holokausti on kuitenkin historiallinen tosiasia, ja SS tappoi Auschwitzissa ainakin 1,1 miljoonaa ihmistä.

Vuodesta 1989 alkaen Puolan hallitus ja tiedotusvälineet väittivät, että oli epäreilua käyttää nimitystä "Puolan kuolemanleirit" kuvaamaan Auschwitzin leirejä. He sanoivat, että tämä nimi antoi vaikutelman, että Puola johti kuolemanleirejä. Itse asiassa natsi-Saksa oli vallannut Puolan, ja natsit johtivat kuolemanleirejä.^p. 73 Vuonna 2006 Puolan hallitus pyysi Unescoa muuttamaan Auschwitzin maailmanperintökohteen nimen. He halusivat Unescon muuttavan nimen "Auschwitzin keskitysleiri" muotoon "Entinen natsi-Saksan keskitysleiri Auschwitz-Birkenau". Puolan hallitus ajatteli, että näin vältettäisiin yleisön harhaanjohtaminen ja osoitettaisiin, että leiriä johti natsi-Saksa, ei Puola. Vuonna 2007 Unesco suostui tähän ja muutti paikan nimen muotoon "Auschwitz-Birkenau": Saksan natsien keskitys- ja tuhoamisleiri (1940-1945)".

Puolan hallitus oli antanut luvan kuvata paikoissa kahta elokuvaa ja tv-sarjaa varten. Joissakin tapauksissa he eivät kuitenkaan sallineet kuvaamista leirien sisällä. Helmikuussa 2006 Puola kieltäytyi myöntämästä viisumia joillekin iranilaisille tutkijoille, jotka halusivat vierailla Auschwitzissa. Näin tehtiin, koska Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejad on kiistänyt holokaustin ja jopa sanonut, että se on "myytti".

Uskonnolliset kiistat

Vuonna 1984 karmeliitit avasivat luostarin lähelle Auschwitz I:tä. Juutalaisryhmät protestoivat, ja karmeliitit poistivat luostarin vuonna 1993.

Vuonna 1987, kun paavi Johannes Paavali II oli julistanut Edith Steinin autuaaksi, katolilaiset pystyttivät ristin kaasukammion lähelle. Jonkin ajan kuluttua paikalle ilmestyi Daavidin tähti. Monia uskonnollisia symboleja ilmestyi. Lopulta ihmiset poistivat ne kaikki.

Vuonna 1988 karmeliitit pystyttivät 8 metriä korkean ristin Auschwitzin korttelin 11 ulkopuolelle. Juutalaisryhmät protestoivat, koska suurin osa Auschwitzissa tapetuista ihmisistä oli juutalaisia. Vuoteen 1998 mennessä oli ilmestynyt 300 pienempää ristiä. Lopulta ihmiset poistivat pienemmät ristit. Suurempi risti on kuitenkin edelleen siellä.

• Holokausti
• Hävitysleiri
• Rudolf Vrba
• Luettelo natsien keskitysleireistä