γ-Hydroksibutyriinihappo (gamma-hydroksibutyriinihappo, yleisesti lyhennettynä GHB) on kemiallinen aine. Sitä esiintyy pieniä määriä monien eläinten keskushermostossa. Sitä voidaan löytää myös viinistä, naudanlihasta ja pienistä sitrushedelmistä.

Keskushermostossa GHB on vuorovaikutuksessa muiden välittäjäaineiden, kuten gamma-aminovoihapon (GABA), kanssa.

Monissa maissa sitä pidetään laittomana huumausaineena, vaikka sitä voidaan käyttää lääketieteessä. Sitä voidaan käyttää nukutus- ja rauhoittavana aineena. Aiemmin sitä on käytetty unettomuuden ja masennuksen hoitoon. Se voi myös auttaa ihmisiä, joilla on ongelmia alkoholismin tai katapleksian kanssa. Narkolepsiapotilailla sitä on käytetty päiväväsymyksen hoitoon. Urheilijat ovat käyttäneet sitä parantaakseen suorituskykyään.

Huumetta on käytetty virkistyshuumeena. Tämä johtuu siitä, että se voi saada ihmisen euforiseksi. Monet maat ovat tehneet siitä laittoman, jos sitä ei käytetä lääkkeenä. Sen yleisin nimi laittomana huumausaineena on luultavasti nestemäinen ekstaasi. Ekstaasi on kuitenkin eri huume, joka ei liity GHB:hen.

GHB:tä tuotetaan luonnollisesti ihmiskehon soluissa. Sen kemiallinen rakenne on samankaltainen kuin ketonikehon beetahydroksibutyraatin. Lisäravinteena tai lääkkeenä sitä käytetään eniten suolana. GHB:tä tuotetaan myös käymisen tuloksena. Pieniä määriä ainetta löytyy joistakin oluista ja viineistä.

GHB voi aiheuttaa "GHB-koomaa". Tällöin ihmiset pyörtyvät tai menettävät tajuntansa. Tämä aiheuttaa useimmat kuolemantapaukset.

Lyhyesti mitä GHB on ja miten se vaikuttaa

GHB on sekä luonnollinen yhdiste kehossa että synteettinen aine, jota voidaan valmistaa laboratorioissa. Keskushermostossa GHB toimii omien GHB-reseptoriensa kautta ja indusoituu myös GABA-järjestelmän kautta, mikä selittää sen rauhoittavat, unta edistävät ja hengitystä lamaavat vaikutukset. Pieninä annoksina käyttäjät kuvaavat usein rentoutumista ja euforian kaltaista mielialan kohoamista; annoksen kasvaessa sedaatio, tajunnan heikkeneminen ja hengityslama lisääntyvät.

Lääketieteelliset käyttötarkoitukset

  • Unettomuus ja masennus: GHB:llä on aiemmin tutkittuja käyttöjä, mutta nykyään käyttö on rajoitetumpaa ja valvottua.
  • Narkolepsia: GHB:n natriumsuola (sodium oxybate) on hyväksytty joissain maissa narkolepsian oireiden hoitoon, erityisesti katapleksian ja yöunen parantamiseen.
  • Alkoholismin hoito: joissain tutkimuksissa GHB on osoittanut auttavan vieroitusoireiden lieventämisessä ja ylläpitohoidossa, mutta kliininen käyttö vaihtelee maittain.
  • Anestesiologia: historiallisesti käytetty nukutusaineena ja sedatiivina, mutta käytössä on nykyään turvallisempia vaihtoehtoja.

Virkistyskäyttö, annostus ja riskit

Virkistyskäytössä GHB:n annokset ovat usein pienestä muutamaan grammaan (annosväli ja herkkyys vaihtelevat yksilöllisesti). Pieni ylimääräinen määrä voi helposti muuttaa vaikutuksen voimakkaaksi sedatiiviseksi vaikutukseksi. Erityisen vaarallista on yhdistää GHB alkoholiin tai bentsodiatsepiineihin, koska vaikutukset kumuloituvat ja riski hengityslaman ja kuoleman suhteen kasvaa.

  • Tyypillisiä haittavaikutuksia: pahoinvointi, oksentelu, sekavuus, huimaus, ritareheinen puhe, hapenpuute, hengityslama.
  • Vaarallisia komplikaatioita: tajunnan menetys, aspiration vaara oksennuksen tähden, vakava hengityslama ja kuolema.
  • GHB:llä on käytetty myös rikollisiin tarkoituksiin, esimerkiksi päihtymystä aiheuttavana aineena seksuaalirikoksissa (ns. "date rape").

Riippuvuus ja vieroitusoireet

GHB voi aiheuttaa fyysistä ja psyykkistä riippuvuutta. Pitkäaikainen käyttö voi johtaa toleranssiin (tarve suurempiin annoksiin saman vaikutuksen saamiseksi) ja vieroitusoireisiin, jotka voivat olla vakavia: levottomuus, vapina, unettomuus, ahdistus, hikoilu, pahimmillaan delirium ja kohtaukset. Vieroitukseen tarvitaan lääketieteellistä seurantaa ja usein asteittainen haittavaikusten hallinta.

Esiasteet ja laiton valmistus

GHB:n tärkeimpiä esiasteita laittomassa tuotannossa ovat gamma-butyrolaktoni (GBL) ja 1,4-butanedioli; nämä muuttuvat elimistössä GHB:ksi. Esiasteiden myynti ja käyttö on monissa paikoissa säädeltyä juuri tämän vuoksi. Laiton valmistus on vaarallista ja puhtauden vaihtelu lisää myrkytysriskin.

Tunnistaminen, tutkimukset ja hoito ylityydessä

  • Laboratoriotutkimuksissa GHB voidaan havaita verestä ja virtsasta, mutta pitoisuudet laskevat melko nopeasti; havaitsemisaika veressä on usein lyhyt (useita tunteja) ja virtsassa hieman pidempi (joitakin tunteja), joten otosajankohdalla on suuri merkitys.
  • Ylityksen hoito on ensisijaisesti tukevaa: hengityksen ja verenkierron ylläpito, tarvittaessa happi ja hengitystuki, varmistetaan ilmatiet ja estetään aspiraatio. Toistaiseksi spesifistä antidotia ei ole yleisesti käytössä.
  • Aktiivihiilen käyttö saatetaan harkita hyvin varhaisessa vaiheessa tahattoman tai tuoreen nielemisen jälkeen, mutta päätös tekee lääkäri tapauskohtaisesti.

Oikeudellinen asema

GHB:n oikeudellinen asema vaihtelee maittain. Monissa maissa se on luokiteltu kontrolloitavaksi aineeksi tai kokonaan kielletyksi, ellei sitä käytetä valvotusti lääketieteelliseen tarkoitukseen. Myös esiasteiden, kuten GBL:n ja 1,4-butanediolin, sääntely on tiukentunut monissa oikeudenkäyttöalueissa.

Yhteenveto ja turvallisuus

GHB on monipuolinen aine: se on endogeeninen hermoston välittäjäaine, sillä on historiallista lääketieteellistä käyttöä, mutta se on myös vaarallinen päihde, joka voi johtaa vakavaan myrkytykseen ja kuolemaan erityisesti alkoholin tai muiden depressiivisten aineiden kanssa yhdistettynä. Jos epäilet GHB-myrkytystä, hakeudu välittömästi ensiapuun tai soita hätänumeroon — nopea lääketieteellinen apu voi pelastaa henkiä.