Suurherttuakunta: määritelmä, historia ja Luxemburgin esimerkki
Suurherttuakunta: selkeä määritelmä, historiallinen kehitys ja Luxemburgin esimerkki — miksi Luxemburg on ainoa nykyinen suurherttuakunta ja sen merkitys.
Suurherttuakunta tarkoittaa valtiota, jonka valtionpäämies kantaa suurherttuan tai suurherttuattaren arvonimeä. Arvoltaan suurherttuakunta on perinteisesti herttuakuntaa (herttua) korkeampi mutta kuningaskuntaa matalampi valtiomuoto. Nykyisin suurherttua toimii yleensä perustuslaillisena tai konstitutionaalisena monarkkina, jonka valta on rajattu perustuslailla ja lainsäädännöllä.
Historia ja tyypilliset piirteet
Suurherttuuden käsite on vanha ja sitä on käytetty eri aikoina Euroopassa sekä käytännöllisistä valtiollisista syistä että arvonimen osoittamiseksi. Usein suurherttuakunnat syntyivät dynastisina ratkaisuina, sodan tai diplomatian tuloksena tai suurvaltojen välisissä järjestelyissä (esimerkiksi Napoleonin aikakauden ja Wienin kongressin seurauksena). Sukunimien ja perimysjärjestysten erot, kuten perinteinen salilaista lakia (jonka mukaan perimys kulkee miehiseen sukulinjaan), ovat vaikuttaneet monien suurherttuakuntien historiaan.
Suurherttuakunnat ovat vaihdelleet kooltaan ja merkitykseltään: jotkut olivat itsenäisiä valtioita, toiset henkilöunionissa muiden maiden kanssa. Hallitsijan arvonimi on voinut olla sekä muodollinen että poliittisesti merkittävä riippuen maan asemasta ja kansainvälisestä tilanteesta.
Luxemburgin esimerkki
Nykyisin ainoa olemassa oleva suvereenisti tunnustettu suurherttuakunta on Luxemburg. Luxemburgin asemasta suurherttuakuntana päätettiin Wienin kongressissa vuonna 1815. Silloin Alankomaista tuli itsenäinen kuningaskunta ja Alankomaiden kuningas Vilhelm I valittiin myös Luxemburgin suurherttuaksi, jolloin maat olivat henkilöunionissa samean hallitsijan alaisina.
Vuonna 1890 nämä kaksi valtiota erosivat dynastisesti: Alankomaiden Vilhelm III:llla ei ollut miespuolisia perillisiä. Alankomaissa seuraajaksi tuli kuningatar Wilhelmina, mutta Luxemburg noudatti tuolloin vielä periaatetta, jonka mukaan kruunu siirtyi miespuoliselle perilliselle (salilaista lakia sovellettiin). Tämän seurauksena Alankomaiden ja Luxemburgin henkilökunta eriytyivät 1890-luvulla. Nykyään Luxemburg on konstitutionaalinen suurherttuakunta, jonka virallinen valtionpäämies on suurherttua Henri.
Muita historiallisia esimerkkejä
- Suomen autonominen asema suuriruhtinaskuntana (suom. suuriruhtinaskunta) osana Venäjän imperiumia vuosina 1809–1917 on tunnettu historiallinen esimerkki siitä, miten alueelle annettiin suurherttuuden kaltainen nimi ja asema.
- Liettuan historia tuntee muinaisesta ajasta lähtien Grand Duchy of Lithuania -nimisen valtiomuodon (suomeksi Liettuan suuri herttuakunta), joka oli merkittävä tekijä Itä-Euroopan poliittisissa suhteissa keskiajalla ja uuden ajan alussa.
- Euroopan historiassa esiintyi myös muita suurherttuakuntia, kuten Toscanan suurherttuakunta ja Napoleonin ajoilta peräisin ollut Varsovan suurherttuakunta. Alankomaiden alueella esimerkiksi Limburgin asema ja nimikkeistö ovat historiassa vaihdelleet, ja alueesta käytettiin eri aikoina herttuakuntaa kuvaavia nimityksiä (Limburgin maakunta / herttuakunta).
Tänään ja seremonialliset käytännöt
Nykymaailmassa suurherttuakunta on harvinainen valtiomuoto; kansainvälisesti ainoastaan Luxemburg tunnetaan laajasti suvereenina suurherttuakuntana. Muut historialliset suurherttuakunnat ovat suurimmaksi osaksi muuttuneet osaksi muita valtioita, integraation kautta liitettyjä alueita tai lakanneet olemasta. Joissain tapauksissa yksityiset aatelissuvut käyttävät edelleen nimityksiä kuten suurherttua perinteisinä arvoniminä, vaikka niitä ei valtio-oikeudellisesti tunnusteta nykyvaltioiden hallitsijoina.
Suurherttuakunnan käsite kuvaa siis sekä arvonimeen liittyvää hierarkiaa että tiettyjä historiallisia valtiollisia muotoja. Kun puhutaan suurherttuakunnasta, on hyvä huomioida sekä sen perustuslaillinen asema että historiallinen konteksti, joka on usein määrittänyt valtion aseman ja suhteet naapurimaihin.
Suuriruhtinaskuntien nimi ja alkuperä
Suurherttuan titteli (latina: Magnus Dux, saksa: Großherzog, italia: Gran Duca, ranska: Grand-Duc, ruots: Storhertig, liettuan: Didysis kunigaikštis, puolan: Wielki książę, tšekki: Velkovévoda) on kunniassa kuninkaan alapuolella mutta korkeammalla kuin suvereeni herttua (Herzog) tai prinssi (Fürst).
Suurherttua (tai suurherttuatar) on henkilö, joka hallitsee suurherttuakuntaa. Englannin kielessä "Grand Duke" voi kuitenkin tarkoittaa myös eräänlaista prinssiä, joka ei hallitse maata, mutta on sukua monarkille. Venäjän kielessä Velikiy Knjaz ovat "suurruhtinaita", tsaarin sukulaisia, muut ruhtinaat olivat aatelisia, jotka olivat herttuan yläpuolella. Englanniksi sanotaan Grand Duke eikä Grand Prince.
Luettelo suuriruhtinaskunnista
Napoleonin sotien ja ensimmäisen maailmansodan välisenä aikana Euroopassa oli ainakin kahdeksan suuriruhtinaskuntaa:
Napoleonin aikana sekä Wienin kongressissa ja Saksan liittovaltiossa perustettiin paljon suuriruhtinaskuntia.
- Toscanan suurherttuakunta (1569-1860, sen jälkeen osa Italiaa).
- Bergin suurherttuakunta (1806-1813, sen jälkeen osa Preussia).
- Würzburgin suurherttuakunta (1806-1814, sen jälkeen osa Baijeriaa).
- Badenin suurherttuakunta (1806-1918, osa Saksan keisarikuntaa vuodesta 1871).
- Hessen-Darmstadtin suurherttuakunta (1806-1918, osa Saksan keisarikuntaa vuodesta 1871).
- Suomen suuriruhtinaskunta (1809-1917 henkilökohtaisessa liitossa Venäjän kanssa, tasavalta vuodesta 1917).
- Frankfurtin suurherttuakunta (1810-1813, myöhemmin osa useita Saksan valtioita).
- Poznanin suuriruhtinaskunta (1815-1848 osana Preussia).
- Luxemburgin suurherttuakunta (vuodesta 1815 lähtien henkilökohtaisessa unionissa Alankomaiden kanssa vuoteen 1890 asti).
- Mecklenburg-Schwerinin suurherttuakunta (1815-1918, osa Saksan keisarikuntaa vuodesta 1871).
- Mecklenburg-Strelitzin suurherttuakunta (1815-1918, osa Saksan keisarikuntaa vuodesta 1871).
- Saxe-Weimar-Eisenachin suurherttuakunta (1815-1918, osa Saksan keisarikuntaa vuodesta 1871).
- Oldenburgin suurherttuakunta (1829-1918, osa Saksan keisarikuntaa vuodesta 1871).
- Krakovan suuriruhtinaskunta (1846-1918 henkilökohtaisessa liitossa Itävallan kanssa, osa Puolaa).
Varsovan herttuakuntaa (1807-1813) kutsutaan joskus suurherttuakunnaksi, mutta se ei ollut sitä.
Nykyään Luxemburg on ainoa jäljellä oleva suurherttuakunta. Jotkin vanhat suurherttuakunnat säilyttävät kuitenkin edelleen niille yleensä Wienin kongressissa myönnetyt arvonimet.
Osoitemuoto
Useimpia hallitsevia suurherttuoita kutsuttiin kuninkaalliseksi korkeudeksi. Muiden sukujen jäsenten tittelit olivat erilaisia. Hessen-Darmstadtissa ja Badenissa nuorempia jäseniä kutsuttiin suurherttuan korkeudeksi.
Ainoa nykyisin olemassa oleva suurherttuakunta, Luxemburg, kutsuu nuorempia jäseniään kuninkaallisiksi korkeuksiksi, mutta he olivat myös Parman ruhtinaita.
Venäjän suurherttua tai suurherttuatar oli keisarillinen korkeus.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Herttuakunta
- Liettuan suuriruhtinaskunta
- Aatelisto
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on suuriruhtinaskunta?
A: Suuriruhtinaskunta on maa, jonka valtionpäämies on suuriruhtinas tai suurherttuatar.
K: Mikä on ainoa nykyisin olemassa oleva suuriruhtinaskunta?
A: Luxemburg on ainoa nykyisin olemassa oleva suurherttuakunta.
K: Miten Luxemburgista tuli suurherttuakunta?
V: Luxemburgista tuli suurherttuakunta vuonna 1815, kun Alankomaista tuli itsenäinen kuningaskunta ja Alankomaiden kuningas Vilhelm I:stä tehtiin Luxemburgin suurherttua.
Kysymys: Miksi Luxemburg ei seurannut Luxemburgin esimerkkiä, kun nämä kaksi maata erosivat toisistaan vuonna 1890?
V: Luxemburg noudatti salilaista lakia, jonka mukaan vain mies saattoi hallita, joten Alankomaiden Vilhelm III:n seuraajaksi tuli kuningatar Wilhelmina, mutta Luxemburg tarvitsi miespuolisen perillisen.
K: Kuka on Luxemburgin nykyinen suurherttua?
V: Luxemburgin nykyinen suurherttua on Henri.
Kysymys: Mitkä ovat Luxemburgin lisäksi muita esimerkkejä suurherttuakunnista historiassa?
V: Muita esimerkkejä suurherttuakunnista historiassa ovat Suomen ja Liettuan itsenäiset tasavallat sekä Alankomaiden Limburgin maakunta (Limburgin herttuakunta).
Kysymys: Onko Euroopassa olemassa taloja, jotka kutsuvat itseään suuriruhtinaskunniksi, mutta joita ei ole tunnustettu?
V: Kyllä, Euroopassa on muitakin taloja, jotka tyylittelevät itseään suuriruhtinaiksi, vaikka muu yhteiskunta ei täysin tunnustaisikaan niitä.
Etsiä