Kapo

Mitä kapos teki

SS valvoi keskitysleirejä. Kapot auttoivat kuitenkin päivästä toiseen pitämään leirit toiminnassa. He mahdollistivat leirien toiminnan vähemmillä SS-vartijoilla. Joskus jopa 10 prosenttia leirien vangeista oli kaposeita. Ilman kaposia leirejä johtanut SS ei olisi pystynyt pitämään leirejä toiminnassa.

Muut vangit vihasivat usein kaposia, ja heitä pidettiin natsien kätyreinä. Joskus muut vangit sylkivät kapojen päälle. Jotkut parakkien johtajat (blockälteste) auttoivat salaa parakkiensa vankeja saamaan lisäruokaa tai helpompaa työtä. Toiset kaposit auttoivat kuitenkin enemmän SS:ää, osittain siksi, että he uskoivat näin selviytyvänsä leireistä.

Muut vangit kutsuivat rikollisia kaposia "ammattirikollisiksi". Nämä kapot olivat tunnettuja siitä, että he olivat julmia ja raakoja muita vankeja kohtaan. Itse asiassa juuri siksi SS oli valinnut heidät kapoiksi. Entisten vankien mukaan rikolliset kapot olivat todennäköisemmin avuliaita SS:lle. Kapot, jotka lähetettiin keskitysleireille, koska he olivat eri mieltä natsien politiikan kanssa, olivat todennäköisemmin avuliaita muita vankeja kohtaan.

Oliver Lustig kirjoitti Dictionary of the Camp -teoksessaan:

Vicenzo ja Luigi Pappalettera kirjoittivat kirjassaan The Brutes Have the Floor, että aina kun uusi [vankikuljetus] saapui Mauthauseniin [keskitysleirille], kapteeni August Adam valitsi professorit, lakimiehet, papit ja tuomarit ja kysyi heiltä kyynisesti: "Oletteko asianajaja? Professori? Hyvä! ... Minä olen tappaja. Minulla on viisi tuomiota: yksi taposta ja neljä ryöstöstä. No, nyt olen komentaja. Maailma on kääntynyt ylösalaisin, tajuatko? Tarvitsetteko tulkkia, tulkkia? Tässä se on!" Ja hän osoitti mailaansa, jonka jälkeen hän iski. Kun hän oli tyytyväinen, hän muodosti [työryhmän] valituista ja lähetti heidät puhdistamaan käymälöitä.

Hallinta ja terrori

SS käytti ylivaltaa ja terroria hallitakseen leirien monia vankeja, joilla oli vain muutama SS-vartija. Kapot olivat hyvin tärkeä osa tätä järjestelmää, jossa vankeja valvottiin täysin ja heidän oli aina pelättävä, että heille sattuu tai heidät murhataan.

Natsit käyttivät monia erilaisia strategioita kiduttaakseen vankeja henkisesti ja fyysisesti ja pitääkseen heidät kurissa. Näihin strategioihin kuuluivat mm:

• Nälkä: Vaikka vangit tekivät raskasta työtä, heille ei annettu riittävästi ruokaa selviytyäkseen.
• Uupumus: Vangit olivat aina heikkoja ja uupuneita (hyvin väsyneitä), koska he tekivät kovaa työtä ilman riittävästi ruokaa.
• Fyysinen väkivalta: SS tai kapot saattoivat lyödä tai satuttaa vankeja milloin tahansa. Vangit eivät koskaan tienneet, milloin heitä saatetaan lyödä, ruoskia tai kiduttaa...
• Nöyryytys: Natsit johtivat keskitysleirejä tarkoituksella nöyryyttävillä tavoilla. He kohtelivat vankeja kuin he eivät olisi edes ihmisiä.
• Leirin tiukat säännöt
• Jos yksi vanki teki jotain, mistä SS ei pitänyt, kokonaisia vankiryhmiä rangaistiin.

Kapos auttoi kaikissa näissä asioissa. Heidän tehtäviinsä kuului myös vankien kannustaminen kovempaan työhön. Monet kaposit, erityisesti rikolliset, saattoivat olla hyvin julmia vankeja kohtaan, varsinkin kun SS-vartijat olivat lähellä, osoittaakseen, että he tekivät työtään ja ansaitsivat erityiskohtelun. He hakkasivat usein vankeja, ja jotkut jopa tappoivat vankeja. Jotkut kapot käyttivät nuoria poikia ja miehiä seksuaalisesti hyväksi.

Yksi ei-rikollinen kapo oli Josef Heiden. Hän oli itävaltalainen poliittinen vanki (henkilö, joka joutui vankilaan, koska hän oli eri mieltä natsien poliittisten näkemysten kanssa). Vangit pelkäsivät ja vihasivat häntä. Hänet tunnettiin sadistina, joka tykkäsi satuttaa ja kiduttaa ihmisiä. Hän tappoi useita ihmisiä ollessaan kapo. Hän pääsi vapaaksi Dachaun keskitysleiriltä vuonna 1942 ja liittyi Waffen SS:ään. Jotkut kapot auttoivat henkilökohtaisesti SS:ää joukkomurhaamaan muita vankeja. Lokakuusta 1944 alkaen natsit alkoivat siirtää rikollisia kapoja Waffen SS:n Dirlewangerin prikaatiin.

Kapoilla oli huono maine natsien auttamisesta ja usein julmuudesta. Eräässä juutalaisista kaposista kirjoitetussa kirjassa kerrotaan kuitenkin, että monet kaposit tunsivat jääneensä väliinputoajiksi. He tunsivat itsensä natsien uhreiksi, mutta samalla he auttoivat natseja ja satuttivat vankitovereitaan. Monet heistä tunsivat syyllisyyttä tekemisistään sekä tuolloin että toisen maailmansodan päätyttyä.

Kapo riveissä

Kapojärjestelmässä oli erityyppisiä kapoja, joilla oli eri arvoasteet ja eri tehtävät.

Korkeinta ja vaikutusvaltaisinta työtä, jonka vanki saattoi saada, kutsuttiin nimellä Lagerältester ("leirin johtaja" tai "leirin johtaja"). Hän oli suoraan vastuussa leirin komentajalle (komentajalle). Lagerältesterin oli varmistettava, että kaikki sujui leireillä moitteettomasti joka päivä.

Toiseksi vaikutusvaltaisimmat kapot olivat Blockältester (lohkon tai parakin johtaja) ja Stubenältester (huoneen johtaja). Blockältester oli vastuussa parakkien vangeista ja siitä, että he noudattivat sääntöjä. Stubenälteste oli vastuussa tietystä huoneesta parakin sisällä. Hänen oli pakotettava vangit siistimään ja puhdistamaan parakki. Hän vastasi myös huoneen hygieniasta, kuten täiden (jotka levittivät tauteja, kuten lavantautia) tappamisesta.

Blockschreiber (rekisterinpitäjä tai kasarmivirkailija) piti kirjaa. Hän esimerkiksi piti kirjaa vangeista nimenhuudon aikana (jolloin vangit pakotettiin seisomaan ja heidät laskettiin uudelleen ja uudelleen).

Leirin ulkopuolisia työporukoita valvoi Vorarbeiter (työnjohtaja), Kapo tai Oberkapo (pääkapo). Nämä toimihenkilöt painostivat vankitovereitaan yhä kovempaan työhön, löivät ja pahoinpitelivät heitä ja jopa tappoivat heitä.

Kapot saattoivat usein auttaa muita vankeja saamalla heidät parempiin parakkeihin tai helpompiin töihin. Joskus kapot saivat jopa poistettua muita vankeja kuljetuslistoilta, kun heidät oli määrä lähettää kuolemanleireille. Jotkut kaposit pystyivät myös hankkimaan vangeille uudet henkilöllisyydet, jotta heitä voitiin suojella vainoamiselta. Kun kaposit tekivät näitä asioita, he tekivät ne yleensä vain oman ryhmänsä jäsenille (esimerkiksi saman maan tai poliittisen puolueen jäsenille). Kaikki kapot eivät tehneet näin, ja niiden, jotka tekivät näin, oli oltava hyvin varovaisia. Jos kapot suututtivat SS:n auttamalla muita vankeja, he menettivät työnsä ja heidät saatettiin jopa lähettää kaasukammioihin murhattaviksi. Heinrich Himmler kuvaili tätä eräässä puheessaan:

Heti kun hänestä tulee kapo, hän ei enää nuku [muiden vankien] kanssa. Hän on vastuussa työn suorittamisesta, siitä, että he ovat puhtaita ja että sängyt ovat hyvin rakennettuja. [...] Hänen on siis johdettava miehiään. Sillä hetkellä, kun olemme tyytymättömiä häneen, hän ei ole enää Kapo, vaan hän palaa nukkumaan miestensa kanssa. Ja hän tietää, että he hakkaavat hänet kuoliaaksi ensimmäisenä yönä.
-Heinrich Himmler, 21. kesäkuuta 1944.

SS:n suosima kapo saattoi tehdä leirillä "uraa" ja nousta kaposta ylikapoksi ja lopulta Lagerältesteriksi. Hänet voitiin kuitenkin yhtä helposti lähettää kaasukammioon, jos hän teki jotain, mistä SS ei pitänyt.

Oberkapon käsivarsinauha

Aiheeseen liittyvät sivut

• natsien keskitysleirit
• Holokausti
• Toinen maailmansota