Mandealaisuus

Mandaealaiset uskomukset

Mandeismi on mandaealaisten uskonto. Se perustuu yhteiseen historiaan ja perintöön. Uskonnollisia uskontunnustuksia ja -oppeja ei ole olemassa. Mandanistista teologiaa koskevaa perusopasta ei ole olemassa. Mandanistisen kirjallisuuden kirjallisuus on varsin laaja. Se kattaa myös sellaisia aiheita kuin eskatologia, Jumalan tuntemus ja kuolemanjälkeinen elämä. Se tekee tämän vain epäsystemaattisella tavalla. Pappeja lukuun ottamatta hyvin harvat tuntevat sitä.

Perususkomukset

E.S. Drowerin mukaan mandaalaiselle gnoosille on ominaista yhdeksän piirrettä, jotka esiintyvät eri muodoissaan myös muissa gnostisissa lahkoissa:

1. On olemassa korkein entiteetti, jolla ei ole muotoa. Se ilmaisee itseään luomalla useita henkisiä, eetterisiä ja aineellisia maailmoja ja olentoja. On olemassa Luoja, joka tuli siitä ja tuotti kaikki nämä maailmat ja olennot. Kosmoksen on luonut arkkityyppinen ihminen, joka tuottaa sen omaa muotoaan muistuttaen.
2. Dualismi: kosminen Isä ja Äiti, Valo ja Pimeys, Oikea ja Vasen, syzygia kosmisessa ja mikrokosmisessa muodossa.
3. Tämän dualismin piirteenä ovat vastatyypit, ideoiden maailma.
4. Sielu kuvataan maanpaossa olevana, vangittuna: sen koti ja alkuperä on korkein Entiteetti, johon se lopulta palaa.
5. Planeetat ja tähdet vaikuttavat kohtaloon ja ihmisiin, ja ne ovat myös kuoleman jälkeisiä säilytyspaikkoja.
6. Pelastajahenki tai pelastajahenget, jotka auttavat sielua sen matkalla elämän läpi ja sen jälkeen "valon maailmoihin".
7. Symbolien ja metaforien kultti-kieli. Ideat ja ominaisuudet personoidaan.
8. "Mysteerit" eli sakramentit, joiden tarkoituksena on auttaa ja puhdistaa sielua, varmistaa hänen uudelleensyntymisensä hengelliseen ruumiiseen ja hänen nousunsa aineellisesta maailmasta. Nämä ovat usein muunnelmia olemassa olevista kausittaisista ja perinteisistä riiteistä, joihin liitetään esoteerinen tulkinta. Naṣorealaisten tapauksessa tämä tulkinta perustuu luomiskertomukseen (ks. 1 ja 2), erityisesti jumalalliseen ihmiseen, Aadamiin, joka on kruunattu ja voideltu kuningas-pappi.
9. Vihkiytyneitä vaaditaan suurta salassapitovelvollisuutta; 1, 2 ja 8:n täysi selitys on varattu niille, joiden katsotaan kykenevän ymmärtämään ja säilyttämään gnoosin.

Mandaealaiset uskovat avioliittoon ja lisääntymiseen sekä eettisen ja moraalisen elämäntavan tärkeyteen tässä maailmassa. He pitävät perhe-elämää erittäin tärkeänä. Tämän vuoksi mandaealaiset eivät harjoita selibatiaa tai askeettisuutta. Mandaealaiset pidättäytyvät kuitenkin väkevistä juomista ja punaisesta lihasta. He odottavat tulevaisuutta, joka on vapautettu Tooran vaikutuksesta, jota he pitävät alkuperältään pahana. Vaikka he ovat samaa mieltä muiden gnostilaisten lahkojen kanssa siitä, että maailma on planetaaristen arkonien hallitsema vankila, he eivät pidä sitä julmana ja vieraanvaraisena.

Mandan uskonnolliset tekstit

Mandaealaisilla on monia uskonnollisia tekstejä. Tärkein niistä on Genzā Rabbā eli Ginza. Ginza on kokoelma historiaa, teologiaa ja rukouksia. Genzā Rabbā on jaettu kahteen osaan - Genzā Smālā eli "vasen Ginza" ja Genzā Yeminā eli "oikea Ginza".

Ennen kuin kirjapaino keksittiin, tekstejä kopioitiin käsin. Tätä tekeviä ihmisiä kutsuttiin kirjureiksi. Jokaisen ihmisen käsiala on tietyllä tavalla erityinen. Näin oli myös kirjureilla. Kirjuri saattoi yhdistää kaksi kirjainta tietyllä tavalla, tai hän saattoi tehdä pisteitä niihin kirjaimiin, joissa niitä oli, erityisellä tavalla. Jorunn J. Buckley tarkasteli näitä kopiokoneiden jäljentäjien jättämiä erikoismerkkejä Vasemman ginsan kirjoituksissa. Näin hän pystyi osoittamaan, että kyseisen tekstin kopiointi juontaa juurensa 2. vuosisadan lopulle tai 3. vuosisadan alkupuolelle jKr. Nämä erityismerkit osoittavat, että mandaealaiset olivat olemassa viimeistään arsakidien kauden lopulla. Myös legenda nimeltä Harrān Gāwetā vahvistaa tätä. Tämän legendan mukaan mandaealaiset lähtivät Palestiinasta Jerusalemin tuhoutumisen jälkeen 1. vuosisadalla jKr. ja asettuivat asumaan Arsakidien valtakunnan alueelle. Vaikka ginza jatkoi kehittymistään sassanilaisten ja islamilaisten valtakuntien aikana, harva tekstiperinne voi väittää näin laajaa jatkuvuutta.

Muita tärkeitä kirjoja ovat muun muassa Qolastā, "mandaealaisten kanoninen rukouskirja", jonka on kääntänyt E.S. Drower. Yksi tärkeimmistä mandaalaisten kirjoituksista on Draša d-Iahia "Johannes Kastajan kirja". Tämä kirja on sekä maallikoiden että vihittyjen saatavilla. Lisäksi on olemassa monia muita uskonnollisia tekstejä, kuten rituaalikommentteja, joihin yleensä tutustuvat vain papiston jäsenet.

Kieli, jolla mandaealainen uskonnollinen kirjallisuus alun perin kirjoitettiin, tunnetaan nimellä mandaealainen, ja se kuuluu aramean murreperheeseen. Se on kirjoitettu parthialaisen kanttorikirjoituksen kaunokirjoituksella. Suurin osa mandaealaisista maallikoista ei puhu tätä kieltä. Jotkut Iranin mandaealaisyhteisön jäsenet (noin 300-500 noin 5000 iranilaisesta mandaealaisesta) puhuvat edelleen uusmandaeaa, joka on tämän kielen moderni versio.

Pääprofeetat

Mandaealaisilla on useita profeettoja. Iahia tai Iuhana "Johannes Kastajalla" on erityisasema, joka on korkeampi kuin hänen roolinsa kristinuskossa ja islamissa. Mandaealaiset eivät pidä Johannesta uskontonsa perustajana. He palvovat häntä vain yhtenä suurimmista opettajistaan. He jäljittävät uskomuksensa Aatamiin.

Mandaealaiset väittävät, että Jeesus oli mšiha kdaba "väärä messias", joka muutti Johanneksen hänelle antamia opetuksia. Mandaalainen sana k(a)daba tulee kuitenkin kahdesta juuresta: ensimmäinen juuri, joka tarkoittaa "valehdella", on se, joka on perinteisesti annettu Jeesukselle; toinen, joka tarkoittaa "kirjoittaa", saattaa antaa toisen merkityksen, "kirjan". Jotkut mandaealaiset, joita motivoi ehkä ekumeeninen henki, väittävät, että Jeesus ei ollut "valehteleva Messias" vaan "kirjan Messias". Kyseinen "kirja" on oletettavasti kristilliset evankeliumit. Tämä näyttää olevan kansanomainen etymologia, jolla ei ole tukea mandaealaisissa teksteissä.

Samoin mandaealaiset uskovat, että Aabraham, Mooses ja Muhammed olivat vääriä profeettoja, mutta tunnustavat muita monoteistisen perinteen profeetallisia hahmoja, kuten Aadamin, hänen poikansa Hibilin (Aabel) ja Šitilin (Seet) ja hänen pojanpoikansa Anušin (Enoshin) sekä Nuhin (Nooan), hänen poikansa Samin (Seemin) ja hänen poikansa Ramin (Aramin). Kolmea viimeksi mainittua he pitävät suorina esivanhempinaan.

Papit ja maallikot

Mandaalaisten maallikoiden ja pappien välillä on tiukka jako. E.S. Drowerin mukaan (The Secret Adam, s. ix):

[Niitä yhteisön jäseniä, joilla on hallussaan salaista tietoa, kutsutaan Naṣuraiioiksi - Naṣorealaisiksi (tai, jos raskas 'ṣ' kirjoitetaan 'z'-merkillä, natsorealaisiksi). Samaan aikaan tietämättömiä tai puoliksi tietämättömiä maallikoita kutsutaan 'mandaealaisiksi', Mandaiia - 'gnostikoiksi'. Kun ihmisestä tulee pappi, hän jättää 'mandaealaisuuden' ja siirtyy tarmidutaan, 'pappeuteen'. Edes silloin hän ei ole saavuttanut todellista valaistumista, sillä se, jota kutsutaan 'Naṣirutaksi', on varattu hyvin harvoille. Ne, joilla on sen salaisuudet hallussaan, voivat kutsua itseään naṣorilaisiksi, ja 'naṣorilainen' ei nykyään tarkoita ainoastaan sitä, joka noudattaa tiukasti kaikkia rituaalisen puhtauden sääntöjä, vaan myös sitä, joka ymmärtää salaisen opin.

Mandaeismissa on kolme papiston astetta: tarmidia "opetuslapset" (uusmandalainen tarmidānā), ganzibria "aarteenvartijat" (vanhapersialaisesta ganza-bara "id.", uusmandalainen ganzeḇrānā) ja rišamma "kansan johtaja". Viimeksi mainittu virka, joka on mandaealaisen papiston korkein taso, on ollut avoimena useita vuosia. Tällä hetkellä korkein virka, joka on tällä hetkellä täytetty, on ganzeḇrā, titteli, joka esiintyy ensimmäisen kerran uskonnollisessa yhteydessä Persepoliksen arameankielisissä rituaaliteksteissä (n. 3. kr. eaa.) ja joka saattaa liittyä kamnaskiresiin (elamilainen < qa-ap-nu-iš-ki-ra> kapnuskir "rahastonhoitaja"), Elymaisin (nyk. Khuzestan) hallitsijoiden titteli hellenistisen ajanjakson aikana. Perinteisesti kuka tahansa ganzeḇrā, joka kastaa seitsemän tai useamman ganzeḇrānānān, voi kelpuuttaa rišamman virkaan, vaikka mandaealaisyhteisö ei olekaan vielä kokoontunut kokonaisuutena minkään yksittäisen ehdokkaan taakse.

Nykyinen papisto juontaa juurensa 1800-luvun alkupuoliskolle^. Vuonna 1831 koleraepidemia tuhosi aluetta ja hävitti suurimman osan tai jopa kaikki mandaealaiset uskonnolliset auktoriteetit. Kaksi eloonjääneistä akolyyteistä (šgandia), Yahia Bihram ja Ram Zihrun, perustivat papiston uudelleen oman koulutuksensa ja käytettävissään olleiden tekstien perusteella.

Aiheeseen liittyvät ryhmät

Ibn al-Nadimin Fihristin mukaan Mani, manikealaisuuden perustaja, kasvoi Elkasaittien (Elcesaittien tai Elchasaittien) lahkon piirissä. Elkasaitit olivat kristillinen kasteuskovainen lahko, joka saattoi olla sukua mandaealaisille. Tämän lahkon jäsenet pukeutuivat valkoiseen ja suorittivat kasteet mandaealaisten tavoin. He asuivat Itä-Juutanmaalla ja Pohjois-Mesopotamiassa. Harran Gawaitā-legendan mukaan mandaealaiset muuttivat sieltä Etelä-Mesopotamiaan. Myöhemmin Mani jätti elkasaalaiset ja perusti oman uskontonsa. Mandalaisuuden tutkija Säve-Söderberg osoitti, että Manin Tuomaan psalmit olivat läheistä sukua mandalaisille teksteille. Tämä viittaisi siihen, että Manilla oli pääsy mandaealaiseen uskonnolliseen kirjallisuuteen.

Muita ryhmiä, jotka on samaistettu mandaealaisiin, ovat Epifaniuksen kuvaamat "nasoraealaiset" ja Theodore Bar Kōnīn Scholionissaan mainitsemat dosithealaiset. Ibn al-Nadim mainitsee myös ryhmän nimeltä Mughtasila, "itseoppineet", joka voidaan samaistaa jompaankumpaan näistä ryhmistä. Tämän lahkon jäsenet pukeutuivat mandaealaisten tavoin valkoiseen ja suorittivat kasteita.

On vaikea sanoa, ovatko sellaiset ryhmät kuin Elkasaitit, Mughtasila, Nasoraealaiset ja Dosithealaiset sukua mandaealaisille vai toisilleen. Nimet kertovat, että on olemassa useita eri ryhmiä. Suuri osa näiden ryhmien opetuksesta on salaista. Tämän vuoksi on vaikea nähdä näiden ryhmien luonnetta tai niiden välisiä suhteita.

Mandaeans tänään

Vainoaminen

SaddamHusseinin aikana mandealaiset tunnustettiin uskonnolliseksi vähemmistöksi. Monet heistä ovat käsityöläisiä, kuten seppiä tai kulta- ja hopeakauppiaita. Nämä ihmiset kuuluivat keskiluokkaan. Irakin vallanvaihdoksen jälkeen ääri-islamilaiset ovat ahdistelleet heitä. On myös raportoitu hyökkäyksistä naisia vastaan, jotka kieltäytyvät hunnuttamasta itseään. Suurin osa irakilaisista mandaealaisista on tämän seurauksena paennut, ja Irakin mandaealaisyhteisöä uhkaa sukupuutto.

Iranissa mandealaisilla ei ole ongelmaa väkivallan kanssa, mutta heitä kielletään osallistumasta täysipainoisesti siviilielämään Gozinesh-lain vuoksi. Tämä laki ja muut gozinesh-säännökset edellyttävät uskonnollista seulaa ihmisiltä, jotka haluavat päästä töihin, koulutukseen ja monille muille aloille. Erittäin tärkeä osa tätä seulontamenettelyä on islaminuskon periaatteiden noudattaminen. Näitä lakeja sovelletaan säännöllisesti sellaisten uskonnollisten ja etnisten ryhmien syrjimiseen, joita ei ole virallisesti tunnustettu, kuten mandaealaiset.

Monet lähtivät Irakin sodan vuoksi

Irakissa oli 1990-luvun alussa yli 60 000 mandaealaista. Vuonna 2007 siellä oli jäljellä enää noin 5 000-7 000. Yli 80 prosenttia irakilaisista mandaealaisista oli pakolaisia Syyriassa ja Jordaniassa. Tämä on seurausta Irakin sodasta. Pieniä mandaealaisväestöjä on Australiassa (noin 3 500 vuonna 2006), Kanadassa, Yhdysvalloissa (noin 1 500), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (noin 1 000) ja Ruotsissa (noin 5 000).

Mandaealaisten nykyinen asema on saanut monet amerikkalaiset intellektuellit ja kansalaisoikeusaktivistit vaatimaan hallitukseltaan pakolaisaseman myöntämistä yhteisölle. Vuonna 2007 New York Times julkaisi mielipidekirjoituksen, jossa Swarthmoren professori Nathaniel Deutsch vaati Bushin hallitusta ryhtymään välittömiin toimiin yhteisön säilyttämiseksi:

Yhdysvallat ei ryhtynyt hävittämään mandealaisia, yhtä Irakin monista vähemmistöistä, jotka ovat vanhimpia, pienimpiä ja vähiten ymmärrettyjä. Tämä sukupuuttoon kuoleminen on ollut vain yksi valitettava ja täysin tahaton seuraus Irakiin hyökkäämisestä, mikä ei kuitenkaan lohduta mandekalaisia, joiden 2 000 vuotta vanha kulttuuri on suuressa vaarassa kadota maan päältä. . . . . Kun amerikkalaiset joukot hyökkäsivät Irakiin vuonna 2003, siellä asui todennäköisesti 60 000 mandekalaista, mutta nykyään heitä on jäljellä alle 5 000. . . . Niistä vain 500 irakilaispakolaisesta, jotka päästettiin Yhdysvaltoihin huhtikuun 2003 ja huhtikuun 2007 välisenä aikana, vain muutama oli mandealainen. Ja vaikka Bushin hallinto lupasi päästää maahan 7 000 pakolaista päättyneenä verovuonna [30. syyskuuta 2007], maahan saapui alle 2 000, joista vain kolme irakilaismandekiinalaista perhettä. Jos kaikille irakilaisille mandealaisille myönnetään etuoikeutettu asema ja he saavat saapua Yhdysvaltoihin merkittävässä määrin, se saattaa riittää pelastamaan heidät ja heidän muinaisen kulttuurinsa tuhoutumiselta. Jos näin ei tapahdu, 2 000 vuoden historian, vainon ja sitkeän selviytymisen jälkeen viimeiset gnostilaiset katoavat lopullisesti, ja he joutuvat sukupuuton uhreiksi, jonka kansakuntamme huolimattomuus Irakissa tahattomasti käynnisti.

- Nathaniel Deutsch, uskonnon professori, Swarthmore College, 7. lokakuuta 2007.