Herbert von Karajan — itävaltalainen kapellimestari
Herbert von Karajan — itävaltalainen kapellimestari ja Berliinin filharmonikkojen pitkäaikainen johtaja. Tunnettu äänityksistään, vaikuttavasta urastaan ja kansainvälisestä maineesta.
Herbert von Karajan (s. Salzburg, Itävalta 5. huhtikuuta 1908; kuoli Salzburgissa 16. heinäkuuta 1989) oli itävaltalainen kapellimestari. Hän oli aikanaan todennäköisesti maailman tunnetuin kapellimestari. Hän johti suurimpia orkestereita ja teki monia hienoja äänityksiä. Hän toimi Berliinin filharmonikkojen kapellimestarina 35 vuoden ajan.
Varhaiselämä ja koulutus
Herbert von Karajan syntyi Salzburgissa vuonna 1908 musiikkiperheeseen. Hän opiskeli muun muassa pianoa, sävellystä ja kapellimestarointia, ja sai varhaiset opintonsa paikallisessa konservatoriossa sekä myöhemmin Wienissä. Nuorena hän aloitti työskentelyn teatteri- ja oopperapiireissä, mikä loi pohjan hänen myöhemmälle uralleen sekä ooppera- että konserttikentällä.
Ura ja merkittävät asemat
Karajanin ura eteni 1930-luvulla eri saksalaisissa ooppera- ja orkesteritehtävissä. Sotien jälkeinen kansainvälinen läpimurto tapahtui 1950-luvulla, ja hänestä tuli maailmanmaineeseen noussut kapellimestari. Hän johti erittäin merkittäviä orkestereita ja oopperataloja. Erityisen pitkä ja näkyvä hänen kautensa oli Berliinin filharmonikoiden ylikapellimestarina, jossa hän vaikutti vuosina 1955–1989.
Äänitykset, teknologia ja musiikillinen tyyli
Karajan oli innokkaasti mukana äänitystoiminnassa. Hän teki laajan määrän levyjä ja someista yhteistyötä erityisesti saksalaisen levy-yhtiön kanssa, minkä kautta hänen tulkintansa tulivat tunnetuiksi maailmanlaajuisesti. Karajan kiinnostui myös äänitystekniikasta ja studiotyöskentelystä; hän etsi puhdasta ja kontrolloitua äänimaailmaa, ja hänen tuotantonsa tunnetaan usein suuresta soundista, läpikuultavuudesta ja tarkasta soinnillisesta kokonaisuudesta.
Repertoaari
Karajan tunnettiin laajasta ja klassisesta repertoaareistaan. Hän johti usein Mozartin, Beethovenin, Brahmsin, Brucknerin, Wagnerin ja Richard Straussia teoksia. Hän oli sekä sinfonia- että oopperapainotteinen kapellimestari, ja hänen tulkintansa nousivat monissa tapauksissa esikuvallisiksi seuraaville sukupolville.
Perustamiset ja koulutus
- Salzburgin päärooli: Karajanilla oli pitkä yhteys Salzburgin festivaaleihin, ja hän vaikutti alueen musiikkielämään monin tavoin.
- Nuorten koulutus: Hän oli aktiivinen nuorten muusikoiden kouluttamisessa ja vaikutti orkesterin omaan koulutusjärjestelmään — Karajanin nimeä kantavia koulutusaloitteita syntyi hänen vaikutuksestaan.
Kiistat ja historiallinen tausta
Karajanin uraan liittyy myös ristiriitaisuuksia. Hänen toimintaansa 1930- ja 1940-luvuilla on analysoitu ja kritisoitu, sillä hän työskenteli aktiivisesti Euroopassa myrskyisinä aikoina. Myöhemmin hänen elämäntyötään arvioitiin sekä taiteellisin että moraalisin perustein, ja keskustelu hänen historiallisesta asemastaan jatkuu musiikkihistorian piireissä.
Vaikutus ja perintö
Herbert von Karajan jätti pysyvän jäljen 1900-luvun konserttielämään. Hänen laajat äänityksensä, visuaalisesti huoliteltu esiintymistapansa ja orkesterien äänellisen ilmeen kehittäminen vaikuttivat siihen, miten nykyaikainen sinfoniaorkesteri ja konserttituotanto ymmärretään. Karajanista tuli monille esikuva — sekä ihailtava että kiistelty — kapellimestari, jonka tulkinnat ovat edelleen kuunneltavana ja opiskeltavana.
Kuolema
Herbert von Karajan kuoli Salzburgissa 16. heinäkuuta 1989. Hänen kuolemansa päätti yhden 1900-luvun näkyvimmistä kapellimestarinurista, mutta hänen äänitteensä ja vaikutuksensa elävät edelleen konserttimaailmassa ja tallenteissa.
Lisätietoja
Tämän artikkelin loppuun voi lisätä linkkejä, kirjallisuusviitteitä ja luetteloita hänen keskeisistä äänityksistään ja konserttitaloista, joissa hän vaikutti. Karajanista on julkaistu runsaasti elämäkertoja, kriittisiä analyysejä sekä muistelmia hänen työskentelystään, ja ne tarjoavat laajemman kuvan sekä hänen taiteestaan että hänen historiallisesta asemastaan.
Herbert von Karajan
Varhaisvuodet
Herbert von Karajan syntyi Salzburgissa. Hänen nimensä oli aluksi Heribert Ritter von Karajan. Vuonna 1916 hän meni opiskelemaan pianonsoittoa Mozarteumiin Salzburgiin. Siellä hänelle sanottiin, että hänen pitäisi opiskella kapellimestariksi. Vuoteen 1929 mennessä hän johti Salzburgin Festspielhausia, ja vuonna 1934 hän johti ensimmäistä kertaa Wienin filharmonikkoja. Hän johti säännöllisesti Ulmissa ja Aachenissa.
Vuonna 1937 Karajan johti ensimmäistä kertaa Berliinin filharmonikkoja ja Berliinin valtionoopperaa Hän menestyi hyvin johtaessaan Tristan ja Isolde -teoksen. Vuonna 1938 berliiniläinen musiikkikriitikko kutsui häntä nimellä Das Wunder Karajan (Karajanin ihme). Hän alkoi tehdä levytyksiä. Eräänä päivänä kesäkuussa 1939 hän kuitenkin johti Bayreuthissa "Die Meistersingeriä" Hitlerin ja hänen vieraidensa Jugoslavian kuninkaan ja kuningattaren edessä, kun hän yhtäkkiä ei muistanut musiikkia (hän johti ilman partituuria). Laulajat pysähtyivät ja esirippu laskeutui. Hitler oli hyvin vihainen ja sanoi, että Karajan ei enää koskaan johtaisi Bayreuthissa. Tämä tapahtuma saattoi itse asiassa auttaa hänen uraansa toisen maailmansodan jälkeen. Monet ihmiset, jotka olivat työskennelleet natseille ja Hitlerille, eivät saaneet työskennellä.
Avioliitto ja ura sota-aikana
Sodan aikana, vuonna 1942, Karajan avioitui Anita Gütermannin kanssa. Hän oli rikkaan miehen tytär, jolla oli ompelukoneita valmistava yritys. Hänen vaimonsa oli osittain juutalainen. Tämä sai natsit puhumaan siitä, saisiko Karajan vielä johtaa. Vuoteen 1944 mennessä hän ei ollut natsien suosiossa, mutta hän johti edelleen konserttia Berliinissä. Hän jätti Berliinin ja lähti vaimonsa kanssa Milanoon Italiaan helmikuussa 1945. Karajan erosi Anitasta vuonna 1958.
Vaikka hänet syrjäytettiin sodan jälkeen natsiyhteyksiensä vuoksi, hän aloitti kapellimestaritoiminnan uudelleen vuonna 1946.
Sodan jälkeen
Karajan antoi ensimmäisen konserttinsa sodan jälkeen Wienissä 1946 Wienin filharmonikkojen kanssa. Miehittäneet venäläiset kielsivät hänet jälleen, mutta hän aloitti kapellimestarina jälleen seuraavana vuonna.
Karajan konsertoi useita kertoja Wienin sinfoniaorkesterin kanssa Gesellschaft der Musikfreunde -järjestölle Wienissä. Hän johti Milanon La Scalassa kaudella 1948-49. Vuodesta 1947 alkaen hän teki useita äänityksiä Philharmonia-orkesterin kanssa Lontoossa ja Wienin filharmonikkojen kanssa Wienissä.
Vuosina 1951 ja 1952 hän johti jälleen Bayreuthin Festspielhausia, jossa hän muutti orkesterin istumajärjestystä, joka oli ollut pakollinen siitä lähtien, kun Wagner teki sen vuonna 1876.
Vuonna 1955, Wilhelm Furtwänglerin kuoltua, hänestä tuli Berliinin filharmonikkojen taiteellinen johtaja (kapellimestari). Vuosina 1957-1964 hän toimi Wienin valtionoopperan taiteellisena johtajana.
Hän johti hyvin usein Wienin filharmonikkoja ja konsertoi paljon Salzburgin festivaaleilla. Hän jatkoi ahkeraa esiintymistä, johtamista ja levyttämistä kuolemaansa saakka vuonna 1989. Karajanin viimeisinä vuosina hän jätti Berliinin filharmonikot riideltyään niiden kanssa ja keskittyi jälleen työskentelemään Wienin valtionoopperan ja Wienin filharmonikkojen kanssa.
Hänen maineensa ja persoonallisuutensa
Herbert von Karajanilla oli erittäin hyvä musikaalisuus ja muisti. Hän johti ilman partituuria edessään, hyvin usein silmät kiinni. Hänet muistetaan siitä, että hän oli hyvin tiukka (kuin diktaattori) ja vaati aina saada asiat haluamallaan tavalla. Hänestä on monia tarinoita, jotka osoittavat tämän. Hän vaati, että hänelle maksetaan hyvin korkeita palkkioita. Kun häntä kuvattiin johtamassa orkesteria, hän halusi kameroiden näyttävän häntä koko ajan. Kun hän johti Wagneria Metropolitan-oopperassa, hän korotti kapellimestarin jalustaa, jotta yleisö näki hänet.
Etsiä