Manaatti — määritelmä, lajit (Trichechus) ja elintavat

Tutustu manaatteihin: Trichechus-sukuun, kolmeen lajiin, niiden elintapoihin, ruokavalioon ja suojeluun. Lue laaja määritelmä ja mielenkiintoiset faktat merilehmistä.

Manaatit ovat suuria, täysin vesieläimiin kuuluvia merinisäkkäitä, jotka kuuluvat Sirenia-luokkaan. Niitä kutsutaan joskus merilehmiksi. Manaatit muodostavat Trichechus-suvun. Manaatteja on kolme lajia.

Nimi tulee espanjankielisestä sanasta manatí, joka puolestaan tulee karibian kielen sanasta, joka tarkoittaa "rintaa".

Lajit

• Länsi-intian manaatti (Trichechus manatus) – elää Karibian merellä, Floridan rannikoilla sekä joissakin trooppisissa alueissa. Tähän kuuluvat aiemmin erotellut populaatiot kuten Florida- ja Antillien-manaatit.
• Amazonin manaatti (Trichechus inunguis) – elää makeissa vesissä Amazonin jokialueella ja on ainoa täysin makeassa vedessä elävä manaatti.
• Lähi-Afrikan manaatti (Trichechus senegalensis) – tavattu Länsi-Afrikan rannikkovesissä ja jokilaaksoissa.

Ulkonäkö ja koko

Manaatit ovat pyöreävartaloisia, paksunahkaisia eläimiä, joilla on litteä, lapiomainen häntä. Kuono on lyhyt ja pyöreä, ja huulissa on voimakkaat viikset (vibrissat), joita käytetään ruoan tunnistamiseen. Eturaajoina ovat räpylämäiset evät, joissa voi olla kynsiä. Aikuiset voivat olla 2,5–4,0 metriä pitkiä ja painaa 300–600 kilogrammaa; yksilöiden koko vaihtelee lajeittain ja alueittain.

Elinympäristö ja levinneisyys

Manaatit elävät trooppisissa ja subtrooppisissa vesissä: merialueilla, rannikon matalikoissa, suojaisissa laguuneissa sekä makean veden joissa ja joissa joissa on riittävästi vesikasvillisuutta. Ne suosivat lämpimiä vesiä, ja esimerkiksi Floridassa osa manaateista hakeutuu talvella lämmittäviin lähteisiin tai voimalaitosten lämpimään jäähdytysvesivirtaamaan.

Ravinto ja käyttäytyminen

Manaatit ovat kasvinsyöjiä. Ne syövät merileviä, ruohoja ja makean veden vesikasveja. Ruokamäärä voi olla kymmeniä kiloja päivässä, ja ravinnon osuus voi olla huomattava osa ruumiinpainosta (usein noin 5–15 % päivässä riippuen saatavuudesta). Manaatit liikkuvat hitaasti, uivat matalassa vedessä ja laiduntavat rannoilla ja matalikoilla.

Ne ovat pääosin yksineläjiä tai elävät pienissä, löyhästi muodostuvissa ryhmissä. Hengitys tapahtuu pinnalla; tavallisesti manaatti nousee hengittämään muutaman minuutin välein, mutta voi levätessään pidättää hengitystä noin 15–20 minuutin ajan.

Lisääntyminen

Tiineysaika on noin 12–13 kuukautta, ja syntyvä poikanen on suhteellisen pitkäikäinen ja osaa uida heti synnyttyään. Yleensä syntyy yksi poikanen, joka pysyy emonsa kanssa jopa 1–2 vuotta. Seksuaalinen kypsyys saavutetaan yleensä muutaman vuoden iässä, mutta vaihtelee yksilöittäin ja lajien välillä.

Uhkat ja suojelu

Manaattien populaatioita uhkaavat muun muassa elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstoutuminen, verkkoihin ja muihin kalastusvälineisiin takertuminen, veneiden ja alusten aiheuttamat törmäykset sekä saalistus joillakin alueilla. Ilmastonmuutos ja siihen liittyvät muutokset lämpimissä talvivesissä vaikuttavat myös manaattien elämään.

Useita manaattipopulaatioita suojellaan kansainvälisesti ja kansallisesti, ja suojelutoimet sisältävät muun muassa löydöinhälytyksiä veneilijöille, suojelualueiden perustamista, hoitotoimia loukkaantuneille eläimille sekä tietoisuuden lisäämistä. Silti monet populaatiot ovat haavoittuvia tai uhanalaisia, ja pitkäaikainen suojelu on tarpeen niiden säilymiseksi.

Nimi ja kulttuurinen merkitys

Alkuperäinen nimi selittyy karibian kielen sanaan, josta espanjan manatí on periytynyt. Manaatteja on kutsuttu myös nimellä "merilehmät" niiden kasvinsyöjäluonteen ja rauhallisen, laiduntavan elintavan vuoksi. Ne esiintyvät paikallisissa tarinoissa ja kansanperinteessä monilla alueilla, ja niiden suojelu on tärkeää sekä luonnon monimuotoisuuden että paikallisten kulttuurien kannalta.

Kuvaus

Manaattien huulten ympärillä on paksut tyynyt ja jäykät harjakset, jotka auttavat niitä tarttumaan ruokaan ja siirtämään sitä kohti suuta. Manaatti syö meriruohoa ja kaikenlaisia merikasveja. Kaikki sen hampaat ovat ihmisen poskihampaiden muotoisia. Kahdeksan tunnin pureskelu joka päivä kuluttaa niiden hampaita. Itse asiassa sen kaksi ensimmäistä hammasparia kuluvat niin paljon, että ne yksinkertaisesti putoavat joskus pois. Manaatit voivat kuitenkin kasvattaa uusia hampaita. Uusia hampaita kasvaa aina taaksepäin. Kun etuhampaat putoavat, takahampaat siirtyvät eteenpäin niiden tilalle. Nisäkkäistä vain norsuilla ja (melko itsenäisesti) kenguruilla on tällainen järjestelmä.

 

Antillien manaatti  

Habitat

Manaatit elävät Atlantin valtameren rannikoilla ja joissa. Länsi-Afrikan manaatti elää Afrikan länsipuolella, Senegalista Angolaan ulottuvilla rannikoilla. Ne elävät myös joissakin joissa, kuten Niger-joessa ja Tšad-järven ympäristössä. Länsi-Intian manaatti elää Meksikonlahdella ja Karibialla sekä Brasilian ja Venezuelan rannikoilla. Amazonin manaatti elää osissa Amazonin altaan aluetta Etelä-Amerikassa.

Manaatit elävät suolaisessa vedessä ja makeassa vedessä. Meren rannoilla ne elävät useimmiten matalassa vedessä, kuten laguuneissa ja mangroveissa. Ne elävät myös murtovedessä ja joissa. Manaatit pitävät vesistöistä, joiden lämpötila on yli 20 celsiusastetta.

 

Manaatit: T. manatus vihreällä; T. inunguis punaisella; T. senegalenis oranssilla.  

Life

Ne ovat pääasiassa kasvinsyöjiä, jotka viettävät suurimman osan ajastaan laiduntaen matalissa vesissä 1-2 metrin syvyydessä.

 

Kolme länsi-intialaista manaattia.  

Hae kirjaimella