Händelin Musiikki kuninkaalliseen ilotulitukseen (1749) – juhlasävellys

Tutustu Händelin 1749 juhlasävellykseen "Music for the Royal Fireworks" — Green Parkin spektaakkeli, ilotulituskatastrofi ja suurorkesterin vaikuttavat osat.

Music for the Royal Fireworks on viiden orkesterikappaleen kokonaisuus, jonka George Frideric Händel sävelsi vuonna 1749. Kuningas Yrjö II pyysi häntä säveltämään musiikin, koska kuningas halusi musiikkia ja ilotulitusta Aix-la-Chapellen sopimuksen juhlistamiseksi. Kyseessä oli useiden Euroopan maiden välinen sopimus, jolla lopetettiin niiden käymä sota.

Teos, jota usein merkitään myös käsikirjanumerolla HWV 351, on yksi Händelin tunnetuimmista juhlasävellyksistä. Se suunniteltiin suurisuuntaiseksi ja sotilaallista väriä korostavaksi – tarkoituksena oli luoda äänimaailma, joka sopii ilotulituksen ja seremonian karaktäärille. Sävellyksessä yhdistyvät Händelin kirkas temaattinen kirjoitus ja suuren sointiväripaletin juhlallisuus.

Kuningas halusi, että juhlallisuudet pidettäisiin Green Parkissa Lontoossa. Hän halusi, että orkesterissa olisi paljon sotilassoittimia, kuten trumpetteja ja rumpuja, ja "toivoi, ettei siellä olisi viuluja"! Hän halusi, että orkesterilla olisi harjoitukset Vauxhall Gardensissa, jonne yleisö voisi mennä. Händel ei ollut kovin tyytyväinen näihin järjestelyihin, mutta lopulta hän suostui.

Tämä toive tehdä teoksesta lähinnä puhallin- ja lyömäsoittimille kirjoitettu korosti juhlan sotilaallista luonnetta. Händel kuitenkin käsitteli aihetta taitavasti: vaikka viulut alun perin suljettiin pois, sävellyksen melodinen voima ja rytminen eloisuus välittävät selkeän juhlallisuuden ja kansanjuhlan tunteen.

Harjoitukset Vauxhall Gardensissa pidettiin 21. huhtikuuta. Kyse oli vain musiikista, ilotulitusta ei ollut. Yleisössä oli 12 000 ihmistä. Valtava väkijoukko aiheutti kolmen tunnin ruuhkan London Bridgellä. Pääsyliput maksoivat 2s 6d (kaksi shillinkiä ja kuusi penceä, nykyrahassa 12 ½ penniä).

Harjoitukset Vauxhallissa olivat yleisölle avoimet ja herättivät suurta kiinnostusta — ne toimivat eräänlaisena ennakkonäytöksenä pääjuhlalle. Suosion osoituksena oli massiivinen yleisömäärä, joka kertoi odotuksista ja juhlallisuuksista syntyneestä kansanhuomiosta.

Kuusi päivää myöhemmin varsinainen esitys pidettiin Green Parkissa. Orkesteri soitti rakennuksessa, joka oli tehty sitä varten. Musiikkia soitettiin samalla kun ilotulitus räjähti. Valitettavasti tapahtui katastrofi. Rakennus syttyi tuleen, kun valtava kuningasreliefi kaatui. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut.

Green Parkin esitys 27. huhtikuuta 1749 on jäänyt muistiin paitsi musiikillisena saavutuksena myös dramatisena tapahtumana: valmistettu paviljonki ja ilotulitusefektit johtivat onnettomuuteen, joka keskeytti juhlallisuudet. Onneksi ihmisvahingoilta vältyttiin, mutta tapahtumasta syntyi paljon keskustelua — ja se lisäsi teoksen legendaarista mainetta.

Musiikissa on viisi osaa: alkusoitto, Bourrée, La paix (Rauha), La réjouissance (Riemu) ja kaksi menuettia.

Alkusoitto edustaa usein ranskalaista alkusoiton perinnettä, jossa hidas ja juhlallinen alku johtaa kiihkeämpään keskiosaan. Bourrée ja menuetit ovat tanssityylisiä osia, kun taas La paix on rauhallisempi ja majesteettinen, ja La réjouissance iloinen ja voitonmerkkinen. Koko teos kestää tyypillisesti noin 15–20 minuuttia riippuen tempovalinnoista.

Händel kirjoitti musiikin suurelle orkesterille, jossa oli 24 oboeta, 12 fagottia (mukaan lukien kontrafagotti), yhdeksän trumpettia, yhdeksän torvea, kolme paria kahvakuulurumpuja ja useita sivurumpuja. Händel johti musiikkia uudelleen 27. toukokuuta Foundling Hospitalin erityiskonsertissa. Tällä kertaa hän käytti tavallista orkesteria, jossa oli jousi- ja puhallinsoittimia. Näin se yleensä soitetaan nykyäänkin.

Alkuperäinen kokoonpano oli poikkeuksellinen sekä siksi, että siinä korostettiin puhallin- ja lyömäsoitinkalustoa, että sen koko oli epätavallinen. Käytännön syistä ja akustisista seikoista johtuen Händel laati myöhemmin version, jonka sointi soveltui tavalliselle konserttisuoritukselle; tämä versio on myös se, joka on vakiintunut konserttilavoille ja levytyksiin. Teoksesta on olemassa useita sovituksia ja painoksia, ja se kuuluu säännöllisesti orkesteriohjelmiin erityisesti juhlatilaisuuksissa ja ilotulitusesityksissä.

Merkitys ja perintö

"Music for the Royal Fireworks" on säilynyt yhtenä barokin suurista seremoniateoksista. Sen kirkkaat melodiat, selkeät rytmit ja värikäs orkestrointi tekevät siitä helposti lähestyttävän ja juhlavan teoksen, joka toimii sekä historian että nykypäivän juhlatilaisuuksissa. Händelin kyky yhdistää näyttävä sointi ja elegantti muodikkuus näkyy tässä teoksessa selkeästi.

Nykyisin teos esitellään useimmiten siinä muodossa, jossa jouset ja puhaltimet soivat yhdessä, ja se löytyy lukuisilta levytyksiltä. Green Parkin tapahtuma ja Vauxhallin harjoitukset ovat osa teoksen tarinaa, joka yhdistää musiikin ja suuren kansanjuhlan — sekä muistuttaa siitä, miten julkiset seremonialliset näyttämöt voivat joskus kääntyä suunnittelun haasteiksi.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Kuka sävelsi musiikin kuninkaalliseen ilotulitukseen?

K: Mihin tapahtumaan kuningas Yrjö II pyysi Händeliä säveltämään musiikkia?

K: Missä juhlallisuuksien piti tapahtua?

K: Mitä soittimia kuningas Yrjö II halusi orkesteriin mukaan?

K: Missä Händel piti harjoitukset ennen Green Parkissa tapahtuvaa esiintymistä?

K: Kuinka paljon liput maksoivat sisäänpääsy Vauxhall Gardensiin?

Kysymys: Kuinka monta osaa Music for the Royal Fireworks sisältää?

Hae kirjaimella