AlegsaOnline.com

Nasaalinen konsonantti – määritelmä, tuotanto ja esimerkit (m, n)

Tutustu nasaaliseen konsonanttiin: selkeä määritelmä, tuotantomekanismi ja käytännön esimerkit (m, n) ääntämisen ymmärtämiseen.

Tekijä: Leandro Alegsa

23-09-2025

Nasaalinen konsonantti on konsonanttityyppi, joka tuotetaan suussa alentuneella velumilla (pehmeällä kitalakea muistuttavalla alueella), jolloin ilma pääsee ulos nenän kautta samalla kun suuonteloon muodostuu jokin sulku tai kaventuma, joka estää ilman pääsyn suun kautta. Esimerkkejä nasaalikonsonanteista englannissa ovat [n] ja [m], esimerkiksi sanoissa nose ja mouth.

Tuotanto (artikulaatio)

Nasaalikonsonantin tuottamisessa on kaksi peruselementtiä: suun ontelossa muodostuu täydellinen tai osittainen sulku (esimerkiksi huulilla tai kielellä) ja velum (suulaen takaosa) lasketaan niin, että ilmalle jätetään kulku nenän kautta. Useimmat nasaalit ovat äänteisiä (toisin sanoen äänijänteet värähtelevät), koska äänteenvärähtely yhdistyy nenän kautta kulkevaan ilmavirtaan.

Tyypit ja esimerkkejä

Bilabiaalinen nasaali – ääntyy huulilla: [m]. Esimerkkejä: suomen sana muna, englannin mouth.
Alveolaarinen nasaali – ääntyy kielen kärjellä hammaskaarta vasten: [n]. Esimerkkejä: suomen nenä, englannin nose.
Velaarinen nasaali – ääntyy kielen takaosalla pehmeää kitalaetta vasten: [ŋ]. Englannissa esiintyy sanan sing lopussa; suomessa vastaava äänne kuuluu mm. sanassa kenkä (äännettäessä [keŋkæ]).
Palataalinen ja muut nasaalit – monissa kielissä on myös palataalinen [ɲ] (esim. espanjan ñ, italian gn) ja muita paikkaerotteluja.

Fonologiset ilmiöt

Assimilaatio: nasaali sopeutuu usein seuraavan konsonantin artikulaatiopaikkaan (homorganinen assimilaatio). Esimerkiksi suomen sanassa onkohan n voi sopeutua k:n edellä kohti velaarista äännettä.
Syllabisuus: joissain kielissä nasaali voi toimia tavun ytimena eli olla tavallinen (sylabinen), esimerkiksi englannin button [ˈbʌtn̩].
Nasalisaatio: joissain kielissä vokaalit voivat olla nasaloituneita (ilma kulkee osin nenän kautta), ja nasalisointi voi olla fonologinen erottava piirre.
Prenasalisaatio ja nasaalin puhkeaminen: joissakin kielissä nasaali voi esiintyä osana prenasalisoitua stoppia (esim. [ⁿd]) tai se voi vapautua nasaalisena release-äänenä sulun jälkeen.

Akustiset ja kuunteluun liittyvät piirteet

Nasaaleilla on tyypillisesti matala, sumuinen resonanssi (ns. nasal murmur) ja niiden spektrissä voi esiintyä antiresonansseja, jotka tekevät äänteestä vähemmän kirkkaan kuin vastaava suun kautta resonanssia käyttävä konsonantti. Tästä syystä nasaalit usein kuulostavat "pehmeämmiltä" tai "umpinaisilta".

Yleisyys ja poikkeukset

Nasaalit ovat yksi yleisimmistä konsonanttityypeistä maailman kielissä ja lähes jokaisessa kielessä on vähintään yksi nasaali. Usein ne ovat äänellisiä, mutta harvinaisempia muotoja — kuten äänettömiä nasaaleja — esiintyy joissain kielissä. Nasaalit myös osallistuvat laajasti kielen äännemuutoksiin ja morfologiaan (esim. soinnilliset muutokset ja assimilaatiot).

Miksi nasaalit ovat tärkeitä? Ne ovat fonologisesti ja fonetiikassa keskeisiä, vaikuttavat sanojen tunnistukseen, morfosynteesiin ja puheen akustiikkaan. Tutkimalla nasaaleja saadaan tietoa niin artikulaatiomekanismeista kuin kuuloaistin tulkinnasta.

Määritelmä

Lähes kaikki nasaaliset konsonantit ovat nasaalisia stoppeja (tai nasaalisia jatkumoita), joissa ilma tulee ulos nenän kautta mutta ei suun kautta, koska huulet tai kieli estävät sen.

Useimmat nasaalit ovat äänteellisiä, ja itse asiassa nasaalit [n] ja [m] ovatkin maailman kielten yleisimpiä äänteitä. Äänettömiä nasaaleja käytetään muutamissa kielissä, kuten burman kielessä ja walesin kielessä.

Akustiikan kannalta nasaalipysähdykset ovat sonorantteja, mikä tarkoittaa, että ne eivät pysäytä merkittävästi ilman virtausta (koska se voi tulla nenästä ulos). Nenälauseet ovat kuitenkin myös artikulaatioltaan stoppeja, koska ilman virtaus suun kautta estyy kokonaan. Nasaalikonsonantit kuulostavat siis sekä sonoranteilta että obstruenteilta.

Akustisesti nasaalipysähdyksissä on noin 200 ja 2 000 Hz:n taajuusalueet.

Voiced			Äänetön
Kuvaus	IPA	SAMPA	Kuvaus	IPA	SAMPA
äänteellinen bilabiaalinen nasaali	[m]	[m]	äänetön bilabiaalinen nasaali	[m̥] tai [m̊]	[m_0]
äänteellinen labiodentaalinen nasaali	[ɱ]	[F]	äänetön labiodentaalinen nasaali	[ɱ̥] tai [ɱ̊]].	[F_0]
äänteellinen hammasnenä	[n̪]	[n_d]	äänetön hammasnenä	[n̪̥] tai [n̪̊].	[n_d_0]
äänteellinen alveolaarinen nasaali ¹	[n]	[n]	Äänetön alveolaarinen nasaali ¹	[n̥] tai [n̊].	[n_0]
äänteellinen retrofleksi nasaali	[ɳ]	[n`]	äänetön retrofleksiivinen nasaali	[ɳ̥] tai [ɳ̊].	[n`_0]
äänteellinen palatinaalinen nasaalinen	[ɲ]	[J]	äänetön palatinaalinen nasaali	[ɲ̥] tai [ɲ̊]].	[J_0]
äänteellinen velaarinen nasaali, kirjoitetaan yleisesti ng.	[ŋ]	[N]	äänetön velaarinen nasaali	[ŋ̥] tai [ŋ̊]].	[N_0]
äänteellinen uvulaarinen nasaalinen	[ɴ]	[N\]	äänetön uvulaarinen nasaali	[ɴ̥] tai [ɴ̊]].	[N\_0]

Esimerkkejä nasaalikonsonantteja sisältävistä kielistä:

Äänteellinen retrofleksinen nasaali [ɳ] on yleinen äänne intialaisissa kielissä.

Äänteellinen palatinaalinen nasaali [ɲ] on yleinen äänne eurooppalaisissa kielissä, kuten: Espanjaksi ñ, ranskaksi ja italiaksi gn, katalaaniksi, unkariksi ja lugandaksi ny, tsekiksi ja slovakiksi ň, puolaksi ń, oksitaniksi ja portugaliksi nh, serbiaksi, kroatiaksi, bosniaksi ja montenegroksi nj.

Englannin, saksan ja kantonin kielissä on [m], [n] ja [ŋ]. Tamilissa on omat eri kirjaimensa äänteille [m], [n̪], [n], [ɳ], [ɲ] ja [ŋ] (ம,ந,ன,ண,ஞ,ங).

Katalaanin, oksitanian, espanjan ja italian kielissä on foneemeina [m], [n] ja [ɲ] sekä allofoneina [ɱ] ja [ŋ]. (Useissa amerikkalaisissa espanjan murteissa ei ole palatinaalista nasaalia vaan ainoastaan palatalisoitu nasaali, [nʲ], kuten englannin canyonissa. Brasilian portugalissa nh lausutaan usein nasalisoituneena [ j ], eli nasaalisena liukuna. Tämä vokaali esiintyy myös guaranín kielessä).

Termi "nasaalipysäkki" lyhennetään usein pelkäksi "nasaaliksi". On kuitenkin olemassa myös nasaalisia frikatiiveja, nasaalisia läppiä, nasaalisia liukuja ja nasaalisia vokaaleja, kuten ranskassa, portugalissa, katalaanissa (murrepiirre), jorubassa, gbeissä, puolassa ja Ljubljanan sloveenissa. IPA:ssa nasaalivokaalit merkitään asettamalla vokaalin päälle tilde (~). : ranskan sang [sɑ̃].

Muutamissa kielissä käytetään äänettömiä nasaalikonsonantteja. Tällaisia ovat esimerkiksi islanti, burman kieli, Jalapa Mazatec, kildin saami, walesin kieli ja Keski-Alaskan Yup'ik.