Nestlé

Tuotteet

Nestlé omistaa tällä hetkellä yli 2000 tuotemerkkiä. Nestlellä on tuotemerkkejä, jotka valmistavat kahvia, pullotettua vettä, pirtelöitä ja muita juomia, aamiaismuroja, lastenruokia, suorituskyky- ja terveysravintovalmisteita, mausteita, keittoja ja kastikkeita, pakastettuja ja jäähdytettyjä elintarvikkeita sekä lemmikkieläinten ruokia.

Nestlé Bear Brand

Bear Brand on maitojauhe. Se otettiin käyttöön vuonna 1976. Sen omisti Nestlé. Se on steriloitu maitomerkki. Steriloitu maito otettiin käyttöön vuonna 1906. Maitojauhe otettiin käyttöön vuonna 1976. Se on sijalla 6 Filippiinien 50 suosituimman nopeasti liikkuvan kulutustavaran joukossa.

Bear Brandia myydään Filippiineillä, Indonesiassa, Thaimaassa, Kambodžassa, Vietnamissa, Myanmarissa, Malesiassa, Bruneissa, Intiassa, Jemenissä, Nepalissa, Taiwanissa, Singaporessa, Kiinassa, Iranissa, Bhutanissa, Hongkongissa ja Afganistanissa.

Kiistat

Äidinmaidonkorvikkeen tuotteet

Rintamaidon sijasta käytettäväksi tarkoitettua ruokaa kutsutaan äidinmaidonkorvikkeeksi. Monet lait säätelevät sitä, miten äidinmaidonkorvikkeita tulisi markkinoida. Nestlén liukoinen maito on tuote, joka kuuluu tämän määritelmän piiriin. Nestlé markkinoi 1970-luvulla liukenevaa maitoa äideille, joilla on pikkulapsia. Näin tehtiin myös kehitysmaissa. Markkinointikampanja johti Nestlé-boikotiksi kutsuttuun boikottiin, joka on edelleen käynnissä. Vuonna 1981 Maailman terveysjärjestö julkaisi ohjeen äidinmaidonkorvikkeiden mainonnasta. Nestléä arvostellaan, koska se ei muka noudata tätä ohjesääntöä. Nestlén toimintaperiaatteiden mukaan äidinmaito on parasta ravintoa imeväisille ja naiset, jotka eivät voi tai halua imettää, tarvitsevat vaihtoehdon, jolla varmistetaan, että heidän lapsensa saavat tarvitsemansa ravinnon. Ongelmana on, että imetyksen lopettaminen ei pysty aloittamaan uudelleen, jonkin ajan kuluttua. Heistä tulee riippuvaisia äidinmaidonkorvikkeista vauvojensa ruokkimiseksi.

Lapsityövoima

Vuonna 2010 julkaistussa dokumentissa The Dark Side of Chocolate (Suklaan pimeä puoli) todettiin, että Nestlé ostaa kaakaopapuja Norsunluurannikon plantaaseilta, joilla käytetään lapsiorjatyövoimaa. Useimmat lapset ovat 12-15-vuotiaita. Osa heistä on salakuljetettu lähimaista. Ensimmäiset väitteet lapsiorjuuden käytöstä kaakaon tuotannossa esitettiin vuonna 1998. Vuoden 2000 lopulla BBC:n dokumentti kertoi orjuutettujen lasten käytöstä kaakaon tuotannossa Länsi-Afrikassa. Myös muut tiedotusvälineet raportoivat laajalle levinneestä lapsiorjuudesta ja lapsikaupasta kaakaon tuotannossa. Syyskuussa 2001 Nestlé USA:n hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja Bradley Alford allekirjoitti Harkin-Engelin pöytäkirjan. Harkin-Engelin pöytäkirja on kansainvälinen sopimus, jonka tavoitteena on lopettaa lapsityövoiman käyttö kaakaon tuotannossa. Sitä kutsutaan yleisesti kaakaopöytäkirjaksi.

Kansainvälinen työjärjestö ILO määrittelee yleissopimuksessa 182 "lapsityön pahimmat muodot". Harkin-Engelin pöytäkirjassa asetetaan määräaika, joka on vuosi 2005, jotta ne voidaan poistaa kaakaon tuotannosta. Koska kaakaoteollisuus ei noudattanut tätä määräaikaa, Nestléä ja muita yrityksiä vastaan nostettiin kanne kolmen malilaisen lapsen puolesta. Kanteessa väitettiin, että lapset kaupattiin Norsunluurannikolle, heidät pakotettiin orjuuteen ja heitä pahoinpideltiin usein kaakaoplantaaseilla.

Syyskuussa 2010 Yhdysvaltain Kalifornian keskisen piirikunnan piirituomioistuin totesi, että yrityksiä ei voida pitää vastuullisina kansainvälisen oikeuden rikkomisesta, ja hylkäsi kanteen. Asiasta valitettiin Yhdysvaltain vetoomustuomioistuimeen.

INTERPOLin ja Norsunluurannikon lainvalvontaviranomaisten vuonna 2009 toteuttama yhteinen poliisioperaatio johti 54 lapsen pelastamiseen ja kahdeksan lasten laittomaan värväykseen osallistuneen henkilön pidättämiseen.