Pohjois-Sulawesi

Nimi

Pohjois-Sulawesin aluetta kutsuttiin ennen Minahasaksi. Sitä nimeä käytetään edelleen joskus. Sana Minahasa tulee sanoista Mina-Esa (Minaesa) tai Maesa, joka tarkoittaa yhtenä olemista tai yhdistymistä Tämä nimi osoittaa toivoa yhdistää alueen etniset ryhmät, mukaan lukien: Tontemboan, Tombulu, Tonsea, Tolour (Tondano), Tonsawang, Ponosakan, Pasan ja Bantik. Sanaa "Minahasa" käytti ensimmäisen kerran Manadon hollantilainen regentti J.D. Schierstein raportissaan Malukun kuvernöörille 8. lokakuuta 1789.

Historia

Esihistoriallinen

Arkeologiset tutkimukset ovat paljastaneet merkkejä ihmiselämästä Pohjois-Sulawesilla jo 30 000 vuotta sitten Salibabun saarella sijaitsevassa Liang Sarru -luolassa olevien todisteiden perusteella. Muut todisteet osoittavat elämää noin 6 000 vuotta sitten Passo Hillside Site -kohteessa Kakasin piirikunnassa ja 4 000 vuotta sitten ja varhaisen ajan jKr. välillä Liang Tuo Mane'e -luolassa Arangkaassa Karakelangin saarella.

Varhainen ajanjakso

Siirtomaakausi

1500-luvun lopulla portugalilaiset ja espanjalaiset saapuivat Pohjois-Sulawesiin. Portugali oli ensimmäinen länsimainen valtio, joka saapui Pohjois-Sulawesiin. Portugalilainen laiva rantautui Manadossa Maguindanaon sulttaanikunta hallitsi tuolloin pohjoisia saaria. Portugalilaiset rakensivat linnoituksen Amurangiin.

Espanjalaisalus telakoitui Talaudin ja Siaun saarelle, josta se jatkoi Ternateen. Espanja rakensi linnoituksen Manadoon, ja siitä lähtien Minahasa alkoi olla Espanjan hallinnassa. Vastarinta Espanjan miehitystä vastaan huipentui vuosina 1660-1664.

Hollantilaisalus rantautui Manadon kaupunkiin vuonna 1660 auttaakseen Minahasan konfederaation taistelua Espanjaa vastaan. Minahasan konfederaation jäsenistä koostunut Yhdistyneiden kansakuntien tasavaltainen yhdistys solmi kauppasopimuksen VOC:n kanssa. Tämä kauppayhteistyösopimus sai sitten VOC:n monopolisoimaan kaupan, joka alkoi vähitellen tyrkyttää tahtoaan, mikä johti lopulta 1700-luvun vastarintaan Ratahanissa, joka huipentui Alankomaiden Minahasa-sotaan 1809-1811 Tondanossa.

Espanjalaiset olivat jo asuttaneet Filippiinisaaret. He tekivät Minahasasta kahviviljelmän. Espanja teki Manadosta kiinalaisten kauppiaiden kahvikaupan keskuksen. Jotkut Minahasan heimot auttoivat Espanjaa valloittamaan portugalilaisen Amurangin linnoituksen 1550-luvulla. Espanjalaiset siirtolaiset rakensivat sitten linnoituksen Manadoon. Lopulta Espanja hallitsi koko Minahasaa.

Manadossa oli 1500-luvulla yksi saariston ensimmäisistä indoeuraasialaisista yhteisöistä. Manadon ensimmäinen kuningas oli Muntu Untu (1630). Hän oli puoliksi espanjalaista syntyperää. Myöhemmin Espanja luovutti Minahasan portugalilaisille 350 000 dukaattia vastaan sopimuksessa. Minahasan hallitsijat lähettivät Supitin, Pa'atin ja Lontohin taistelemaan hollantilaisten kanssa pakottaakseen portugalilaiset pois Minahasasta. He onnistuivat siinä vuonna 1655. He rakensivat oman linnakkeensa vuonna 1658 ja ajoivat viimeiset portugalilaiset pois muutamaa vuotta myöhemmin.

1600-luvun alkuun mennessä hollantilaiset olivat kukistaneet Ternaten sulttaanikunnan. He alkoivat vähentää Espanjan ja Portugalin valtaa saaristossa. Vuonna 1677 hollantilaiset valloittivat Sangirin saariston. Kaksi vuotta myöhemmin Malukun kuvernööri Robert Padtbrugge vieraili Manadossa. Hän teki sopimuksen Minahasanin päälliköiden kanssa. Näin hollantilaiset saivat hallita maata seuraavat 300 vuotta. Hollantilaisten suora hallinto alkoi kuitenkin vasta vuonna 1870. Hollantilaiset auttoivat yhdistämään Minahasan liittovaltion. Vuonna 1693 minahasalaiset saavuttivat sotilasvoiton Mongondow-heimoa vastaan etelässä. Hollantilaisten vaikutus kasvoi, ja kristinusko ja eurooppalainen kulttuuri lisääntyivät Minahasassa. Lähetyskoulut Manadossa vuonna 1881 olivat ensimmäisiä joukkokoulutusyrityksiä Indonesiassa. Kouluista valmistuneet löysivät töitä virkamiehinä, armeijassa ja Alankomaiden Itä-Intian hallituksessa. Minahasan suhteet hollantilaisiin olivat usein huonot. Hollantilaisten ja Tondanon välillä käytiin sota vuosina 1807 ja 1809. Minahasan alue oli hollantilaisten suorassa hallinnassa vasta vuonna 1870. Lopulta hollantilaiset ja Minahasa tulivat kuitenkin hyvin läheisiksi. Niinpä Minahasaa kutsuttiin usein 12. hollantilaiseksi maakunnaksi. Vielä vuonna 1947 Manadossa muodostettiin poliittinen liike Twapro, lyhenne sanoista Twaalfde Profincie (kahdestoista maakunta), joka halusi Minahasan virallisen liittämisen Alankomaiden kuningaskuntaan.

Itsenäisyys

Japanilaiset miehittivät aluetta vuodesta 1942 vuoteen 1945. oli puutteen aikaa, ja liittoutuneet pommittivat Manadoa suuresti vuonna 1945. Sen jälkeisen itsenäisyyden aikana vallitsi jakautuminen indonesialaismielisten ja hollantilaismielisten Minahasan välillä. Sam Ratulangin nimittäminen ensimmäiseksi Itä-Indonesian kuvernööriksi onnistui sitten saamaan Minahasan tuen Indonesian tasavallalle. Indonesian itsenäistymisen jälkeen Indonesia on jaettu kahdeksaan maakuntaan, ja Sulawesi on yksi näistä maakunnista. Sulawesin ensimmäinen kuvernööri oli S.G.J.Ratulangi, joka tunnetaan myös kansallissankarina. Vuonna 1948 Sulawesiin muodostettiin Itä-Indonesian valtio, josta tuli myöhemmin yksi Indonesian yhdysvaltojen osavaltioista. Itä-Indonesian osavaltio lakkautettiin ja se sulautettiin Indonesian tasavaltaan. Perustuen lakiin numero 13 Vuosi 1964, muodostettiin Pohjois-Sulawesin maakunta. Maakunnan vuosipäiväksi nimettiin 14. elokuuta 1959.

Maaliskuussa 1957 Pohjois- ja Etelä-Sulawesin sotilasjohtajat vaativat lisää vapautta Jaavalta. He halusivat aktiivisempaa kehitystä, verorahojen oikeudenmukaista jakamista ja apua Kahar Muzakarin kapinaa vastaan Etelä-Sulawesissa. He halusivat keskushallinnon, jota Sukarno ja Hatta johtaisivat tasapuolisesti. Aluksi Permesta-liike (Universumin taistelun peruskirja) oli pikemminkin pelkkä uudistusliike kuin separatistinen liike.

Keskushallituksen ja Sulawesin sotilasjohtajien väliset neuvottelut estivät väkivaltaisuudet Etelä-Sulawesissa, mutta Minahasanin johtajat eivät olleet tyytyväisiä sopimuksen tulokseen, ja liike puhkesi. Peläten etelän ylivaltaa Minahasan-johtajat julistivat oman Pohjois-Sulawesin autonomisen osavaltion kesäkuussa 1957. Tuohon aikaan keskushallinto oli hallinnut Etelä-Sulawesia, mutta pohjoisessa ei ollut keskushallinnon vahvoja hahmoja, ja huhut kertoivat, että Yhdysvallat oli aseistanut kapinan Pohjois-Sumatralla, jolla oli myös yhteyksiä Minahasan-johtajiin.

Ulkomaisen väliintulon mahdollisuus sai keskushallinnon pyytämään sotilaallista apua Etelä-Sulawesilta. Permestan joukot siirrettiin myöhemmin pois Keski-Sulawesista, Gorontalosta, Sangirista ja Morotaista Malukussa. Permestan lentokoneet (joita Yhdysvallat toimitti ja joita lensivät filippiiniläiset, taiwanilaiset ja amerikkalaiset lentäjät) tuhottiin. Yhdysvallat siirtyi sitten eteenpäin, ja kesäkuussa 1958 keskushallinnon armeija laskeutui Minahasaan. Permestan kansannousu päättyi vuoden 1961 puolivälissä.

Sumatran ja Sulawesin kapinat epäonnistuivat. He jopa auttoivat luomaan sitä, mitä he eivät halunneet, kun keskus reagoi kapinan uhkaan. Keskushallinnon valta lisääntyi, kun taas alueellinen autonomia heikkeni. Radikaali nationalismi vahvistui. Kommunistisen puolueen valta ja Sukarnon valta kasvoivat, kun taas Hatta heikkeni. Sukarno perusti lopulta ohjatun demokratian vuonna 1958.

Vuoden 1998 uudistusten jälkeen Indonesian hallitus on alkanut hyväksyä lakeja, jotka vahvistavat alueellista itsehallintoa, jonka puolesta Permesta taistelee.

Ympäristö

Ilmasto

Pohjois-Sulawesin ilmasto on trooppinen ja siellä puhaltavat muzon-tuulet. Länsituulet tuovat sadetta pohjoisrannikolle marraskuusta huhtikuuhun. Se vaihtuu kuivaan etelätuuleen toukokuusta lokakuuhun. Vuotuinen sademäärä on 2000-3000 mm. Sadepäiviä on noin 90-140. Lämpötila on keskimäärin 25 celsiusastetta. Keskimääräinen korkein ilman lämpötila oli 30 celsiusastetta ja keskimääräinen vähimmäislämpötila 22,1 celsiusastetta.

Maantiede

Pohjois-Sulawesin maakunta sijaitsee Sulawesin saaren pohjoisella niemimaalla. Se on yksi kolmesta Indonesian maakunnasta, jotka sijaitsevat tärkeillä paikoilla Tyynenmeren rannikolla. Kaksi muuta maakuntaa ovat Pohjois-Sumatra ja Acehin erityisalue. Pohjois-Sulawesi sijaitsee lähellä päiväntasaajaa 0,30-4,30 pohjoista leveyttä (Lu) ja 121-127 itäistä pituutta (BT). Niemi ulottuu idästä länteen. Sangihe- ja Talaud-saaret ovat maakunnan pohjoisimpia osia. Nämä ovat Pohjois-Sulawesin rajat:

North	Celebesin meri, Tyynimeri ja Filippiinit
Etelä	Tomininlahti
Itä	Maluku Sea, Maluku ja Pohjois-Maluku
West	Gorontalo

Suurin osa Pohjois-Sulawesin maakunnasta on vuoristoa ja kukkuloita, joiden välissä on laaksoja. Joitakin Pohjois-Sulawesin vuoria ovat Klabat-vuori (1 895 m) Pohjois-Minahasassa, Lokon-vuori (1 579 m), Mahawu-vuori (1 331 m) Tomohonissa, Soputan-vuori (1 789 m) Kaakkois-Minahasassa, Dua Saudara-vuori (1,468 m) Bitungissa, Awu-vuori (1 784 m), Space-vuori (1 245 m), Karangketang-vuori (1 320 m), Dalage-vuori (1 165 m) Sangihe- ja Talaud-vuorilla, Ambang-vuori (1 689 m), Gambula-vuori (1954 m) ja Batu Balawan-vuori (1 970 m).

Kaksi suurinta järveä ovat: Tondanojärvi (pinta-ala 4 278 ha) Minahasassa ja Moatjärvi (pinta-ala 617 ha) Itä-Bolaang Mongondowissa. Tärkeimmät joet ovat Tondano-joki (40 km), Poigar-joki (54,2 km), Ranoyapo-joki (51,9 km) ja Talawaan-joki (34,8 km) Minahasassa. Dumoga-joki (87,2 km), Sangkub-joki (53,6 km) ja Ongkaw-joki (42,1 km) ovat Bolmongissa ja Bolmutissa.

Pohjois-Sulawesin rannikolla, sekä mantereen että saarten rannikolla, on useita niemiä ja lahtia. Alueen maaperä oli hedelmällistä maanviljelylle.

Kasvit ja eläimet

Suurin osa Pohjois-Sulawesin kasveista ja eläimistä on samanlaisia kuin muualla Indonesiassa. Maakunnassa on kuitenkin joitakin eläimiä, kuten Peura, Maleo, Taong, Mini Tarsius Spectrum Bitung Cityn luonnonsuojelualueella ja Coelacanth Manadon rannikolla.

Pohjois-Sulawesin edustan meressä on useita kalalajeja, koralleja ja planktonia. Jotkin merikalat ovat tärkeitä valuuttojen lähteitä, kuten tonnikala, boniitti, keltainen pyrstö, hummeri ja muut.

Suuri osa Pohjois-Sulawesista on metsää. Metsät alkavat merenpinnan tasolta ja voivat jatkua vuorenhuipuille asti. Hyvälaatuista puuta, kuten eebenpuuta (puinen), rautapuuta, lingguaa, cempakaa, puinen nantu, gopasa ja meranti. Myös viljelmiä, kuten kookospähkinä, muskottipähkinä ja neilikka.

Ihmiset

Vuoden 2010 väestönlaskennassa Pohjois-Sulawesin väkiluku oli 2 270 596. Väestömäärä oli 1,41 prosenttia suurempi kuin kymmenen vuotta aiemmin. Suurimmat etniset ryhmät ovat minahasanit maakunnan pohjoisosassa ja mongondowit etelässä. Provinssin tärkein kaupunki on Manado (432 300 asukasta vuonna 2019). Vuonna 2010 noin 68 prosenttia asukkaista oli kristittyjä. Pohjois-Sulawesin kristityt ovat enimmäkseen protestantteja, mutta myös katolilaisia on jonkin verran. Tämä on epätavallista enimmäkseen muslimien hallitsemassa Indonesiassa. Hollantilaiset lähetyssaarnaajat menestyivät hyvin siirtomaa-aikana. Myös siksi, että muslimienemmistöinen Gorontalon alue irtautui Pohjois-Sulawesista uudeksi Gorontalon (maakunnaksi) vuonna 2000. Maakunnassa asuu myös muslimi-, hindu- ja buddhalaisvähemmistöjä. Manadossa on myös merkittävä juutalaisyhteisö. Tällä hetkellä Indonesian ainoa synagoga on Manadossa. Manadossa on arviolta 800 juutalaista.

Etniset ryhmät

Monet ihmisryhmät asuvat yhdessä tässä maakunnassa. Suurin ihmisryhmä on minahasan kansa. He asuvat enimmäkseen Bitungin kaupungissa, Manadon kaupungissa, Tomohonin kaupungissa, Minahasan hallintoalueella, Pohjois-Minahasan hallintoalueella, Etelä-Minahasan hallintoalueella ja Kaakkois-Minahasan hallintoalueella. Muita etnisiä ryhmiä ovat Bolaang Mongondow, Sangihe, Talaud ja Siau. Pohjois-Sulawesin etninen koostumus on heterogeenisempi kuin muualla Indonesiassa. Minahasanit ja Bolaang Mongondowit ovat levittäytyneet lähes koko Pohjois-Sulawesin mantereelle. Sangihe, Talaud ja Siau asuvat enimmäkseen Sangihe- ja Talaud-saarilla sekä Lembeh-saarella, erityisesti Pohjois-Sulawesin mantereen pohjois-, itä- ja länsipuolisilla rannikkoalueilla. Bajau-kansa on merenkulkijanomadia, joka on muuttanut Filippiinien Sulun saaristosta Mindanaon konfliktin vuoksi. He asuvat Pohjois-Sulawesin rannikkokylissä Pohjois-Minahasan hallintoalueen pohjoisosassa.

Alkuperäisväestön lisäksi Pohjois-Sulawesilla asuu myös siirtolaisia. Pohjois-Sulawesissa on merkittävä kiinalaisväestö, erityisesti Manadon kaupungin ympäristössä. Kiinalaiset ovat myös yksi ensimmäisistä ihmisistä, jotka olivat yhteydessä paikallisiin ihmisiin ennen eurooppalaisten tuloa. Tompason alueelta, Minahasasta löydettyjen kiinalaisten muinaisten kirjeiden mukaan kiinalaisten ja Minahasan välinen kulttuurinen vuorovaikutus on ollut olemassa Han-dynastian ajoista lähtien. Suurin osa Pohjois-Sulawesin kiinalaisista on hakka-kiinalaisia, mutta siellä asuu myös joitakin hokkien- ja kantoninkiinalaisia.

Myös muita etnisiä ryhmiä, kuten jaavanalaisia ja sundanilaisia, on olemassa. He ovat enimmäkseen muuttaneet kotiseudultaan hollantilaisten siirtomaahanmuutto-ohjelman vuoksi, jonka hollantilaiset toteuttivat siirtomaa-aikana Suharton aikakaudelle saakka. He asuvat yleensä kaupunkialueilla, kuten Manadossa ja Tomohonissa.

Kieli

Pohjois-Sulawesi on monikielinen kulttuuri. Monet kielet ovat käytössä, ja ihmiset puhuvat yleensä vähintään kahta ja usein useampaa kieltä. Indonesian kieli on maakunnan ja muiden Indonesian osien virallinen kieli. Lääninhallituksen viralliset asiakirjat ja liikennemerkit on kirjoitettu indonesian kielellä. Suurin osa maakunnan asukkaista kommunikoi kuitenkin päivittäin manado-malaijin kielellä. Tämä kieli on indonesian kielen kaltainen, mutta ei sama. Minahasanin asukkaat puhuvat minahasanin kieltä. Nämä ovat alueen viisi minahasan-kieltä: Tonsawang, Tontemboan, Toulour, Tonsea ja Tombulu. Etelässä ihmiset puhuvat Mongondowin kieltä ja Gorontalon kieltä. Filippiinejä lähellä olevilla pohjoisilla saarilla paikalliset ihmiset puhuvat visayan-kieliä.

Muita Pohjois-Sulawesin kieliä ovat jaavanilainen, sundanilainen ja balilainen. Muualta Indonesiasta kotoisin olevat ihmiset puhuvat näitä kieliä. Hakkaa puhuu myös osa Manadaon kiinalaisista. Myös hokkienia ja kantonin kieltä puhutaan. Englantia ja mandariinia ymmärretään usein siellä, missä on paljon turisteja, kuten Bunakenin kansallispuistossa. Vanhemmat ihmiset saattavat ymmärtää hollantia ja portugalia. ^[] Filippiinien lähellä sijaitsevilla saarilla asuneet ihmiset saattavat ymmärtää tagalogia.

Kiinalainen temppeli lähellä Manadoa

Hallinnolliset yksiköt

Pohjois-Sulawesissa on yksitoista aluetta (indonesian kielellä kabupaten) ja neljä itsenäistä kaupunkia (indonesian kielellä kotamadya). Ne on lueteltu jäljempänä.

Nimi	Pinta-ala (km2)	Väestölaskenta 2010	Väestölaskenta 2015	PopulationEstimate 2019	Pääoma	HDI2014-arviot
Sangihe Islands Regency (Kepulauan Sangihe)	461.11	126,100	129,560	131,800	Tahuna	0,668 (keskisuuri)
Sitaron saarten hallintoalue (Kepulauan Siau Tagulandang Biaro)	275.96	63,801	65,529	67,000	Ondong Siau	0,643 (keskisuuri)
Talaudin saarten hallinto (Kepulauan Talaud)	1,240.40	83,434	88,589	92,500	Melonguane	0,665 (keskisuuri)
Pohjoinen sektori (saaret)	1,977.47	273,335	283,678	291,300
Bitung (kaupunki)	302.89	187,652	205,379	220,700		0,708 (korkea)
Manado (kaupunki)	157.27	410,481	425,420	432,300		0,772 (korkea)
Tomohon (kaupunki)	114.20	91,553	100,193	107,600		0,735 (korkea)
Minahasa Regency	1,114.87	310,384	328,700	341,500	Tondano	0,727 (korkea)
Pohjois-Minahasa Regency (Minahasa Utara)	918.49	188,904	197,861	203,200	Airmadidi	0,705 (keskisuuri)
Etelä-Minahasa Regency (Minahasa Selatan)	1,409.97	195,553	204,832	210,400	Amurang	0,683 (keskisuuri)
Kaakkoinen Minahasa Regency (Minahasa Tenggara)	710.83	100,443	104,465	106,500	Ratahan	0,678 (keskisuuri)
Itäinen (Minahasa) sektori	4,728.52	1,494,970	1,566,850	1,622,200
Kotamobagu (kaupunki)	68.06	107,459	119,277	130,000		0,704 (korkea)
Bolaang Mongondow Regency	2,871.65	213,484	232,968	249,600	Kotamobagu	0,645 (keskisuuri)
Itä-Bolaang Mongondow Regency (Bolaang Mongondow Timur)	910.18	63,654	68,622	72,600	Tutuyan	0,631 (keskisuuri)
Pohjois-Bolaang Mongondow Regency (Bolaang Mongondow Utara)	1,680.00	70,693	76,264	80,700	Boroko	0,642 (keskisuuri)
Etelä-Bolaang Mongondow Regency (Bolaang Mongondow Selatan)	1,615.86	57,001	62,162	66,500	Molibagu	0,635 (keskisuuri)
Läntinen sektori (Bolaang Mongondow)	7,145.75	512,291	559,293	599,400