Ennenaikainen synnytys on, kun vauva syntyy ennen raskauden normaalia loppua. Ihmisillä raskaus kestää yleensä noin yhdeksän kuukautta. Keskimäärin raskaus kestää 266 päivää.

Vauvoja, jotka syntyvät ennen 37:ää täyttä raskausviikkoa (laskettuna viimeisistä kuukautisista), kutsutaan ennenaikaisiksi. Yhdysvalloissa noin kaksitoista prosenttia vauvoista syntyy ennenaikaisesti (eli noin joka kahdeksas vauva). Vuonna 2003 ennenaikaisia synnytyksiä oli yli 490 000.

Maailmanlaajuisia ennenaikaisuuslukuja on vaikeampi saada. Kehitysmaissa näille vauvoille ei useinkaan ole tarjolla ammattimaista lääketieteellistä hoitoa. Tämän vuoksi on vaikea sanoa, kuinka pitkällä raskaus todella oli. Tästä syystä Maailman terveysjärjestö WHO seuraa sen sijaan pienipainoisten syntyneiden määrää. Vuonna 2000 16,5 prosenttia kehitysmaissa syntyneistä vauvoista oli pienipainoisia. On arvioitu, että kolmannes näistä pienipainoisista synnytyksistä johtuu ennenaikaisesta synnytyksestä.



Määritelmä ja luokittelu

Ennenaikainen synnytys tarkoittaa synnytystä ennen 37. raskausviikon täyttymistä. Sen sisällä voidaan erottaa luokkia, jotka kuvaavat ennenaikaisuuden vakavuutta:

  • Erittäin ennenaikaiset (extremely preterm): alle 28 viikkoa
  • Hyvin ennenaikaiset (very preterm): 28–31+6 viikkoa
  • Kohtalaisesti ja myöhäisesti ennenaikaiset: 32–36+6 viikkoa

Hyvin ennenaikaisia vastasyntyneitä kutsutaan usein keskosiksi, ja mitä aiemmin lapsi syntyy, sitä suurempi riski vakaviin komplikaatioihin on.

Syyt ja riskitekijät

Ennenaikaisen synnytyksen syyt voivat olla moninaisia. Ne jaetaan usein spontaaniin ennenaikaiseen synnytykseen, ennenaikaiseen kalvopuutokseen (PPROM) ja lääketieteellisesti indusoituun ennenaikaiseen synnytykseen (kun äidin tai sikiön tila vaatii ennenaikaista loppua raskaudelle).

  • Aiempi ennenaikainen synnytys — selkeä riskitekijä tuleville raskauksille.
  • Monisikiöisyys (kaksoset, kolmose tms.) lisää riskiä merkittävästi.
  • Infektiot (esim. emätin- tai kohdunkaulainfekti, virtsatieinfektiot) saattavat laukaista synnytyksen. Myös systeemiset infektiot vaikuttavat.
  • Synnytyselinten rakennepoikkeavuudet, kuten kohtukuvun tai kohdunkaulan vajaus (cervical insufficiency).
  • Lyhyt kohdunkaula ulträänitutkimuksella mitattuna.
  • Äidin sairaudet kuten pre-eklampsia, raskausdiabetes, krooniset tulehdukset tai muut vakavat tilat, jolloin synnytystä saatetaan päättää indusoida ennenaikaisesti äidin tai sikiön turvallisuuden vuoksi.
  • Elämäntapatekijät: tupakointi, huumeiden käyttö, alkoholinkäyttö, alhainen sosioekonominen asema ja huono hoito ennen ja raskauden aikana.
  • Muut: ikä (erityisesti hyvin nuoret tai yli 35-vuotiaat), lyhyt raskauksien väli, keinotekoinen hedelmöitys ja stressi.

Miten ennenaikaisuus todetaan

Ennenaikaisen synnytyksen merkkejä ovat säännölliset supistukset, vatsan kovettuminen, lantion paine, verenvuoto ja nesteen meno (kalvojen puhkeaminen). Raskauden keston arvioidaan viimeisistä kuukautisista ja erityisesti varhaisella ulträänellä, joka antaa luotettavamman käyrän raskauden iälle.

Tutkimuksissa käytetään:

  • kliinistä kohdun ja kohdunkaulan tutkimusta,
  • transvaginaalista ultraääntä kohdunkaulan pituuden mittaamiseksi,
  • sikiön sydänäänien ja supistusten seurantaa,
  • fetaalinen fibronektiini -testiä (fetal fibronectin) riskin arvioon,
  • virtsa- ja verikokeita sekä bakteeriviljelyjä infektioiden poissulkemiseksi.

Hoito raskauden aikana

Hoito riippuu raskauden kestosta, äidin tilasta ja synnytyksen syystä. Tärkeimmät tavoitteet ovat yrittää pitää raskaus mahdollisimman pitkään (jos se on turvallista) ja suojata sikiötä mahdollisilta komplikaatioilta:

  • Steroidihoito (esim. betametasoni tai deksametasoni) annetaan rutiininomaisesti, jos synnytys uhkaa ennenaikaisesti yleensä 24–34 viikolla, jotta sikiön keuhkot kehittyisivät nopeammin.
  • Magnesiumsulfaatti tarjotaan neuroprotektiona (aivovaurioiden vähentämiseksi) yleensä hyvin ennenaikaisissa synnytyksissä (esimerkiksi alle 32 viikolla).
  • Tokolyysi (supistuksia hidastavat lääkkeet, esim. nifedipiini tai atosibaani) voi tilapäisesti viivästyttää synnytystä, jotta edellä mainitut hoidot voidaan antaa tai äiti voidaan siirtää keskukseen, jossa on lasten teho-osasto.
  • Antibiootit annetaan tarvittaessa, esimerkiksi GBS-kantajuuden tai PPROM-tilanteissa. Antibiooteilla voidaan joskus pidentää synnytyksen kestoa ja vähentää infektioriskejä.
  • Kohdunkaulan tukitoimenpiteet kuten cerclage (ommel kohdunkaulaan) tai pessarin käyttö voivat tulla kyseeseen valikoidusti, jos kohdunkaulan vajaus tai lyhyt kohdunkaula on todennettu.
  • Jos äidin tai sikiön tila edellyttää, synnytys saatetaan käynnistää tai tehdä keisarileikkaus.

Hoitotoimenpiteet vastasyntyneelle

Kun vauva syntyy ennenaikaisesti, hoito riippuu syntymäviikoista ja lapsen kunnosta. Keskoset tarvitsevat usein erikoishoitoa synnytyssalissa ja/tai vastasyntyneiden teho-osastolla (NICU):

  • lämpö- ja ravitsemustuki,
  • hengitystuki (CPAP, hengityskone) ja mahdollinen surfaktanttikorvaushoito keuhkojen toiminnan tueksi,
  • infektiovalvonta ja tarvittaessa antibiootit,
  • verensokerin, elektrolyyttien ja veren happipitoisuuden seuranta,
  • varhainen ravitsemus joko rintamaidolla tai erityisravintoliuoksilla; imemistaidon tukeminen myöhemmin.

Komplikaatiot ja ennuste

Ennenaikaisuuden komplikaatiot liittyvät pääasiassa elinten epäkypsyyteen. Varhaisilla ennenaikaisuuksilla riski kuolleisuuteen ja pitkäaikaisiin ongelmiin on suurempi. Mahdollisia ongelmia:

  • hengenahdistus ja hengityksen puute,
  • aivojen verenvuodot (intraventrikulaarinen verenvuoto),
  • aivojen valkean aineen vauriot (periventrikulaarinen leukomalasia),
  • pitkäaikaiset neurokehitykselliset haitat kuten CP (cerebral palsy), oppimisvaikeudet ja käytöshäiriöt,
  • krooninen keuhkosairaus (bronkopulmonaarinen dysplasia),
  • näkö- ja kuulovauriot.

Ennuste paranee yleensä raskauden iän noustessa; monet myöhäisemmin syntyneet ennenaikaiset selviytyvät hyvin ilman pysyviä ongelmia. Varhainen lääketieteellinen hoito ja riittävä seuranta parantavat ennustetta.

Ennaltaehkäisy ja seuranta

Monia ennenaikaisuuden riskitekijöitä voidaan pienentää tai havaita varhain raskauden aikana:

  • varhainen ja säännöllinen äitiysneuvola- tai raskauden seuranta,
  • infektioiden hoito ja ehkäisy, mukaan lukien virtsatie- ja emätintulehdukset,
  • tupakoinnin ja päihteiden käytön lopettaminen,
  • riittävä ravitsemus ja terveelliset elämäntavat,
  • progesteronihoito tietyille naisille (esimerkiksi aiemman ennenaikaisuuden jälkeen) ja kohdunkaulan pituuden seuranta riskiraskaissa,
  • riittävä raskausten välinen aika (interpregnancy interval) ja äidin sairauden hyvä hoito.

Milloin hakea apua

Ota heti yhteys terveydenhuoltoon, jos raskauden aikana ilmenee:

  • säännöllisiä supistuksia tai vatsan jatkuvaa kovettumista,
  • vedenmeno tai runsas limainen/verinen tiputtelu,
  • voimakasta alaselkä- tai lantion kipua,
  • verenvuotoa, kuumetta tai muita infektio-oireita.

Ennenaikainen synnytys on monella tapaa haasteellinen sekä perheelle että terveydenhuollolle, mutta nykylääketiede tarjoaa useita keinoja vähentää riskejä, parantaa vastasyntyneiden hoitoa ja vähentää pitkäaikaisia haittoja. Varhainen yhteys neuvolaan ja synnytysten erikoisyksiköihin on tärkeää, jos ennenaikaisuus uhkaa.