Pteranodon – suuri liitukauden lentolisko, yli 1200 fossiilia
Pteranodon — suuri liitukauden lentolisko: yli 1200 fossiilia löydetty läntiseltä Sisämereltä. Tutustu löytöihin, anatomiaan ja elinympäristöön.
Pteranodon oli suuri lentolisko ylemmän liitukauden ajalta. Sen osittaisia luurankoja on löydetty noin 1200, enemmän kuin minkään muun lentoliskon. Se eli läntisen Sisämeren alueella.
Fossiilisia Pteranodoneita on löydetty Kansasista, Alabamasta, Nebraskasta, Wyomingista ja Etelä-Dakotasta.
Taksonomia ja ikä
Pteranodon kuuluu pterosaurien ryhmään ja eli myöhäisellä liitukaudella (Campanian–Maastrichtian). Nimi Pteranodon tarkoittaa kreikasta käännettynä ”siipi ilman hammasta” (pteron = siipi, an- = ilman, odon = hammas), sillä laji oli täysin hampaaton. Tunnetuimpia lajeja ovat muun muassa Pteranodon longiceps ja Pteranodon sternbergi, vaikka luokittelua ja lajimäärityksiä on myöhemmissä tutkimuksissa tarkistettu.
Koko ja ulkonäkö
Pteranodon oli yksi suurimmista tunnetuista pterosaureista. Aikuisen siipiväli saattoi olla jopa noin 6–7 metriä, ja keho oli pitkälti kevytrakenteinen luisen onttojen luiden ansiosta. Pään muhkea harja (kondyyli tai kampa) on yksi lajin selkeimmistä tuntomerkeistä; harjan muoto ja koko vaihtelivat yksilöittäin ja sukupuolen mukaan.
Sukupuolierot ja harjan merkitys
Tutkimusten mukaan Pteranodon osoittaa selkeitä seksuaalieroja: urokset olivat yleensä suurempia ja niillä oli kookkaammat harjat, kun taas naaraat olivat pienempiä ja niiden harjat olivat hillitymmät. Harja on tulkittu mahdollisesti sukupuolisen valinnan signaaliksi, lajin tunnistamisen apuvälineeksi tai osaksi lentoaerodynamiikkaa.
Elinkeino ja käyttäytyminen
Pteranodonin hampaaton leuka ja fossiilisten löydösten yhteys merellisiin kerrostumiin viittaavat siihen, että laji oli pääosin kalansyöjä. Se on todennäköisesti pyydystänyt kaloja lennosta nappaamalla tai kalastanut lähellä vedenpintaa, ja sen siiven muoto viittaa pitkään, voimakkaaseen liitelyyn—samankaltaiseen lentotapaan kuin nykyiset albatrossit, jotka käyttävät dynamiikkaa ja nousevia ilmavirtauksia pitkien lentojen tehokkaaseen suorittamiseen.
Fossiilit ja merkitys
Yli 1200 löydettyä yksilöä tekevät Pteranodonista yhden parhaiten tunnetuista pterosaurus‑algeneraattoreista. Suurin osa löydöistä on peräisin merellisistä sedimenttikivistä, kuten Niobrara‑kerrostumista Kansasissa, mikä korostaa lajin yhteyttä läntiseen Sisämeriin. Runsas fossiiliaineisto on mahdollistanut yksityiskohtaiset tutkimukset lajin kasvusta, sukupuolierosta ja elintavoista.
Nykyinen tutkimus ja avoimet kysymykset
Vaikka paljon tiedetään, useita asioita pidetään yhä avoimina: miten täsmällisesti Pteranodon pyydysti saaliinsa (plunge diving, skim feeding vai muu tekniikka), minkälainen oli sen elinikä ja kasvunopeus, ja miten tarkalleen harja vaikutti lento‑ominaisuuksiin. Uudet fossiililöydöt ja tekniikat, kuten luuston mikrorakenteen analyysit ja lentodynamiikan mallinnus, jatkavat lajin elintapojen selvittämistä.
Yhteenveto: Pteranodon oli hampaaton, merellisissä ympäristöissä elänyt suuri pterosauri, jonka laaja fossiiliaineisto (noin 1200 yksilöä) tekee siitä avainlajin liitukauden lentoliskojen tutkimuksessa. Sen kookas siipiväli, näyttävä harja ja elinympäristö lähellä läntistä Sisämerta kertovat sopeutumisesta pitkäkestoiseen liitelyyn ja kalansyöntiin.
Ulkonäkö
Siivet avattuina se oli jopa 6,25 metriä leveä. Pteranodon on saattanut elää albatrossin tavoin viettäen paljon aikaa meren yllä kaloja etsien. Sen pitkässä suussa ei ollut hampaita, ja sen leuan takaosassa oli pieni pelikaanin kaltainen pussi. Pteranodonilla oli suuri harja takaraivossaan. Pteranodon longicepsillä oli suora, taaksepäin suuntautuva harja, ja Pteranodon sternbergillä oli suurempi, litteämpi, ylöspäin suuntautuva harja.
Elämäntapa
Pteranodon asui pääasiassa merellä sijaitsevilla pesimäpaikoilla. Useimmat Pteranodon-fossiilit löytyvät sieltä, missä ne olivat tuolloin satojen kilometrien päässä rannikosta.
Ne söivät varmasti kalaa. Erään Pteranodonin vatsan alueelta on löydetty fossiilisia kalanluita. Muilla yksilöillä on kalan suomujen ja selkärangan palasia lähellä vartaloa.
Molempien lajien naaraat olivat uroksia pienempiä, ja niillä oli pienet, pyöreät harjanteet. Hartioita käytettiin todennäköisesti näyttämiseen, vaikka niillä saattoi olla muitakin tehtäviä.
Etsiä