Sateenkaariluri | australiaksialainen papukaija

Kuvaus

Sateenkaarilorikee on suuri, noin 305 mm pitkä lorikee. Sen selässä, siivissä ja pyrstössä on vihreät höyhenet. Sen rinnassa on kirkkaanpunaisia höyheniä, ja sen sivuilla on oransseja ja keltaisia höyheniä. Sen vatsassa ja päässä on syvänsinisiä höyheniä. Sen vihreiden höyhenten joukossa on myös keltaisia raitoja. Sillä on kirkkaanpunainen nokka ja harmaat jalat ja koivet.

Ruokinta

Sateenkaarilokit syövät pääasiassa hedelmiä, siitepölyä ja nektaria. Niiden kieli on sopeutunut niiden erityiseen ravintoon. Eukalyptuksen nektari on tärkeää Australiassa. Muita tärkeitä nektarin lähteitä ovat Pittosporum, Grevillea, Spathodea campanulata (afrikkalainen tulppaanipuu) ja Metroxylon sagu (sagopalmu). Melanesiassa kookospähkinät ovat erittäin tärkeä ravinnonlähde, ja sateenkaarilorikeetit ovat tärkeitä kookospähkinöiden pölyttäjiä. Ne syövät myös Ficus-, Trema- ja Mutingia-lajikkeiden hedelmiä sekä hedelmälepakoiden jo avaamia papaijoja ja mangoja. Ne syövät myös viljelykasveja, kuten omenoita, ja syövät maissia ja durraa. Ne käyvät myös puutarhoihin sijoitetuissa lintujen ruokintapaikoissa.

Monissa paikoissa, kuten leirintäalueilla ja esikaupunkien puutarhoissa, luonnonvaraiset lorikeetit ovat niin tottuneita ihmisiin, että niitä voidaan ruokkia käsin.

Puolikeskeiset lorikeetit ovat tavallisia päivittäisiä vierailijoita monilla Sydneyn takapihoilla. Monet ihmiset eivät kuitenkaan tiedä, millaista ruokaa ne tarvitsevat, ja syöttävät niille leipää tai hunajalla päällystettyä leipää. Leivässä ja hunajassa ei ole sateenkaarilorikeetin tarvitsemia ravintoaineita, vitamiineja ja kivennäisaineita, ja tämä käytäntö voi johtaa nuorten lorikeettien terveys- ja höyhenongelmiin. Eläinlääkäreiltä ja lemmikkieläinkaupoista on yleensä saatavana pakettisekoituksia, joissa on lorikeettien ruokintaan sopivaa ravintoseosta.

Jalostus

Sateenkaarilorikeetit ovat yksiavioisia ja muodostavat elinikäisen parin. Urokset ja naaraat näyttävät lähes identtisiltä. Ne ovat vahvasti reviirihakuisia ja karkottavat muita lintuja.

Etelä-Australiassa pesintä tapahtuu yleensä lopputalvesta alkukesään (elokuusta tammikuuhun). Muualla Australiassa pesintä on havaittu jokaisena kuukautena paitsi maaliskuussa. Se riippuu ravinnon saatavuuden ja ilmaston muutoksista. Pesimäpaikkoja voivat olla korkeiden puiden, kuten eukalyptusten, kolot, palmujen rungot tai roikkuvat kalliot. Yksi Admiraliteettisaarten lorikeet-populaatio pesii maassa olevissa koloissa saarilla, joilla ei ole saalistajia. Parit pesivät joskus samassa puussa muiden sateenkaarilorikeeparien tai muiden lintulajien kanssa. Sateenkaarilokit munivat yhdestä kolmeen munaa, joita haudotaan noin 25 päivän ajan. Haudonnan hoitaa naaras yksin.

Status

Kaiken kaikkiaan sateenkaarilokki on laajalle levinnyt ja usein yleinen. Birdlife Australian vuosittaisen laskennan mukaan se on Australian yleisin havaittu lintu. BirdLife International pitää sitä vähiten huolestuttavana lajina.

Tuholaisena

Sateenkaarilorikeetti vapautettiin vahingossa Länsi-Australian lounaisosaan lähelle Länsi-Australian yliopistoa 1960-luvulla, ja se on sittemmin luokiteltu tuholaiseksi.

Uuteen-Seelantiin syntyi luonnonvarainen sateenkaarilorikeettikanta, kun eräs aucklandilainen asukas vapautti alueella laittomasti 1990-luvulla useita sateenkaarilorikeettejä, jotka alkoivat lisääntyä luonnossa. Luonnonsuojeluvirasto oli huolissaan siitä, että sateenkaarilorikeetit syrjäyttäisivät kotoperäiset hunajasyöjät. Ne voisivat myös olla mahdollinen uhka läheisille saarille, kuten Little Barrier Islandille. Villiintynyt populaatio alettiin tappaa vuonna 2000.

Monet hedelmätarhojen omistajat pitävät sateenkaarilorikeettejä tuholaisina, sillä ne lentävät usein ryhmissä ja vievät tuoreita hedelmiä puista. Kaupunkialueilla linnut aiheuttavat häiritsevää melua ja kakkaavat ulkoalueille ja ajoneuvoihin.

Länsi-Australiassa sateenkaarilokki kilpailee paikallisten lintulajien kanssa. Tähän kuuluu ravinnonlähteiden hallitseminen ja kilpailu niukoista pesäpaikoista. Se vaikuttaa erilaisiin lintulajeihin, kuten purppurakruunulorikeetiin, Carnabyn mustakakaduun ja australiankurjenmiekkaan.