Sateenkaarilori (Trichoglossus haematodus) on värikäs australiaasialainen papukaijalaji. Tämä kirkkaanvärinen lintu esiintyy luonnonvaraisten populaatioiden muodossa Australian itärannikolla, Indonesian itäosissa (Maluku ja Länsi-Uusi-Guinea), Papua-Uudessa-Guineassa, Uudessa-Kaledoniassa, Salomonsaarilla ja Vanuatulla. Laji on yleinen ja helposti tunnistettavissa kirkkaista väreistään: usein sinertävä pää, vihreät siivet ja selkä sekä oranssinkeltaiset ja punertavat sävyt rinnan alueella.
Esiintyminen ja elinympäristö
Australiassa sateenkaarilori on yleinen itärannikolla Queenslandista Etelä-Australiaan ja Tasmaniaan. Sen elinympäristöjä ovat sekä kosteammat sademetsät että rannikon pusikot ja erilaiset metsäalueet; laji sopeutuu myös viljelysalueiden ja kaupunkien puistoihin, joissa on runsaasti kukkivia puita.
Ulkonäkö ja käyttäytyminen
Sateenkaarilorit ovat keskikokoisia papukaijoja, pituudeltaan noin 25–30 cm. Ne ovat äänekkäitä ja seurallisia; niitä tavataan usein parvissa ruokailemassa ja levähtämässä. Lajin erikoisuus on pitkänomainen, harjaksellinen kieli, joka soveltuu hyvin nektarin, siitepölyn ja kukkien sisällön keräämiseen.
Ruokavalio
Sateenkaarilorit ovat pääosin nektari- ja siitepölysyöjiä, mutta niiden ruokavalioon kuuluu myös hedelmiä, kukkia, pieniä hedelmä- ja marjarehuja sekä ajoittain hyönteisiä ja niiden toukkia. Harjaripaiset kielet tekevät niistä erityisen tehokkaita kukkien ja pensaiden pölyttäjiä.
Lisääntyminen
Pesintä tapahtuu yleensä puunkoloissa. Parin pesintäkausi ja munien määrä vaihtelevat alueittain, mutta pesueeseen kuuluu tavallisesti 1–3 munaa. Naaras vastaa pääosin haudonnasta, joka kestää useita viikkoja; poikaset pysyvät pesässä kunnes ovat riittävän kehittyneitä lentämään ja pärjäämään emon antaman hoidon tukemana.
Alalajit ja taksonomia
Sateenkaarilorilla on useita alueellisia muotoja ja alalajeja, ja taksonomia on osin kiistanalainen. Joissakin luokituksissa luetellaan noin 20 alalajia tai muunnosta, sillä eri saaristoilla ja mantereilla esiintyvät populaatiot eroavat väri- ja kokopiirteiltään. Jatkuva taksonominen tutkimus ja DNA-analyysit voivat muuttaa alalajien luokittelua jatkossa.
Ihmisen kanssa – leviäminen ja suojelu
Joissakin paikoissa sateenkaariloreja on tuotu keinotekoisesti uusille alueille. Esimerkiksi Länsi-Australiassa ja Uuden-Seelannin pohjoissaarella ne ovat muodostaneet vakiintuneita populaatioita ja joissain tilanteissa niitä pidetään haitta- tai tuholaislajeina, koska ne voivat vaurioittaa hedelmätarhoja ja kilpailla paikallisten lintulajien kanssa pesäpaikoista. Hallintatoimet vaihtelevat alueittain, ja niihin kuuluu muun muassa pyynti, häätötoimet ja tiedotus viljelijöille.
Suojaustilanne ja uhat
Sateenkaarilori on yleisesti luokiteltu laajalle levinneeksi ja elinvoimaiseksi lajiksi, eikä se ole useilla alueilla uhanalainen. Paikallisia uhkia ovat kuitenkin elinympäristön pirstoutuminen, petoeläimet ja laittomat eläinkaupan istutukset. Lajin sopeutumiskyky ja levittäytymishalu ovat auttaneet sitä säilymään lukuisissa erilaisissa ympäristöissä.
Sateenkaarilori on näyttävä ja ekologisesti merkittävä laji, joka toimii monin paikoin myös tärkeänä pölyttäjänä, mutta jonka levinneisyys ja vaikutukset paikalliseen luontoon on otettava huomioon erityisesti alueilla, joille se on tuotu ihmistoiminnan seurauksena.