Alueelliset kielet (aluekieli): määritelmä, oikeudet ja suojelu

Tutustu aluekieliin: määritelmät, kansainväliset oikeudet ja suojelu. Selvitä, miten aluekielten asema vaikuttaa koulutukseen, hallintoon ja kulttuuriperintöön.

Aluekieli on kieli, jota puhutaan tietyllä maantieteellisellä alueella, joka kuuluu osaksi suurempaa kansallisvaltiota. Aluekieli voi olla alueella perinteisesti käytetty kotikieli, paikallinen murre tai historiallinen kielimuoto, jolla on oma sosiaalinen ja kulttuurinen merkityksensä alueen asukkaiden identiteetille.

Kansainvälisesti alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa "alueellisilla kielillä tai vähemmistökielillä" tarkoitetaan kieliä, jotka ovat:

1. joita valtion tietyllä alueella perinteisesti käyttävät kyseisen valtion kansalaiset, jotka muodostavat valtion muuta väestöä lukumääräisesti pienemmän ryhmän; ja
2. eri kuin kyseisen valtion virallinen kieli (viralliset kielet).

Määritelmä ja asema

Aluekieli eroaa kansallisesta virallisesta kielestä poliittiselta asemaltaan: alueelliset kielet eivät välttämättä ole valtion virallisia kieliä, vaikka ne olisivat laajasti käytössä tietyllä alueella. Joissakin maissa alueelliset kielet on tunnustettu ja niille on annettu virallinen tai osittainen virallinen asema alueellisessa hallinnossa, koulutuksessa ja mediassa; toisaalla niiden asema voi olla vähäisempi tai tunnustamaton.

Oikeudet ja oikeudelliset puitteet

Aluekielten suojelu ja oikeudet vaihtelevat suuresti. Keskeisiä keinoja ja puitteita ovat:

• Kansainväliset sopimukset: esimerkiksi Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirja (linkki yllä) ja muut neuvosto- ja YK:n sopimukset, jotka kannustavat jäsenvaltioita suojelemaan ja edistämään alueellisia kieliä.
• Valtiollinen lainsäädäntö: jotkin valtiot säätävät lakeja, jotka takaavat oikeudet käyttää aluekieltä esimerkiksi kouluissa, paikallishallinnossa tai tuomioistuimissa.
• Alueellinen tunnustus: aluehallinnot voivat myöntää kielelle aseman, säännellä kaksikielisyyttä ja rahoittaa kielitoimintaa.

Oikeuksien toteutuminen voi kattaa esimerkiksi oikeuden opetukseen omalla äidinkielellä, mahdollisuuden käyttää kieltä virallisissa yhteyksissä, radiota ja televisiota omalla kielellä sekä nimistön ja tienviittojen kaksikielisyyden. Käytäntö vaihtelee: jotkut maat antavat laajan julkisen aseman aluekielille (esim. alueellinen kaksikielisyys), kun taas toiset rajoittavat kielen käyttöä virallisissa yhteyksissä.

Suojelukeinot ja käytännöt

Aluekielten elinvoimaisuuden edistämiseksi käytetään monenlaisia toimenpiteitä:

• Kielikoulutus: päiväkoti-, perus- ja toisen asteen opetus aluekielellä tai kaksikielinen opetus, opettajankoulutus ja oppimateriaalien tuottaminen.
• Median ja kulttuurin tukeminen: paikallisradio- ja televisio-ohjelmat, kirjallisuus, teatteri ja verkkosisällöt aluekielellä.
• Hallinnollinen käyttö: mahdollisuus asioida paikallishallinnossa ja joissain tapauksissa myös oikeudessa aluekielellä sekä kaksikielisten asiakirjojen ja lomakkeiden tarjoaminen.
• Paikannimet ja julkinen visuaalinen ilme: kaksikieliset tienviitat, katunimet ja opasteet vahvistavat kielen näkyvyyttä.
• Dokumentointi ja resurssit: kielikorpusten, sanakirjojen, kieliopin ja digitaalisten työkalujen kehittäminen sekä kielipesä- ja elvytysohjelmat.

Haasteet ja elvyttäminen

Aluekielten säilyminen kohtaa monia haasteita, kuten seuraavat:

• Ikääntyvä tai vähenevä puhujakunta ja heikko sukupolvien välinen siirtymä.
• Urbanisaatio ja kielen painottuminen valtakieleen arjessa ja työelämässä.
• Resurssien puute: koulutusmateriaaleja, opettajia ja rahoitusta ei aina ole riittävästi.
• Stigmatisointi tai vähättely, joka voi vähentää kielen käyttöä julkisissa yhteyksissä.

Elvyttämistoimet painottuvat usein varhaiskasvatukseen (kielipesät), immersiokouluihin, yhteisöpohjaiseen toimintaan ja digitaalisten palvelujen kehittämiseen. Myös kansainvälinen tuki, tutkimusyhteistyö ja hyvien käytäntöjen jakaminen auttavat kielen vahvistamisessa.

Käytännön esimerkkejä

Joissakin maissa alueelliset kielet on virallisesti tunnustettu ja niillä on vahva asema paikallisessa hallinnossa. Monet valtiot eri puolilla maailmaa tunnustavat alueelliset kielet ja antavat niille asemia, kuten esimerkiksi Valloniassa, Espanjassa, Italiassa tai Sveitsissä. Toisissa tapauksissa valtio ei myönnä virallista asemaa maan virallisena kielenä; näin on esimerkiksi Ranskan aluekielillä, joita voi opiskella, mutta joita ei aina voi käyttää valtionhallinnossa tai kaikissa julkisissa palveluissa, joissa ainoana virallisena kielenä on ranska.

Mitä tehdä, jos haluat tietää omien oikeuksiesi laajuuden?

Aluekielten asema ja käytännön oikeudet riippuvat kansallisesta ja alueellisesta lainsäädännöstä sekä mahdollisista kansainvälisistä sopimuksista, joihin valtio on sitoutunut. Jos haluat tietää tarkemmin, mitä oikeuksia aluekielen puhujilla on tietyssä maassa tai alueella, kannattaa:

• kysyä paikalliselta viranomaiselta tai aluehallinnolta
• tutustua maan lainsäädäntöön ja mahdollisiin alueellisiin kielilaeihin
• etsiä tietoa kansainvälisistä suosituksista, kuten Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirjasta (linkki yllä), ja kansallisista kielistrategioista.

Yhteenvetona: aluekieli on alueellisesti tärkeä kulttuuri- ja identiteettitekijä. Sen asema voi vaihdella tunnustetusta ja suojellusta täysin tunnustamattomaan. Suojaus ja elvyttäminen edellyttävät sekä lainsäädännöllisiä ratkaisuja että käytännön panostusta koulutukseen, mediaan ja yhteisötoimintaan.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on alueellinen kieli?

K: Mitä termi "alueelliset kielet tai vähemmistökielet" tarkoittaa alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan mukaan?

Kysymys: Miten alueellinen kieli eroaa maan virallisesta kielestä (virallisista kielistä)?

K: Tunnustetaanko ja suojellaanko alueellisia kieliä aina hallituksen tai valtion toimesta?

K: Voiko alueellisia kieliä opiskella Ranskassa?

K: Mitkä maat tunnustavat alueelliset kielet ja antavat niille aseman?

K: Millä perusteella kieli katsotaan alueelliseksi kieleksi tai vähemmistökieleksi?

Hae kirjaimella