Alueellinen kieli
Aluekieli on kieli, jota puhutaan alueella, joka on osa suurempaa kansallisvaltiota.
Kansainvälisesti alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa "alueellisilla kielillä tai vähemmistökielillä" tarkoitetaan kieliä, jotka ovat:
- joita valtion tietyllä alueella perinteisesti käyttävät kyseisen valtion kansalaiset, jotka muodostavat valtion muuta väestöä lukumääräisesti pienemmän ryhmän; ja
- eri kuin kyseisen valtion virallinen kieli (viralliset kielet).
Alueellinen kieli on poliittiselta asemaltaan erilainen kuin sen maan virallinen kieli, jossa sitä puhutaan. Toisinaan aluehallitus tai valtio tunnustaa ja suojelee alueellisia kieliä: monet valtiot eri puolilla maailmaa tunnustavat alueelliset kielet ja antavat niille aseman, kuten esimerkiksi Valloniassa, Espanjassa, Italiassa tai Sveitsissä. Toisissa tapauksissa valtio ei myönnä virallista asemaa maan virallisena kielenä; näin on esimerkiksi Ranskan aluekielillä, joita voi opiskella, mutta joita ei voi käyttää valtionhallinnossa tai missään julkisessa palvelussa, jossa vain ranska on virallinen kieli.
Tila ja suuntaukset
Joissakin tapauksissa alueellinen kieli voi olla toisen maan pääkieli tai virallinen kieli, kuten Euroopassa ranskan kieli Valle d'Aostassa tai sloveeni Itävallassa.
Asemanmuutokset voivat tapahtua joko valtion sisäisillä laeilla tai poliittisilla ja alueellisilla muutoksilla.
Esimerkki ensimmäisestä tapauksesta on Belgia, jossa vain ranska on ollut virallinen kieli vuonna 1831 tapahtuneesta itsenäistymisestä lähtien. Vuonna 1878 sallittiin, että provinsseissa ja alueilla, joissa puhuttiin flaamia, voitiin käyttää joko ranskaa tai flaamia, ja vuonna 1938 flaamista tuli Belgian pohjoisosan virallinen kieli.
Toisessa tapauksessa esimerkkinä voidaan mainita Neuvostoliiton hajoaminen, jolloin joistakin alueellisista kielistä, kuten latviasta, romaniasta tai georgian kielestä, tuli virallisia kieliä hajoamisen jälkeen muodostetuissa uusissa valtioissa: Latvia, Moldova ja Georgia.
Liittovaltiossa maakunnan, alueen tai osavaltion virallinen kieli voi olla alueellinen kieli muissa osissa. Näin on esimerkiksi Kanadassa, jossa ranska on virallinen kieli Quebecin maakunnassa mutta alueellinen kieli muissa maakunnissa.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Vähemmistökieli
- Maakunnan kieli
- Kansallinen kieli
- Virallinen kieli
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on alueellinen kieli?
A: Aluekieli on kieli, jota puhutaan tietyllä alueella, joka on osa suurempaa kansallisvaltiota.
K: Mitä termi "alueelliset kielet tai vähemmistökielet" tarkoittaa alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan mukaan?
V: Termillä "alueelliset kielet tai vähemmistökielet" tarkoitetaan kieliä, joita valtion tietyllä alueella käyttävät perinteisesti kyseisen valtion kansalaiset, jotka muodostavat valtion muuta väestöä lukumääräisesti pienemmän ryhmän ja jotka eroavat kyseisen valtion virallisesta kielestä tai virallisista kielistä.
Kysymys: Miten alueellinen kieli eroaa maan virallisesta kielestä (virallisista kielistä)?
V: Alueellinen kieli eroaa maan virallisesta kielestä (virallisista kielistä) poliittisen aseman suhteen.
K: Tunnustetaanko ja suojellaanko alueellisia kieliä aina hallituksen tai valtion toimesta?
V: Joskus aluehallitus tai valtio tunnustaa ja suojelee alueellisia kieliä.
K: Voiko alueellisia kieliä opiskella Ranskassa?
V: Kyllä, Ranskassa voi opiskella alueellisia kieliä, mutta niitä ei voi käyttää valtionhallinnossa tai missään julkisessa palvelussa, jossa vain ranska on virallinen kieli.
K: Mitkä maat tunnustavat alueelliset kielet ja antavat niille aseman?
V: Monet valtiot eri puolilla maailmaa tunnustavat alueelliset kielet ja antavat niille aseman, kuten Vallonia, Espanja, Italia ja Sveitsi.
K: Millä perusteella kieli katsotaan alueelliseksi kieleksi tai vähemmistökieleksi?
V: Alueellisena tai vähemmistökielenä voidaan pitää kieltä, jota perinteisesti käyttävät tietyn valtion alueella kyseisen valtion kansalaiset, jotka muodostavat ryhmän, joka on lukumääräisesti pienempi kuin valtion muu väestö ja joka eroaa kyseisen valtion virallisesta kielestä tai virallisista kielistä.
