Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirja
Alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja (ECRML) on eurooppalainen sopimus, joka hyväksyttiin vuonna 1992.
Euroopan neuvosto suunnitteli sen Euroopan historiallisten alueellisten ja vähemmistökielten suojelemiseksi ja edistämiseksi. Sitä sovelletaan ainoastaan sopimusvaltioiden kansalaisten perinteisesti käyttämiin kieliin, jotka poikkeavat suuresti enemmistökielestä tai virallisesta kielestä. Sopimuksella ei suojella kieliä, joita käyttävät muista maista hiljattain tulleet maahanmuuttajat. Sopimuksella ei myöskään suojella virallisen kielen tai enemmistökielen paikallisia murteita.
Jotta kieli voidaan suojata, sitä on puhuttava joko maan tietyn alueen asukkaiden keskuudessa tai koko maassa vähemmistönä (jiddishin ja romanikielen kaltaiset kielet kuuluvat sopimuksen piiriin, vaikka "romanialuetta" ei olisikaan).
Kansalliset viralliset kielet eivät kuulu sopimuksen piiriin, mutta eräät alueelliset viralliset kielet kuuluvat. Esimerkiksi katalaani on virallinen kieli vain yhdellä Espanjan alueella, joten se voi hyötyä sopimuksesta. Irlannin kieli ei kuitenkaan voi hyötyä sopimuksesta, koska se on virallinen kieli Irlannissa, vaikka se on vähemmistökieli. Pohjois-Irlannissa irlantia suojellaan kuitenkin, koska se ei ole Yhdistyneen kuningaskunnan virallinen tai kansallinen kieli.
Ranska on allekirjoittanut sopimuksen, mutta Ranskan perustuslaki ei salli hallituksen tukea muuta kieltä kuin ranskaa.
Suojaustasoja on kaksi. Jokaisen sopimuksen allekirjoittaneen maan on annettava kaikille kielille alemman tason suoja. Maat voivat päättää antaa joillekin kielille korkeamman suojelun tason. Maiden on tällöin tehtävä 35 asiaa.
Perusoikeuskirjassa suojellut kielet
Seuraavassa luetellaan peruskirjan ratifioineet maat ja kielet, joilla ratifiointi on tehty:
Armenia ratifiointi: 25. tammikuuta 2002
Itävalta ratifiointi: 28. kesäkuuta 2001
Bosnia ja Hertsegovina ratifiointi: 21. syyskuuta 2010.
Kroatian ratifiointi: marraskuuta 1997
Kypros ratifiointi: 26. elokuuta 2002
Tšekin tasavallan ratifiointi: marraskuuta 2006
Tanska ratifiointi: 8. syyskuuta 2000
Suomi ratifiointi: 9. marraskuuta 1994
Saksan ratifiointi: syyskuuta 1998
Unkari ratifiointi: 26. huhtikuuta 1995
Liechtensteinin ratifiointi: marraskuuta 1997
Luxemburg ratifiointi: 22. kesäkuuta 2005
Montenegron ratifiointi: helmikuuta 2006
Alankomaat ratifiointi: 2. toukokuuta 1996
Norjan ratifiointi: marraskuuta 1993
Puolan ratifiointi: helmikuuta 2009 | Romania ratifiointi 24. lokakuuta 2007 II osaa sovellettiin:
III osaa sovellettiin:
Serbian ratifiointi: helmikuuta 2006 Slovakian ratifiointi: syyskuuta 2001 Slovenian ratifiointi: lokakuuta 2000
Espanja ratifiointi: 9. huhtikuuta 2001
Ruotsi ratifiointi: 9. helmikuuta 2000
Sveitsi ratifiointi: 23. joulukuuta 1997
Ukrainan ratifiointi: syyskuuta 2005 Ukraina ei mainitse kieliä nimeltä, vaan ratifioi sopimuksen "seuraavien Ukrainan etnisten vähemmistöjen kielten" puolesta: Lukuun ei lasketa venäläisiä (ruthenialaisia), koska Ukraina (toisin kuin naapurimaat) kieltää heiltä erillisen etnisen ja kielellisen aseman.
Yhdistynyt kuningaskunta ratifiointi: 1. heinäkuuta 2001 (voimaan; ratifioitu 27. maaliskuuta 2001) Mansaari laajentaminen: 23. huhtikuuta 2003 (22. huhtikuuta 2003 annettu julistus). Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ilmoittaa [23 päivänä huhtikuuta 2003], että perusoikeuskirjan olisi ulotuttava Mansaareen, joka on alue, jonka kansainvälisistä suhteista Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on vastuussa.
|
Aiheeseen liittyvät sivut
- Eurooppalaiset kielet
- Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus
- Euroopan unionin kielet
- Kielipolitiikka Ranskassa
- Kielellisten oikeuksien yleismaailmallinen julistus
- Vergonha
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja?
V: Alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja (ECRML) on eurooppalainen sopimus, joka hyväksyttiin vuonna 1992. Euroopan neuvosto suunnitteli sen historiallisten alueellisten ja vähemmistökielten suojelemiseksi ja edistämiseksi Euroopassa.
Kysymys: Suojellaanko sopimuksella muista maista hiljattain tulleiden maahanmuuttajien käyttämiä kieliä?
V: Ei, sopimus ei suojaa kieliä, joita muista maista tulleet maahanmuuttajat käyttävät.
Kysymys: Suojellaanko tämän sopimuksen nojalla virallisen kielen tai enemmistökielen paikallisia murteita?
V: Ei, sopimuksella ei suojella virallisen kielen tai enemmistökielen paikallisia murteita. Jotta kieli voidaan suojata, sitä on puhuttava joko maan tietyn alueen tai alueen asukkaiden keskuudessa tai koko maassa vähemmistönä.
Kysymys: Onko irlantilainen esimerkki kielestä, joka kuuluu tämän sopimuksen piiriin?
V: Kyllä, irlantilainen kieli voi hyötyä tästä sopimuksesta, vaikka "romani-aluetta" ei olisikaan. Se ei kuitenkaan voi, koska se on virallinen kieli Irlannissa, vaikka se on vähemmistökieli. Pohjois-Irlannissa irlantia kuitenkin suojellaan, koska se ei ole Yhdistyneen kuningaskunnan virallinen tai kansallinen kieli.
Kysymys: Kuuluuko ranskan kieli tämän sopimuksen piiriin?
V: Ranska on allekirjoittanut sopimuksen, mutta koska sen perustuslaissa ei sallita minkään muun kielen kuin ranskan tukemista, ranska ei voi hyötyä tästä suojasta.
K: Kuinka monta suojelun tasoa tämä sopimus tarjoaa?
V: Sopimus tarjoaa kaksitasoista suojaa: jokaisen allekirjoittajamaan on annettava kaikille kielille alemman tason suojaa, mutta ne voivat myös päättää antaa korkeamman tason suojaa, ja niiden on toteutettava 35 toimenpidettä asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.