Sinetti (laite)

Vaikutelma

Sinettejä käytetään asiakirjoissa osoittamaan, että ne ovat todella peräisin asiakirjan allekirjoittaneelta henkilöltä (ne "todistavat" asiakirjan oikeaksi). Sinetti voidaan laittaa itse kirjeeseen tai kirjekuoreen, johon se on kiinnitetty. Kirjoittaja kaataa vahaa kirjeen liitoskohtaan ja painaa sitten rengasta tai metallileimaa (ns. matriisia), jossa on hänen virallinen leimansa. Tämä tarkoitti sitä, että kukaan ei voisi avata kirjettä ja sulkea sitä uudelleen, koska sinetti rikkoutuu, kun kirje avataan. Useimmat hallitukset laittavat edelleen sinettejä tärkeisiin asiakirjoihin. Kirjeissä ei yleensä enää ole sinettejä, ei edes tärkeissä kirjeissä.

Joskus vahan sijasta käytettiin lyijyä, tinaa tai norsunluuta.

Jokainen sinetti on erilainen kuin muut. Tämä tarkoittaa, että tärkeällä henkilöllä (esim. kuninkaalla) on oma henkilökohtainen leimansa.

Sinettien historia

Hylkeitä käytettiin hyvin varhaisissa sivilisaatioissa. Muinaisessa Mesopotamiassa sinetit kaiverrettiin sylintereihin, joita voitiin rullata, jotta niistä saatiin jälki saveen. Muinaisesta Egyptistä on löydetty kuninkaiden sinettisormuksia. Muinaisesta Egyptistä on löydetty kuninkaiden sinettisormuksina olevia sinettejä. Muita muinaisia sinettejä on peräisin Saudi-Arabiasta tai muinaiskreikan ja roomalaisten ajoilta.

Vuonna 476 tapahtuneen Rooman valtakunnan tuhon jälkeen sinettejä ei enää käytetty niin paljon. Paavit käyttivät lyijysinettejä, ja Kaarle Suurella (joka kuoli vuonna 814) oli erityinen sinetti, johon oli kaiverrettu Jupiter Sarpis. Englannissa kaikilla kuninkailla Edvard Tunnustajasta lähtien oli oma "majesteettisin sinettinsä".

Itä-Aasian sinetit kehittyivät myöhemmin lohkopainoksi. Kiinasta on löydetty sinettejä 5. vuosisadalta eKr. alkaen.

Sinettisormusten kantaminen (latinan sanasta "signum", joka tarkoittaa merkkiä) on vanha perinne aatelisten keskuudessa Euroopassa ja joissakin muissa kulttuureissa. Latinalaisessa Amerikassa on myös perinteistä, että vanhojen criolloaristokraattisukujen jälkeläiset kantavat espanjalaisen perinteen mukaisesti signeettisormuksia.

Sinettisormuksia pidettiin usein joko oikean tai vasemman käden pikkusormessa (maasta riippuen), vaikka joissakin maissa on erilaisia tapoja (ranskalaisilla ja saksalaisilla aatelisilla sekä joillakin espanjalaisilla aatelisilla sormus on vasemman käden sormessa; sveitsiläisillä sormus on oikean käden sormessa). Yhdistyneessä kuningaskunnassa sinettisormuksia pidetään yleensä kantajan vasemman käden pikkusormessa, ja ne valetaan usein kullasta. Sormusta pidetään sinetti ulospäin, jotta kantaja voi tehdä sinetin ottamatta sormusta pois.

Samanlainen perinne on sepillä, jotka käyttävät "kosketusmerkkiään" (leima, jota käytetään kuumaan metalliin osoittamaan, kuka sen on tehnyt) kaikkeen, mitä he ovat tehneet. Kun he kuolivat, heidän tuntomerkkinsä tuhoutui.

Sinettien tutkiminen (sigillografia) on erittäin hyödyllistä monilla aloilla: sukututkimuksessa, poliittisessa historiassa, taidehistoriassa jne. Nykyaikainen tiede voi nimittäin selvittää hyvin tarkasti, kuinka vanha sinetti on. Näin voidaan ajoittaa asiakirjoja tai taideteoksia.

Metaforiset käyttötavat sanalle "seal"

Sanaa "sinetti" käytetään usein vertauskuvana:

• "Sinetöidä" tai "sinetöidä" tarkoittaa: sanoa tai tehdä jotakin, joka näyttää antavan auktoriteetin jollekin päätökselle.

Koska sinettejä käytetään sulkemaan jotakin virallisesti, sanaa "sinetti" voidaan käyttää myös muissa tilanteissa, joilla on samanlainen merkitys:

• Sinetti voi tarkoittaa elettä tai lupausta, esimerkiksi kahden ihmisen avioliitossaan tekemää lupausta.
• Sinetöinti voi tarkoittaa jonkin asian päättämistä tai ratkaisemista, esimerkiksi "sinetöidä jonkun kohtalo" tai "sinetöidä liikesopimus".
• Sinetöinti voi tarkoittaa jonkin asian sulkemista pitkäksi aikaa. "Sulkea jokin" tarkoittaa sulkea alue niin, ettei kukaan voi mennä sinne.
• Salainen rekisteri on "sinetöity".