Mikä on sinetti? Laite, merkitys ja historia

Sinetti on esimerkiksi vahapala, jossa on virallinen merkki ja joka liitetään tärkeään kirjeeseen tai asiakirjaan, jotta se olisi virallinen. Se voi tarkoittaa myös laitetta (esim. metallileimaa tai -rengasta), jolla virallinen merkki tehdään. Sana tulee latinan sanasta "sigillum".

Sinettien tutkimista kutsutaan sigillografiaksi.

 

Millaisia sinettejä on?

Sinetit voidaan jakaa tyypillisesti kahteen ryhmään:

  • Materiaalinen sinetti — esimerkiksi vahapala, liima- tai lakki, johon painetaan leiman kuva. Vaha oli historiallisesti yleinen, mutta käytössä on myös liimoja ja palasia, jotka sulaessaan muodostavat kovettuneen sulun.
  • Laite tai leima — sinettileimasin, metallinen leimasin tai sormussinetti (signetrengas), jolla kuvio tai teksti painetaan materaalin pintaan. Leimoja valmistetaan pronssista, messingistä, hopeasta tai kovasta kivestä.

Mistä sinetin kuva tai merkki koostuu?

Sinetin kuva voi sisältää esimerkiksi vaakunan, henkilön nimen, viran tunnuksen, päiväyksen tai juridisen tekstin. Kuvio on usein peilattu siten, että leimattaessa kuva tulee oikein päin.

Miten sinetti valmistetaan ja käytetään?

  • Sinetöinti (sinetöidä) tarkoittaa asiakirjan tai kirjeen sulkemista sinetillä niin, että avaaminen ilman näkyvää jälkeä käyvät vaikeaksi. Sinetti toimii aitouden ja eheyden osoituksena.
  • Valmistus — sinettileimassa on kantava muoto (matriisi), jota painetaan pehmeään vahaan tai liimaan. Vaha voidaan kuumentaa ja kaataa tai sulattaa suoraan pieneen paikkakohtaan ennen leimausta.
  • Värit — vaha voi olla perinteisesti punaista, mutta käytetään myös muita värejä (esim. musta, keltainen, sininen) eri tarkoituksiin tai tunnuksellisuuteen liittyen.

Sinetin merkitys ja oikeudellinen asema

Perinteisesti sinetti toimi todistuksena siitä, että tietty viranomainen tai henkilö on hyväksynyt asiakirjan. Monissa maissa notaarin tai viranomaisen sinetti antaa asiakirjalle virallisen oikeusvaikutuksen. Nykyään monissa juridiikoissa perinteinen vahanetti on korvautunut muilla varmennusmenetelmillä, mutta sinettien käyttö säilyy seremoniallisissa ja historiallisissa yhteyksissä sekä joissakin virallisissa tunnuksissa (yrityssinetit, yhdistysten leimat).

Historia

Sinetit ovat olleet käytössä antiikin ajoista lähtien. Roomassa ja keskiajalla sinettien avulla varmistettiin valtakirjojen ja kirjeiden aitous. Keskiajalla herrat, papit ja kaupunkivaltioiden viranomaiset käyttivät vaakunoitaan sineteissä. Paavin sinetti, bulla, on esimerkki metallisesta sinetistä, jolla varmistettiin paavilliset dokumentit. Sigillografia eli sinettien tutkimus paljastaa paljon hallinnosta, sukuselvityksistä ja laillisista käytännöistä eri aikakausilta.

Sinetit eri kulttuureissa

Länsimaalaisen sinetin rinnalla on monissa kulttuureissa muita merkkejä ja leimoja, esimerkiksi Aasiassa käytetyt numerot tai nimileimat (seals/chops) jotka toimivat allekirjoituksen kaltaisina tunnisteina. Materiaalit ja symbolit vaihtelevat paikallisen perinteen mukaan.

Nykyaikainen käyttö ja digitalisaatio

Vaikka perinteinen vaha- tai metallisinetti on tänään usein seremoniallinen, käsityöläiset, harrastajat ja viranomaiset käyttävät sinettejä edelleen. Lisäksi on kehittynyt sähköisiä vastaavia: digitaalinen sinetti tai e-sinetti (esimerkiksi EU:n eIDAS-sääntelyn mukaisesti) tarjoaa sähköisessä muodossa varmentavan tunnisteen ja eheyden suojan asiakirjoille. Digitaalinen sinetti eroaa perinteisestä siinä, että se perustuu kryptografiaan eikä fyysiseen sulkuun.

Sinetit harrastuksessa ja kulttuuriperinnössä

  • Keräilijöille sinetit tarjoavat historiallista arvoa ja tietoa.
  • Restaurointi ja museotyö suojelevat tärkeitä sinettejä ja niihin liittyviä asiakirjoja.
  • Askartelussa ja kutsuissa käytetään usein koristeellisia sinettejä antamaan vintage- tai muodollinen ilme.

Sigillografia

Sigillografia on tieteellinen ala, joka tutkii sinettien historiaa, muotoa, sisältöä ja valmistustapaa. Tutkimus auttaa ymmärtämään oikeushistoriaa, valta-asetelmia ja symboliikkaa eri aikakausina.

Yhteenvetona: sinetti voi olla sekä konkreettinen aineellinen sulku että paino- tai leimalaite. Sen tehtävä on vahvistaa asiakirjan aitous ja estää luvaton avaaminen. Sana on peräisin latinasta, ja sinettejä tutkitaan sigillografian keinoin.

Kirjekuoren vahasinetti  Zoom
Kirjekuoren vahasinetti  

Vaikutelma

Sinettejä käytetään asiakirjoissa osoittamaan, että ne ovat todella peräisin asiakirjan allekirjoittaneelta henkilöltä (ne "todistavat" asiakirjan oikeaksi). Sinetti voidaan laittaa itse kirjeeseen tai kirjekuoreen, johon se on kiinnitetty. Kirjoittaja kaataa vahaa kirjeen liitoskohtaan ja painaa sitten rengasta tai metallileimaa (ns. matriisia), jossa on hänen virallinen leimansa. Tämä tarkoitti sitä, että kukaan ei voisi avata kirjettä ja sulkea sitä uudelleen, koska sinetti rikkoutuu, kun kirje avataan. Useimmat hallitukset laittavat edelleen sinettejä tärkeisiin asiakirjoihin. Kirjeissä ei yleensä enää ole sinettejä, ei edes tärkeissä kirjeissä.

Joskus vahan sijasta käytettiin lyijyä, tinaa tai norsunluuta.

Jokainen sinetti on erilainen kuin muut. Tämä tarkoittaa, että tärkeällä henkilöllä (esim. kuninkaalla) on oma henkilökohtainen leimansa.

 

Sinettien historia

Hylkeitä käytettiin hyvin varhaisissa sivilisaatioissa. Muinaisessa Mesopotamiassa sinetit kaiverrettiin sylintereihin, joita voitiin rullata, jotta niistä saatiin jälki saveen. Muinaisesta Egyptistä on löydetty kuninkaiden sinettisormuksia. Muinaisesta Egyptistä on löydetty kuninkaiden sinettisormuksina olevia sinettejä. Muita muinaisia sinettejä on peräisin Saudi-Arabiasta tai muinaiskreikan ja roomalaisten ajoilta.

Vuonna 476 tapahtuneen Rooman valtakunnan tuhon jälkeen sinettejä ei enää käytetty niin paljon. Paavit käyttivät lyijysinettejä, ja Kaarle Suurella (joka kuoli vuonna 814) oli erityinen sinetti, johon oli kaiverrettu Jupiter Sarpis. Englannissa kaikilla kuninkailla Edvard Tunnustajasta lähtien oli oma "majesteettisin sinettinsä".

Itä-Aasian sinetit kehittyivät myöhemmin lohkopainoksi. Kiinasta on löydetty sinettejä 5. vuosisadalta eKr. alkaen.

Sinettisormusten kantaminen (latinan sanasta "signum", joka tarkoittaa merkkiä) on vanha perinne aatelisten keskuudessa Euroopassa ja joissakin muissa kulttuureissa. Latinalaisessa Amerikassa on myös perinteistä, että vanhojen criolloaristokraattisukujen jälkeläiset kantavat espanjalaisen perinteen mukaisesti signeettisormuksia.

Sinettisormuksia pidettiin usein joko oikean tai vasemman käden pikkusormessa (maasta riippuen), vaikka joissakin maissa on erilaisia tapoja (ranskalaisilla ja saksalaisilla aatelisilla sekä joillakin espanjalaisilla aatelisilla sormus on vasemman käden sormessa; sveitsiläisillä sormus on oikean käden sormessa). Yhdistyneessä kuningaskunnassa sinettisormuksia pidetään yleensä kantajan vasemman käden pikkusormessa, ja ne valetaan usein kullasta. Sormusta pidetään sinetti ulospäin, jotta kantaja voi tehdä sinetin ottamatta sormusta pois.

Samanlainen perinne on sepillä, jotka käyttävät "kosketusmerkkiään" (leima, jota käytetään kuumaan metalliin osoittamaan, kuka sen on tehnyt) kaikkeen, mitä he ovat tehneet. Kun he kuolivat, heidän tuntomerkkinsä tuhoutui.

Sinettien tutkiminen (sigillografia) on erittäin hyödyllistä monilla aloilla: sukututkimuksessa, poliittisessa historiassa, taidehistoriassa jne. Nykyaikainen tiede voi nimittäin selvittää hyvin tarkasti, kuinka vanha sinetti on. Näin voidaan ajoittaa asiakirjoja tai taideteoksia.

 

Metaforiset käyttötavat sanalle "seal"

Sanaa "sinetti" käytetään usein vertauskuvana:

  • "Sinetöidä" tai "sinetöidä" tarkoittaa: sanoa tai tehdä jotakin, joka näyttää antavan auktoriteetin jollekin päätökselle.

Koska sinettejä käytetään sulkemaan jotakin virallisesti, sanaa "sinetti" voidaan käyttää myös muissa tilanteissa, joilla on samanlainen merkitys:

  • Sinetti voi tarkoittaa elettä tai lupausta, esimerkiksi kahden ihmisen avioliitossaan tekemää lupausta.
  • Sinetöinti voi tarkoittaa jonkin asian päättämistä tai ratkaisemista, esimerkiksi "sinetöidä jonkun kohtalo" tai "sinetöidä liikesopimus".
  • Sinetöinti voi tarkoittaa jonkin asian sulkemista pitkäksi aikaa. "Sulkea jokin" tarkoittaa sulkea alue niin, ettei kukaan voi mennä sinne.
  • Salainen rekisteri on "sinetöity".
 

AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3