Hopeakärkihai

Kuvaus

Hopeakärkihai on hoikka, ja sillä on pitkä ja leveästi pyöristetty kuono. Silmät ovat suuret ja pyöreät. Tällä lajilla on selänvälinen harjanne. Ensimmäinen selkäevä on suuri ja sen kärki on terävä. Se alkaa rintaevien vapaiden kärkien yläpuolelta tai hieman niiden edestä. Toinen selkäevä alkaa peräevän alkupään yläpuolelta tai hieman sen takaa. Rintaevät ovat suuret ja puolijalkaiset, ja niiden kärjet ovat kapeasti pyöristetyt tai teräväkärkiset. Peräevä on muodoltaan epäsymmetrinen ja siinä on melko suuri ylälohko. Vartalon yläosa on tummanharmaa tai harmaanruskea, jossa on pronssinhohtoinen kiilto, ja alapuoli on valkoinen. Sen kyljessä on valkoinen kaistale, joka ei näy selvästi.

Hopeakärkihain voi sekoittaa harmaariffihaihin (Carcharhinus amblyrhynchos), mutta harmaariffihailla on tummat kärjet rintaevissä ja pyrstöevän takareunassa. Myös valkokärkinen riuttahai (Triaenodon obesus) muistuttaa ulkonäöltään hopeakärkistä riuttahaita. Vaikka molemmilla hailajeilla on valkoisia merkkejä selkä- ja pyrstöevissä, valkopääriuttahailla ei ole näitä merkkejä rintaevien kärjissä. Valkokärkisellä riuttahailla on myös neliönmuotoisempi kuono. Hopeakärkihailla on 12-14 hammasta kummassakin leuassa. Ylemmät hampaat ovat leveät ja voimakkaasti rosoiset.

 
Hopeakärkihai on saanut nimensä eviensä valkoisista kärjistä.  

Habitat

Hopeatäplähaita tavataan mantereen ja saarten hyllyillä ja rannikon edustalla. Ne suosivat offshore-saaria, koralliriuttoja ja rantoja 800 metrin syvyyteen asti. Ne ovat yleisiä trooppisissa merissä.

Niitä on tavattu läntisellä Intian valtamerellä: Punaisella merellä ja Itä-Afrikassa, mukaan lukien Madagaskar, Seychellit, Aldabran ryhmä, Mauritius ja Chagos-saaristo. Läntisellä Tyynellämerellä niitä tavataan Japanin eteläpuolelta Pohjois-Australiaan ja Ranskan Polynesiaan. Itäisellä Keski-Tyynellämerellä niitä tavataan Meksikon Baja Californian eteläosasta Kolumbiaan, mukaan lukien Kookos-, Galápagos- ja Revillagigedo-saaret.

 

Behaviour

Tämä hai on loistava metsästäjä ja hyvin varovainen. Niitä tavataan yleensä matalissa vesissä, mikä tekee niistä yhden yleisimmin nähtävistä haista. Sen arvaamaton käyttäytyminen ja aggressiivinen metsästystaktiikka tekevät siitä ihmiselle suuremman uhan kuin useimmat muut hait.

Ruokinta

Hopeakärkihain saaliinaan kuuluu pohjaeläimiä ja keskiveden kaloja, kuten wahoota, kotkarauskuja, rantakaloja ja tonnikaloja, sekä pieniä haita. Tämä hai syö myös mustekaloja ja kalmareita. Hopeakärkihain on havaittu uivan muiden ruokailevien hailajien ryhmän reunalla ja ottavan niiltä ruokaa.

Lisääntyminen

Hopeakärkihai on elinkykyinen, mikä tarkoittaa, että se synnyttää elävänä. Kosiskelu on hieman erilaista näissä haissa, ja niiden tiedetään syleilevän toisiaan. Puremat ovat tavallisia, niinkin tavallisia, että hopeakärkihain naaraan on löydetty parittelun jälkeen ilman selkäevän osaa. Parittelu tapahtuu kesällä. Raskausajan aikana, joka voi kestää jopa vuoden, alkiot saavat ravintonsa keltuaista, ja kun keltuainen on loppunut, keltuaistahna muuttuu istukkayhteydeksi, jonka kautta vastasyntyneet saavat ravintonsa emolta.

Vastasyntyneet syntyvät pentueissa (yleensä 5-6, mutta niitä voi olla 1-11), ja ne ovat 63-81 senttimetriä tai 25-32 tuumaa pitkiä. Naaraat katsotaan sukukypsiksi, kun ne kasvavat noin 2 metriä pitkiksi ja urokset 1,8 metriä pitkiksi. Pentujen tiedetään uivan emohain kanssa matalissa vesissä ennen itsenäistymistään.

 
Hopeatäplähait ovat yksi täpläkauriin tärkeimmistä saalistajista.  

Ihmisten välinen vuorovaikutus

Hopeahait ovat jokseenkin vaarallisia. Kansainvälisen haihyökkäystiedoston (ISAF) mukaan tämä laji on hyökännyt neljästi ihmisen kimppuun, eikä kukaan ole kuollut. Ihmiset ovat hain kannalta paljon vaarallisempia. Kaupallinen ja käsityöläiskalastus pyydystää hopeahaita koko levinneisyysalueellaan pitkälläsiimalla, verkoilla ja trooleilla sekä tarkoituksellisesti että sivusaaliina. Niiden evät ovat erittäin arvokkaita hain eväkeittoa varten, ja niitä myydään vientimarkkinoilla, samoin kuin niiden nahkaa ja rustoa. Laji on herkkä liikakalastukselle (kuten lähes kaikki hait), koska sen lisääntymisnopeus on hidas. Maailman luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut hopeakärkihain lähes uhanalaiseksi ja todennut, että se saattaa lähestyä haavoittuvuuden kriteerejä.

Hopeakärkihain pyynti tapahtuu Indonesiassa, Myanmarissa ja Filippiineillä. Filippiineillä se on kymmenen eniten pyydetyn lajin joukossa lukumääräisesti (0,73 %) ja painon mukaan (2,6 %), ja yksilöiden koko vaihtelee 2,1-2,4 metrin välillä, ja niiden paino on keskimäärin 23 kg.