Etelä-Irlanti (1920): lakisääteinen, mutta vain paperilla ollut valtio
Etelä-Irlanti 1920: lakisääteinen mutta vain paperilla ollut valtio — miten Government of Ireland Act loi parlamentin, joka ei koskaan toiminut käytännössä.
Etelä-Irlanti oli kaksikymmentäkuusi Irlannin kreivikuntaa käsittävä Irlannin valtio, joka perustettiin vuoden 1920 Irlannin hallintolailla (Government of Ireland Act 1920). Tämä laki jakoi Irlannin saaren kahtia, Pohjois-Irlantiin (joka kattaa noin 15 prosenttia saaresta koillisessa) ja Etelä-Irlantiin (joka kattaa loput alueesta etelässä ja lännessä). Molemmat saivat kaksikamarisen (kaksihuoneisen) parlamentin ja erilliset hallitukset.
Kuningasta edusti Irlannin lordiluutnantti, joka toimi myös Pohjois-Irlannissa. Hallintolaki oli Britannian yritys järjestää Irlannin itsehallinto siten, että saaren pohjoisosa pysyi osaalueena yhdistyneessä kuningaskunnassa ja eteläosa sai oman parlamentin. Lain taustalla olivat sekä poliittinen paine irlantilaisten vaatimuksista että Britannian pyrkimys säilyttää vaikutusvalta.
Miksi Etelä-Irlanti jäi vain paperiksi?
Etelä-Irlannin institutionaalinen järjestelmä syntyi laillisesti, mutta ei koskaan juurtunut käytäntöön poliittisen vastustuksen vuoksi. Vuoden 1921 vaaleissa Dáil Éireannin (itsenäisyyttä ajaneen eduskunnan) kannattajat voittivat suuren osan paikoista. Monet valituista ehdokkaista eivät suostuneet osallistumaan Britannian luomaan parlamenttiin, vaan pitivät toimivallan itsellään kutsumalla vaalituloksen osaksi toista Dáilia (Second Dáil).
Etelä-Irlannin parlamentin (House of Commons of Southern Ireland) ensimmäinen kokous yritettiin pitää, mutta se ei ollut päätösvaltainen — läsnä oli liian vähän jäseniä, koska suurin osa valituista edustajista oli boikotoinut sitä. Myöhemmissä istunnoissa käytännössä hyväksyttiin vain Dáil Éireannin päätökset, ja poliittinen todellisuus ohitti Britannian lainsäädännön.
Anglo-irlantilainen sopimus ja seuraukset
Tilanteen ratkaisi lopulta vuoden 1921 Anglo-irlantilainen sopimus (Anglo-Irish Treaty). Sopimuksen hyväksyminen ja sen seurauksena syntynyt väliaikainen hallinto tekivät Etelä-Irlannin laista vanhentuneen. Vuonna 1922 pääosa Etelä-Irlannin alueesta siirtyi Irlandin vapaavaltioon (Irish Free State), joka perustui sopimukseen ja jolla oli laaja itsehallinto osana kuningaskuntaa. Käytännössä siis Britannian luoma Etelä-Irlanti ei koskaan muodostanut itsenäistä hallintoa, vaan sen asema korvautui uudella poliittisella järjestelyllä.
Miksi tapaus on merkittävä?
- Osoitus lain ja poliittisen todellisuuden erosta: Etelä-Irlanti on esimerkki siitä, että laki sinänsä ei takaa toimivaa hallintoa, jos paikallinen poliittinen tuki puuttuu.
- Askel kohti irlantilaista itsenäisyyttä: Vaikka Etelä-Irlanti jäi paperivaltioksi, sen luoma jako johti käytännössä Irlannin vapaavaltion syntyyn ja myöhemmin tasavallan muodostumiseen.
- Pitkäaikaiset seuraukset: Jakautuminen jätti pysyvän poliittisen ja hallinnollisen rajan saarelle — Pohjois-Irlanti jäi Yhdistyneen kuningaskunnan osaksi, kun taas etelästä muodostui itsenäisempi valtiollinen kokonaisuus.
Yhteenvetona: Britannian hallitus muodosti Etelä-Irlannin laillisesti, mutta siellä ei koskaan toiminut lailla odotettu hallitus tai parlamentti. Käytännön vallan täytti lopulta irlantilaisten oma poliittinen liike ja sen neuvottelujen tuloksena syntynyt uusi järjestely, joka johti Irlandin vapaavaltion perustamiseen vuonna 1922.
Pohjois- ja Etelä-Irlanti.
Irlannin vapaavaltion synty
Sopimuksen vahvistamisen jälkeen Michael Collinsista, Dáil Éireannin hallituksen johtajasta tuli väliaikaisen hallituksen puheenjohtaja.
Brittien mukaan hän tapasi lordiluutnantin ja hänestä tehtiin kuninkaan pääministeri. Irlantilaisen näkemyksen mukaan Collins meni hyväksymään Dublinin linnan antautumisen. Arthur Griffithistä tuli Dáil Éireannin puhemies, ja sen jälkeen sekä Dáil Éireann että Etelä-Irlannin alahuone vaihdettiin uusissa vaaleissa "kolmanteen Dáiliin", jota joskus kutsutaan "väliaikaiseksi parlamentiksi" tai "perustuslakia säätäväksi kokoukseksi". Kun Griffith kuoli ja viikkoa myöhemmin Collins salamurhattiin elokuussa 1922, W.T. Cosgrave nimitettiin molempiin virkoihin, joten irlantilaisnationalistinen ja brittiläinen hallintojärjestelmä yhdistyivät yhdeksi väliaikaiseksi järjestelmäksi siihen asti, kunnes Irlannin vapaavaltion perustuslaki tuli voimaan joulukuussa 1922.
Katso myös
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Etelä-Irlanti?
V: Etelä-Irlanti oli Irlannin kaksikymmentäkuusi kreivikuntaa käsittävä irlantilainen osavaltio, joka luotiin vuoden 1920 Government of Ireland Act -säädöksellä.
K: Miten Irlanti jaettiin vuoden 1920 Government of Ireland Actin jälkeen?
A: Government of Ireland Act 1920 jakoi Irlannin kahteen osaan, Pohjois-Irlantiin ja Etelä-Irlantiin.
K: Kuinka suuren osan Irlannista Pohjois-Irlanti kattoi?
V: Pohjois-Irlanti kattoi noin viisitoista prosenttia Irlannin koillisosasta.
K: Millaiset parlamentit ja hallitukset Pohjois- ja Etelä-Irlannille annettiin?
V: Pohjois- ja Etelä-Irlannille annettiin kaksikamariset (kaksikamariset) parlamentit ja erilliset hallitukset.
K: Kuka edusti kuningasta sekä Pohjois- että Etelä-Irlannissa?
V: Irlannin lordiluutnantti edusti kuningasta sekä Pohjois- että Etelä-Irlannissa.
K: Oliko Etelä-Irlantia koskaan olemassa?
V: Etelä-Irlantia ei ole koskaan ollut olemassa kuin paperilla.
K: Miksi Etelä-Irlannin parlamentin kokousyritys epäonnistui?
V: Etelä-Irlannin parlamentin ensimmäinen kokousyritys epäonnistui, koska se ei ollut päätösvaltainen (kokouksen pitämiseen tarvittava määrä jäseniä).
Etsiä