Michael "Mick" Collins (iiriksi Míċeál Ó Coileáin; 16. lokakuuta 1890 – 22. elokuuta 1922) oli irlantilainen vallankumousjohtaja ja valtiomies, joka vaikutti ratkaisevasti Irlannin itsenäisyysliikkeen ja uuden valtion syntyprosessin aikana. Hän toimi muun muassa valtiovarainministerinä ja Teachta Dála (TD – parlamentaarikko) Corkin eteläosasta vuoden 1919 ensimmäisessä Dáilissa. Collins oli myös eteläisen IRA:n tiedustelupäällikkö, Irlannin joukkojen organisoija ja sodan aikainen strateginen johtaja. Hän oli yksi Irlannin delegaation keskeisistä jäsenistä Englannin ja Irlannin sopimusneuvotteluissa ja toimi sen jälkeen sekä väliaikaisen hallituksen puheenjohtajana että kansallisen armeijan ylipäällikkönä. Koko näiden vaiheiden ajan, ainakin vuodesta 1919 lähtien, hän toimi myös Irlannin tasavaltalaisveljestön puheenjohtajana, mikä veljeskunnan sääntöjen mukaan merkitsi Irlannin tasavallan presidentin asemaa. Collins ammuttiin ja kuoli elokuussa 1922 Irlannin sisällissodan aikana.

Varhainen elämä ja kansallismielinen aktivismi

Michael Collins syntyi 16. lokakuuta 1890 lähellä Clonakiltyä County Corkissa. Nuorena hän työskenteli Lontoossa ja palasi myöhemmin Irlantiin, missä hän liittyi kansallismielisiin järjestöihin ja alkoi toimia aktiivisesti itsenäisyysliikkeessä. Collinsilla oli poikkeuksellinen kyky organisoida ja johtaa — hänet tunnettiin tehokkaasta työskentelystä tiedustelun, valeasuisten operaatioiden ja viestinnän parissa.

Vallankumoussota ja tiedustelu

Vuosina 1919–1921, Irlannin vallankumoussodan aikana, Collins oli keskeinen hahmo IRA:n tiedustelutoiminnassa. Hän rakensi laajan verkoston salaista tiedustelua ja salamurhayksiköitä, joiden tavoitteena oli heikentää Britannian hallinnon kykyä toimia Irlannissa. Collinsin johdolla toteutetut operaatiot — mukaan lukien kohdennetut iskut poliittisia ja sotilaallisia tiedusteluverkostoja vastaan — vaikuttivat merkittävästi sodan kulkuun ja pakottivat Britannian neuvottelupöytään.

Sopimusneuvottelut ja valtiomiehen rooli

Collins oli yksi Irlannin valtuuskunnan keskeisistä neuvottelijoista, kun Britannian ja Irlannin edustajat allekirjoittivat Anglo-Irish Treatyn joulukuussa 1921. Sopimus loi Irlannin vapaakunnan (Irish Free State) dominion-asemassa, mutta se myös sisälsi kompromisseja — erityisesti pohjoisesta Irlannin osasta ja kuningaskunnan yhteisön osuudesta — jotka jakivat itsenäisyysliikkeen kannattajia. Und käytännön tehtävissä Collins toimi väliaikaisen hallituksen johtajana ja perusti sekä organisoi uutta kansallista armeijaa, jolla oli tehtävänä valvoa sopimuksen toimeenpanoa ja järjestyksen ylläpitämistä.

Sisällissota ja kuolema

Anglo-Irish Treatyn hyväksyminen aiheutti syvän jakautumisen irlantilaisten keskuudessa ja lopulta johti Irlannin sisällissotaan (1922–1923). Collins kannatti sopimusta ja piti sitä käytännöllisenä askeleena kohti täyttä itsenäisyyttä, mutta monet anti-sopimusta kannattaneet pitivät sitä petoksena. 22. elokuuta 1922 Collins ammuttiin kuolettavasti piiritetyssä lähitaistelussa lähellä Béal na Bláthia County Corkissa. Tapahtumien yksityiskohdat ovat osin kiistanalaisia ja sen, kuka laukaisi kuolettavan osuman, ei koskaan täysin selvitetty. Collins oli kuollessaan 31-vuotias.

Perintö ja merkitys

Michael Collins on jäänyt Irlannin historiaan sekä sankarina että ristiriitaisena hahmona: häntä muistetaan taitavana organisaattorina, älykkäänä tiedustelupäällikkönä ja käytännöllisenä valtiomiehenä, joka oli valmis tekemään vaikeita kompromisseja tavoitteen saavuttamiseksi. Toisaalta hänen roolinsa salamurhissa ja poliittisissa kiistoissa herättää yhä keskustelua. Collinsin muistoa kunnioitetaan Irlannissa muistomerkein, kirjallisuudessa ja elokuvissa, ja hänen vaikutuksensa maan itsenäistymisprosessiin on kiistaton. Hänet on haudattu Glasnevin hautausmaalle Dubliniin, ja hänen elämäntyönsä vaikutus näkyy edelleen Irlannin politiikassa ja kansalliskulttuurissa.