Michael Collins (Irlannin johtaja)

Varhaisvuodet

Hän syntyi perheensä Woodfield-nimisellä maatilalla Sam's Crossissa lähellä Clonakilttyä, Länsi-Corkissa. Michael Collins oli kolmas poika ja nuorin kahdeksasta lapsesta. Useimmissa elämäkerroissa hänen syntymäpäiväkseen ilmoitetaan 16. lokakuuta 1890, mutta hänen hautakivellään hänen syntymäpäiväkseen ilmoitetaan 12. lokakuuta 1890. Hänen isänsä, jonka nimi oli myös Michael, kuului tasavaltalaiseen Fenian-liikkeeseen, mutta oli jättänyt sen ja asettui maanviljelijäksi. Collins oli kuusivuotias, kun hänen isänsä kuoli.

Lopetettuaan koulun 15-vuotiaana Collins suoritti helmikuussa 1906 Corkissa Britannian virkamiestutkinnon. Vuonna 1910 hän muutti Lontooseen, jossa hänestä tuli sanansaattaja lontoolaisessa pörssimeklarifirmassa Horne and Company. Lontoossa hän asui isosiskonsa kanssa ja opiskeli King's College Londonissa. Hän liittyi Lontoon GAA:han ja sen kautta Irlannin tasavaltalaisiin veljeskuntaan, joka oli salainen, valaan sidottu yhdistys, jonka tavoitteena oli Irlannin itsenäisyys. Vuonna 1915 hän siirtyi New Yorkin Guaranty Trust Companyn palvelukseen, jossa hän työskenteli seuraavana vuonna tapahtuneeseen paluuseen Irlantiin asti.

 

Pääsiäiskapina

Michael Collins tuli tunnetuksi pääsiäiskapinan aikana vuonna 1916. Hän oli taitava organisaattori ja erittäin älykäs, ja häntä arvostettiin suuresti IRB:ssä. Kun itse kansannousu tapahtui pääsiäismaanantaina 1916, hän taisteli Patrick Pearsen ja muiden rinnalla Dublinin yleisessä postitoimistossa.

Collins, kuten monet muutkin osallistujat, pidätettiin ja melkein teloitettiin. Hänet vangittiin Frongochin internointileirille. Collinsista tuli yksi Sinn Féinin johtohahmoista kansannousun jälkeen. Kyseessä oli pieni nationalistinen puolue, jolle Britannian hallitus ja irlantilaiset tiedotusvälineet virheellisesti antoivat syytteen kansannoususta. Lokakuuhun 1917 mennessä Collinsista oli tullut Sinn Féinin johtokunnan jäsen ja Irlannin vapaaehtoisten järjestöjohtaja. Éamon de Valera oli molempien järjestöjen puheenjohtaja.

 

Irlannin ensimmäinen parlamentti, Dáil Éireann.

Collins oli ehdolla vuoden 1918 parlamenttivaaleissa, joissa valittiin irlantilaisia kansanedustajia Britannian Lontoon alahuoneeseen. Collins voitti Sinn Féinin puolesta ja hänestä tuli Corkin eteläisen alueen kansanedustaja. Toisin kuin kilpailijansa Irlannin parlamenttipuolueessa, Sinn Féinin kansanedustajat olivat kuitenkin ilmoittaneet, että he eivät ottaisi paikkaa Westminsterissä vaan perustaisivat Irlannin parlamentin Dubliniin.

Uusi parlamentti, nimeltään Dáil Éireann (Irlannin parlamentti), kokoontui Mansion Housessa Dublinissa tammikuussa 1919, vaikka De Valera ja johtavat Sinn Féinin jäsenet oli pidätetty.

De Valeran poissa ollessa Cathal Brugha valittiin Príomh Aireksi ("pääministeri" tai "Prime", ministeri", mutta usein käännettynä "Dáil Éireannin puheenjohtaja"). Hänet korvasi de Valera, kun Collins auttoi häntä pakenemaan Lincolnin vankilasta huhtikuussa 1919.

Irlannin itsenäisyyssota alkoi samana päivänä kuin ensimmäinen Dáil kokoontui 21. tammikuuta 1919. Seán Treacyn johtama, ilman käskyjä toiminut IRA:n vapaaehtoisten väijytysryhmä hyökkäsi Irlannin kuninkaallisen poliisin miesten ryhmän kimppuun. He olivat saattamassa geligniittilastia Soloheadbegin louhokseen Tipperaryn kreivikunnassa. Kaksi poliisia ammuttiin taistelun aikana. Tätä välikohtausta pidetään Irlannin itsenäisyyssodan ensimmäisenä tekona.

 
Ensimmäisen Dáilin jäsenet Ensimmäinen rivi, vasemmalta oikealle: Laurence Ginnell, Michael Collins, Cathal Brugha, Arthur Griffith, Éamon de Valera, kreivi Plunkett, Eoin MacNeill, W. T. Cosgrave, Kevin O'Higgins (kolmas rivi oikealla).  

1919 ja vapaussodan alku

Vuonna 1919 Collinsilla oli useita rooleja. Kesällä hänet valittiin IRB:n puheenjohtajaksi, Irlannin tasavaltalaisarmeijan tiedustelupalvelun johtajaksi. Hänestä tuli myös valtiovarainministeri. Hänen ministeriönsä pystyi järjestämään suuren joukkovelkakirjalainan liikkeeseenlaskun "kansallisen lainan" muodossa Irlannin uuden tasavallan rahoittamiseksi. Collins ja Richard Mulcahy olivat Irlannin tasavaltalaisarmeijan kaksi pääjärjestäjää, sikäli kuin järjestäytymättömien sissiyksiköiden toimintaa oli mahdollista ohjata.

Vuonna 1920 britit tarjosivat 10 000 punnan (vastaa 474 000,00 Englannin puntaa / 535 026,83 euroa vuonna 2017) palkkiota tiedoista, jotka johtavat Collinsin vangitsemiseen tai kuolemaan. Hänen maineensa oli ylittänyt IRA-liikkeen niin, että hän sai lempinimen "The Big Fellow".

Heinäkuussa 1921 britit tarjosivat yllättäen aselepoa. Britannian hallituksen ja vielä tunnustamattoman Irlannin tasavallan johtajien välillä järjestettiin konferenssi.

Elokuussa 1921 Eamonn de Valera teki Dáilista Irlannin tasavallan presidentin pääministerin viran. Tämä nosti hänet neuvotteluissa samalle tasolle Yrjö V:n kanssa. Lopulta hän kuitenkin sanoi, että koska kuningas ei osallistu, ei hänkään osallistuisi. Sen sijaan de Valera kokosi kabinettinsa vastahakoisella suostumuksella ryhmän edustajia, jotka lähtivät hänen tilalleen. Ryhmää johti varapresidentti Arthur Griffith ja Collins toimi hänen sijaisenaan.

 

Englannin ja Irlannin sopimus

Neuvottelujen tuloksena syntyi englantilais-irlantilainen sopimus, joka allekirjoitettiin 6. joulukuuta 1921. Siinä sovittiin uudesta valtiosta, jota kutsuttiin nimellä "Irlannin vapaavaltio". Sopimus mahdollisti koko Irlannin valtion. Koillisessa sijaitseva kuuden kreivikunnan alue saattoi halutessaan jättäytyä vapaavaltion ulkopuolelle. Jos näin tapahtuisi, Irlannin rajakomission oli määrä piirtää Irlannin raja uudelleen. Irlannin vapaavaltio perustettiin joulukuussa 1922, ja odotetusti Pohjois-Irlanti päätti pysyä osana varsinaista Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

Vaikka se ei ollutkaan tasavalta, jonka puolesta hän taisteli, Collins totesi, että sopimus tarjosi Irlannille "vapauden saavuttaa vapaus". Hän tiesi, että sopimus ja erityisesti jakokysymys eivät olisi Irlannissa suosittuja. Allekirjoittaessaan sopimuksen hän sanoi: "Olen allekirjoittanut oman kuolemantuomioni".

Sinn Féin erosi sopimuksesta, ja Dáil keskusteli asiasta katkerasti kymmenen päivän ajan, kunnes se hyväksyttiin äänin 64-57. IRB:n korkein neuvosto, jolle tiedotettiin yksityiskohtaisesti sopimusneuvotteluista, äänesti yksimielisesti (ilman poikkeuksia) sopimuksen hyväksymisen puolesta. Ainoa poikkeus oli IRA:n myöhempi COS Liam Lynch.

 

Väliaikainen hallitus

Sopimus oli odotetusti erittäin kiistanalainen Irlannissa.

Ensinnäkin Irlannin tasavallan presidentti Éamon de Valera, joka toimi Irlannin tasavallan presidenttinä tammikuun 9. päivään asti, oli ollut tyytymätön siihen, että Collins oli allekirjoittanut sopimuksen ilman hänen ja hänen kabinettinsa lupaa.

Toiseksi sopimuksen sisällöstä kiisteltiin katkerasti. De Valera ja monet muut tasavaltalaisliikkeen jäsenet eivät halunneet Irlannin jäävän Britannian imperiumin alaisuuteen. He eivät pitäneet symboliikasta, jonka mukaan Irlannin oli annettava ilmoitus uskollisuudesta Britannian kuninkaalle.

Irlannin jakaminen Irlannin vapaavaltioon ja Pohjois-Irlantiin ei ollut yhtä kiistanalaista. Yksi tärkeimmistä syistä tähän oli se, että Collins suunnitteli salaa sissisodan aloittamista Pohjoisvaltiota vastaan. Vuoden 1922 alkukuukausina hän oli lähettänyt IRA:n yksiköitä rajalle sekä aseita ja rahaa pohjoisille yksiköille. Touko-kesäkuussa 1922 hän ja IRA:n esikuntapäällikkö Liam Lynch organisoivat sekä sopimusta kannattavien että vastustavien IRA-yksiköiden hyökkäyksen uuden rajan varrella. Tämä hyökkäys peruttiin virallisesti Britannian painostuksesta 3. kesäkuuta, ja Collins antoi julkilausuman, jonka mukaan "26 kreivikunnan joukkojen, sen enempää virallisesti valvottujen [sopimusta kannattavien] kuin [IRA:n] toimeenpanevaan elimeen liitettyjen [sopimusta vastustavien] joukkojen, ei pitäisi sallia tunkeutua kuuden kreivikunnan alueelle".

Uusi väliaikainen hallitus (irlantilainen nimi: Rialtas Sealadach na hÉireann) muodostettiin Collinsin johdolla, josta tuli "Etelä-Irlannin väliaikaisen hallituksen puheenjohtaja" (eli pääministeri). Hän pysyi myös Griffithin tasavaltalaishallinnon valtiovarainministerinä de Valeran astuttua syrjään.

Sisällissodan puhkeamista kesäkuussa 1922 edeltävinä kuukausina Collins yritti korjata kansallismielisen liikkeen eripuraa ja estää sisällissodan. De Valera, joka oli vastustanut sopimusta Dáilissa, vetäytyi kannattajiensa kanssa edustajakokouksesta. Collins sai aikaan kompromissin, "Collinsin ja De Valeran sopimuksen", jonka mukaan Sinn Féinin kaksi ryhmittymää, sopimuksen kannattajat ja vastustajat, osallistuisivat yhdessä pian perustettavan vapaavaltion ensimmäisiin vaaleihin ja muodostaisivat sen jälkeen koalitiohallituksen. Sopimuksesta sovittiin Griffithin tietämättä, ja hän vastusti sitä mahdollisena sopimuksen pettämisenä. Jonkin aikaa näytti siltä, että sopimuksen kannattajien riveissä syntyisi hajaannus, mutta Griffith taipui, kun hän ymmärsi, että Collinsilla oli kaikki valta. Hänen ystävyytensä Collinsin kanssa ei säilynyt. [ANTHONY J. JORDAN "ARTHUR GRIFFITH James Joycen ja WB Yeatsin kanssa - Irlannin vapauttaminen". Westport Books. ISBN 978-0-9576229-0-6 pp. 173-5 & 188-189.]

Kompromissin löytämiseksi Collins ehdotti, että vapaavaltiolla olisi tasavaltainen perustuslaki, jossa ei mainittaisi Britannian kuningasta. Britit eivät kuitenkaan allekirjoittaneet ehdotettua tasavaltalaista perustuslakia. He vetosivat siihen, että he olivat allekirjoittaneet sopimuksen hyvässä uskossa, eikä sen ehtoja voitu muuttaa niin nopeasti.

 

Sisällissota

Huhtikuun 14. päivänä 1922 200 sopimuksen vastaisen IRA:n miehen ryhmä valtasi Dublinin Four Courtsin tilat uhmaten väliaikaista hallitusta. Collins, joka halusi välttää sisällissodan hinnalla millä hyvänsä, hyökkäsi heidän kimppuunsa vasta kesäkuussa 1922, jolloin myös Britannian painostus pakotti hänet. Viimeisen yrityksen jälkeen, jonka tarkoituksena oli saada miehet lähtemään, Collins lainasi briteiltä kaksi 18 punnan tykkiä ja pommitti Four Courtsia, kunnes miehet antautuivat.

Tämä johti Irlannin sisällissotaan, kun Dublinissa puhkesi taisteluita sopimuksen vastaisen IRA:n ja väliaikaisen hallituksen joukkojen välillä.

Collinsin valvonnassa Vapaavaltio otti pääkaupungin nopeasti haltuunsa. Heinäkuussa 1922 sopimuksen vastaiset joukot pitivät hallussaan Munsterin eteläistä maakuntaa ja useita muita alueita maassa. De Valera ja muut sopimuksen vastaiset TD:t tukivat sopimuksen vastaista IRA:ta.

Vuoden 1922 puoliväliin mennessä Collins ei enää oikeastaan toiminut väliaikaisen hallituksen puheenjohtajana. Hänestä tuli kansallisen armeijan ylipäällikkö, joka oli virallinen univormuarmeija, joka muodostui sopimusta kannattavan IRA:n ympärille.

Collins päätti yhdessä Richard Mulcahyn ja Eoin O'Duffyn kanssa useista maihinnousuista tasavaltalaisten hallussa oleville alueille. He valtasivat Munsterin ja länsiosan uudelleen heinä-elokuussa 1922. Osana tätä hyökkäystä Collins matkusti synnyinmaahansa Corkiin. Tämä tapahtui vastoin toveriensa neuvoja ja huolimatta vatsakivuista ja masennuksesta. Collinsin kerrotaan sanoneen tovereilleen, että "he eivät ampuisi minua omassa kreivikunnassani". Hän kirjasi rauhansuunnitelmansa päiväkirjaansa: Tasavaltalaisten oli "hyväksyttävä kansan tuomio" sopimuksesta, mutta he voisivat sen jälkeen "mennä kotiin ilman aseitaan (aseita)". Emme pyydä heidän periaatteistaan luopumista". "Haluamme välttää mahdollisen tarpeettoman tuhon ja ihmishenkien menetyksen." Mutta jos republikaanit eivät hyväksyisi hänen ehtojaan, "lisää verta on heidän harteillaan".

 

Kuolema

Matkalla Bandoniin, Béal na mBláthin (irlantia, "kukkien suu") kylässä Collins pysähtyi kysymään tietä. Mies, jolta he kysyivät, Dinny Long, oli kuitenkin myös paikallisen Anti-Treaty IRA:n jäsen. Saattueelle valmisteltiin väijytystä, kun se palasi takaisin Corkin kaupunkiin. He tiesivät, että Collins palaisi samaa tietä, sillä republikaanit olivat tuhonneet kaksi muuta tietä Bandonista Corkiin. Liam Deasyn komentama väijytysryhmä avasi tulen Collinsin saattueeseen.

Collins sai surmansa tulitaistelussa, joka kesti noin 20 minuuttia kello 20.00-20.20. Hän oli ainoa kuolonuhri. Hän oli käskenyt saattueensa pysähtymään ja vastaamaan tuleen sen sijaan, että olisi valinnut turvallisemman vaihtoehdon jatkaa matkaa matkailuautollaan tai siirtyä turvaan mukana olleeseen panssariautoon, kuten hänen toverinsa Emmet Dalton oli toivonut. He eivät tiedä, kuka ampui kuolettavan laukauksen.

Collinsin miehet toivat hänen ruumiinsa takaisin Corkiin, josta se kuljetettiin Dubliniin, koska pelättiin, että ruumis varastettaisiin väijytyksessä, jos se kuljetettaisiin maanteitse. Hänen ruumiinsa makasi kolme päivää Dublinin kaupungintalossa, jossa kymmenet tuhannet surijat kävelivät hänen arkkunsa ohi osoittaakseen kunnioitustaan. Hautajaismessu pidettiin Dublinin Pro Cathedralissa, jossa oli läsnä useita ulkomaisia ja irlantilaisia arvohenkilöitä. Hänen hautajaisiinsa osallistui noin 500 000 ihmistä, lähes viidennes maan väestöstä.

Eamon de Valeran kerrotaan todenneen vuonna 1966:

"En näe tietä Michael Collins -säätiön suojelijaksi. Harkittu mielipiteeni on, että aikojen saatossa historia tulee kirjaamaan Collinsin suuruuden ja se tullaan kirjaamaan minun kustannuksellani"

On kuitenkin jonkin verran epäilyksiä siitä, että de Valera olisi koskaan antanut tätä kiistanalaista lausuntoa.

 
Michael Collinsin hautajaiset Pro-Cathedralissa Dublinissa (aikalaislehden kuvaus valtiollisista hautajaisista).  

Muistotilaisuus

Vuosittainen muistoseremonia järjestetään joka vuosi elokuussa väijytyspaikalla Béal na mBláthissa, Corkissa.

Glasnevinissä Collinsin haudalla järjestetään myös muistotilaisuus.

 

Yhteiskunnat

Vuonna 2002 perustettu Collins 22 Society on kansainvälinen järjestö, joka on omistautunut pitämään Michael Collinsin nimen ja perinnön elävänä muistissa. Yhdistyksen suojelija on Nora Owen, Michael Collinsin sisarentytär.

 

Populaarikulttuurissa

Elokuvat

David Nivenin tähdittämä elokuva Beloved Enemy vuodelta 1936 on kuvitteellinen kuvaus Collinsin elämästä. Toisin kuin oikeaa Michael Collinsia, fiktiivistä "Dennis Riordania" (jota näyttelee Brian Aherne) ammutaan, mutta hän toipuu. Kenneth Griffithin ohjaama brittiläinen dokumentti "Hang Up Your Brightest Colours" tehtiin ITV:lle vuonna 1973, mutta sitä ei lähetetty. BBC esitti sen lopulta Walesissa vuonna 1993 ja seuraavana vuonna koko Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Colm Connollyn vuonna 1989 RTE Televisionille tekemä irlantilainen dokumentti The Shadow of Béal na Bláth käsitteli Collinsin kuolemaa. Vuonna 1991 tuotettiin televisioelokuva The Treaty, jonka pääosissa olivat Brendan Gleeson Collinsina ja Ian Bannen David Lloyd George. Vuonna 2007 RTE tuotti dokumenttielokuvan nimeltä Get Collins, joka keskittyi Dublinissa käytyyn tiedustelusotaan.

Collinsista tehtiin vuonna 1996 ohjaaja Neil Jordanin elokuva Michael Collins, jossa Liam Neeson näytteli nimiroolin.

 

Aiheeseen liittyvät sivut