Neuvostoliiton miehitysvyöhyke (SBZ): Itä-Saksan synty 1945–1949

Neuvostoliiton miehitysvyöhyke (SBZ): miten 1945–1949 syntyi Itä-Saksa — miehitys, aluejaot, poliittiset muutokset ja SED:n valtaannousu.

Neuvostoliiton miehitysvyöhyke (saksaksi Sowjetische Besatzungszone (SBZ) tai Ostzone venäjäksi: Советская зона Германии, Sovetskaja zona Germanii, "Neuvostoliiton Saksan vyöhyke") oli Neuvostoliiton miehittämä itäisen Saksan alue vuodesta 1945 alkaen toisen maailmansodan lopussa. Alueesta muotoutui myöhemmin Itä-Saksa, virallisesti Saksan demokraattinen tasavalta (Deutsche Demokratische Republik, DDR).

Tausta ja miehitysjärjestelyt

Saksan miehitysjako määräytyi liittoutuneiden kesken sodan loppuvaiheessa ja Potsdamin konferenssissa. Aluksi amerikkalaiset joukot etenivät osaan itäistä Saksaa ja miehittivät alueita, mutta he vetäytyivät heinäkuussa 1945 sovituille miehitysalueen rajoille, jolloin alue siirtyi Neuvostoliiton vastuualueeksi. Berliini jaettiin erikseen neljään sektoriin; kaupunki sijaitsi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeen sisällä, mutta sen länsiosat jäivät länsiliittoutuneiden hallintaan.

Hallinto ja poliittinen järjestäytyminen

Neuvostoliiton sotilashallinto Saksassa (SMAD) otti alueen väliaikaiseksi hallinnoksi. SMAD salli virallisesti useiden poliittisten puolueiden toiminnan, mutta niiden tuli usein toimia yhdessä laajemmassa organisaatiossa, jonka tarkoituksena oli varmistaa neuvostoliittolaisen vaikutusvallan toteutuminen: "Kaikkien puolueiden komiteassa" eli käytännössä kansallisessa rintamassa.

Saksan sosiaalidemokraattinen puolue (SPD) ja Saksan kommunistinen puolue (KPD) yhdistyivät vuonna 1946 muodostaen Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (SED). Yhdistyminen tapahtui neuvoston ja paikallisten painostuskeinojen vaikutuksesta, ja SEDstä tuli nopeasti itäisen Saksan keskeinen valtaelin. SED tuki uusien, hallitsijapuoluetta täydentävien "blokkipuolueiden" perustamista heikentääkseen perinteisiä opposition muotoja, kuten Kristillisdemokraattista unionia ja Saksan liberaalidemokraattista puoluetta.

Talouden ja yhteiskunnan uudelleenjärjestely

Neuvostoliitto ja SMAD toteuttivat laajoja uudelleenjärjestelyjä: maareformit (Bodenreform) maatalouden omistussuhteiden muuttamiseksi, teollisuuden osittainen kansallistaminen ja sota-aikaiset tuomiot entisiä natsiviranomaisia ja sotilaita vastaan. Suuret teollisuuslaitokset ja raaka-aineet joutuivat osin Neuvostoliiton sotakorvauspoimintaan, mikä vaikutti alueen talousrakenteeseen pitkään. Myös koulutusta, tiedotusvälineitä ja järjestöjä uudistettiin nopeasti sosialistisen ohjauksen mukaisiksi.

Vuoden 1948 länsivaltojen ja Neuvostoliiton välisten kiistojen myötä tapahtui merkittäviä käänteitä: länsivaltojen rahauudistus ja Berliinin saarto (1948–1949) syvensivät jakautumista ja nopeuttivat kahden erillisen Saksan muodostumista.

Aluejako, väestö ja hallinnollinen muutos

Neuvostoliiton miehitysalueeseen kuului esimerkiksi Preussin keskiosia. Liittoutuneiden hajottaessa Preussin vuonna 1947 alueet jaettiin uudelleen: muodostettiin mm. Brandenburgin, Mecklenburgin, Saksin, Sachsenin, Sachsen-Anhaltin ja Thüringenin osavaltiot. Sodan ja evakuointien seurauksena alueelle muutti suuria määriä pakolaisia ja siirtoväkeä, mukaan lukien lännestä tulleita saksalaisia, mikä muutti väestörakennetta ja lisäsi sosiaalisia paineita.

Itä-Saksan synty ja myöhemmät muutokset

Kun neuvottelut koko Saksan asemasta länsivaltojen kanssa eivät johtaneet yhteiseen ratkaisuun, Neuvostoliitto tuki oman poliittisen järjestelmänsä rakentamista miehitysvyöhykkeelle. Virallisesti Saksan demokraattinen tasavalta julistettiin 7. lokakuuta 1949 (usein suomeksi mainitaan myös lokakuun alku) ja siitä tuli tunnettu nimellä Itä-Saksa. Aluksi Itä-Saksalla säilyi osavaltioihin perustuva hallinto, mutta vuonna 1952 valtiot lakkautettiin ja niiden tilalle tuli 14 piirikuntaa (Bezirke) sekä erillinen Itä-Berliini. Virallisesti Itä-Berliiniä pidettiin osana uutta valtiojärjestelmää, mutta käytännössä Berliinin asemasta (neljän liittoutuneen kaupunki) seurasi monimutkainen juridinen tilanne.

Poliittinen kontrolli ja turvallisuus

Neuvostoliitto valvoi aluevaikutustaan paitsi poliittisen johdon kautta myös toiminnallisesti. Vähitellen rakentui laaja turvallisuus- ja tiedustelujärjestelmä, joka valvoi yhteiskunnan eri osa-alueita ja tukahdutti poliittista oppositiota. Myöhemmin syntynyt valtiojohtoisen valvonnan järjestelmä vaikutti kaikkiin elämänalueisiin ja muokkasi Itä-Saksan yhteiskuntaa koko sen olemassaolon ajan.

Ominaisuudet ja merkitys

Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeen muodostuminen oli keskeinen osa kylmän sodan alkamista Euroopassa. Alueen poliittinen ja taloudellinen järjestäytyminen täydentyi vuosikymmenien aikana tiukasti ohjatuksi sosialistiseksi valtioksi, jonka suhde länteen pysyi jännittyneenä aina vuoteen 1990, jolloin Saksan yhdistäminen tapahtui.

Yhteenveto: SBZ syntyi sodanjälkeisenä käytännön ratkaisuna ja Neuvostoliiton vaikutusvallan toteuttamisen välineenä. Sen kautta muodostui Itä-Saksa, jonka instituutiot, talouspolitiikka ja yhteiskunnallinen rakenne muotoutuivat neuvostoliittolaisvaikutuksen mukaisiksi.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä oli Neuvostoliiton miehitysalue?

Q: Kuka alun perin halusi koko Saksan neuvostoliittoon?

K: Mitä Stalin yritti, kun länsi vastusti hänen ideaansa?

K: Mitä tapahtui, kun länsi taas kieltäytyi?

K: Mitä alueita tähän vyöhykkeeseen kuului?

Kysymys: Milloin Itä-Berliinistä tuli osa Itä-Saksaa?

K: Kuinka monta piiriä oli vuonna 1952?

Hae kirjaimella