Edward VI (12. lokakuuta 1537 - 6. heinäkuuta 1553) oli Englannin ja Irlannin kuningas 28. tammikuuta 1547 alkaen kuolemaansa 6. heinäkuuta 1553 asti.
Edward oli Englannin Henrik VIII:n ja Jane Seymourin poika. Hänen äitinsä kuoli 12 päivää hänen syntymänsä jälkeen. Hänestä tuli kuningas 9-vuotiaana, kun hänen isänsä kuoli. Vaikka hänellä oli kaksi vanhempaa sisarta, Maria ja Elisabet, Edward oli seuraava kruununperijä, koska hän oli miespuolinen. Koska hän oli niin nuori kuningas, maata hallitsivat aatelaiset. Hänellä oli kaksi neuvonantajaa (tai regenttiä). Ensimmäinen oli hänen setänsä, Edward Seymour, Somersetin herttua, josta tuli lordi Protector. Edwardin kahden ja puolen ensimmäisen hallituskauden ajan lordi Somerset neuvoi ja ohjasi nuorta kuningasta. Somersetin tilalle tuli Northumberlandin herttua John Dudley.
Edward oli Englannin ensimmäinen protestanttinen kuningas. Vaikka hänen isänsä Henrik VIII oli irrottanut Englannin kirkon roomalaiskatolisesta kirkosta, hän ei ollut muuttanut juuri mitään muuta. Suurin osa Englannin kirkkoon tehdyistä suurista muutoksista tapahtui Edwardin valtakaudella. Niitä johtivat Somerset, Northumberland ja arkkipiispa Thomas Cranmer. Myös hänen valtakautensa aikana Englanti yritti vallata Skotlannin. Hyvän alun jälkeen se päättyi tappioon. Hänen hallituskaudellaan oli myös taloudellisia ongelmia ja levottomuuksia.
Hän kuoli 15 ja puolivuotiaana, luultavasti tuberkuloosiin. Ennen kuolemaansa Edward nimesi perillisekseen serkkunsa, Lady Jane Greyn, ja jätti sisarpuolensa Maryn ja Elizabethin pois. Hän yritti estää katolilaisen Maryn paluun maan katolilaisuuteen. Mary kuitenkin syrjäytti Janen alle kaksi viikkoa myöhemmin ja hänestä tuli kuningatar. Maria teki tyhjäksi Edwardin valtakauden uudistukset, mutta Elisabet palautti ne vuonna 1559.
Varhaiselämä, kasvatus ja uskonnollinen suuntautuminen
Edward sai huolellisen humanistisen kasvatuksen. Hänen opettajinaan toimivat aikansa tunnetut oppineet, kuten Sir John Cheke ja Roger Ascham, ja hän sai perusteellisen latinan ja kreikan kielten opetuksen. Nuori kuningas oli älykäs, luki innokkaasti teologiaa ja historian tekstejä sekä oli vahvasti henkilökohtaisesti sitoutunut protestanttiseen uskoon. Hänen hengellisiä näkemyksiään vaikutti merkittävästi arkkipiispa Thomas Cranmer, joka oli keskeinen hahmo uskonnollisissa uudistuksissa.
Protektoraatti ja sisäpoliittiset uudistukset
Koska Edward oli alaikäinen, käytännön valta oli aluksi hänen setänsä Somersetin käsissä. Somerset johti ulkopolitiikkaa ja harjoitti voimakasta protestanttista linjaa kirkon uudistamiseksi. Merkittäviä uudistuksia olivat muun muassa luotien jatkuminen entistä protestanttisempaan suuntaan ja kirkollisen käytännön muuttaminen. Vuonna 1547 parlamentti hyväksyi muun muassa chantries-nimisten luottamusmaiden lakkauttamisen, mikä vaikutti laajasti kirkolliseen omaisuuteen ja varallisuuteen.
Vuonna 1549 tuli voimaan arkkipiispa Cranmerin laatiama ensimmäinen englanninkielinen Book of Common Prayer (yhteinen rukouskirja), ja samana vuonna voimaan astunut Act of Uniformity pyrki yhdenmukaistamaan jumalanpalveluskäytännöt. Nämä ensimmäiset uudistukset herättivät vastareaktioita erityisesti katolisilla alueilla, mikä johti laajoihin levottomuuksiin.
Ulkopolitiikka ja levottomuudet
Edwardin valtakaudella Englanti jatkoi niin kutsuttua "Rough Wooing" -politiikkaa eli yrityksiä solmia liitto Skotlannin kruununperimysasian kautta ja pakottaa skotlantilaiset hyväksymään prinsessan Maryn (Skotlannin kuningattaren äidin) naittamisen Edwardille. Vuonna 1547 tapahtunut Pinkien taistelu (Battle of Pinkie) oli aluksi Englannin voitto, mutta pitkällä tähtäimellä yritys epäonnistui eikä liitto syntynyt.
Kotimaassa vuosi 1549 oli levoton: Western Rebellion (Lounais-Englannin kapina) ja Kettin kapina Norfolkissa olivat reaktioita sekä uskonnollisiin että taloudellisiin ongelmiin, kuten maankäytön muutoksiin (enclosure), korkeisiin veroihin ja köyhyyteen. Somerset menetti vähitellen tukensa ja hänet syrjäytettiin; vallan otti John Dudley, myöhemmin Northumberlandin herttua, joka oli taitava valtakunnan hallinnassa ja talousasioissa.
Northumberlandin kausi ja talouspolitiikka
John Dudley, Northumberlandin herttua, tuli käytännössä maan johdossa Somersetin jälkeen. Hän päätti lopettaa kalliit sotaretket ja pyrki vakauttamaan valtiontaloutta. Hallinnon alla tehtiin joitakin talouskorjauksia ja aloitettiin valuutan uudelleenjärjestelyjä, joiden tarkoituksena oli hillitä inflaatiota ja palauttaa luottamus rahaan. Samalla uskonnollinen muutos jatkui: vuoden 1552 Book of Common Prayer ja siihen liittyvät lait tekivät kirkon syntaksista ja opista entistä protestanttisempaa.
Perintökysymys ja kuolema
Edwardin heikko terveys huolestutti ympäristöä. Hän sairastui toistuvasti ja kuoli 15-vuotiaana kesällä 1553. Kuolinsyyksi on perinteisesti epäilty tuberkuloosia, mutta tarkka syy ei ole täysin varma.
Viimeisinä elinviikkoinaan Edward teki testamentinomaisen määräyksen (tunnetaan nimellä "Devise for the Succession"), jossa hän pyrki ohittamaan vanhempansa sisarpuolet, erityisesti katolisen Mariam, ja nimitti perillisekseen protestanttisen serkkunsa Lady Jane Greyn. Northumberland tuki tätä järjestelyä ja oli järjestänyt Janen avioliiton omalle pojalleen Guildford Dudleylle. Yritys varmistaa protestanttinen jatkuvuus epäonnistui nopeasti: Maria sai kansan ja armeijan kannatuksen, valtasi vallan ja kruunattiin kuningattareksi alle kahden viikon kuluttua. Maria palautti Englannin lyhyeksi ajaksi katoliseen suuntaan.
Perintö ja merkitys
Edwardin hallituskausi oli lyhyt mutta vaikutuksiltaan merkittävä: sen aikana Englannin kirkon opillinen suunta selkeytyi protestanttiseksi ja englanninkielinen jumalanpalvelus vakiintui. Vaikka monet hänen aikana tehtyjä uudistuksia kumottiin kuningatar Marian aikana, ne palautettiin ja jatkokehitettiin myöhemmin kuningatar Elisabetin valtakaudella 1559 lähtien. Edwardin henkilökohtainen vakaumus ja nuoresta iästään huolimatta tehdyt linjaukset muovasivat merkittävästi Englannin uskonnollista ja poliittista kehitystä.
