Yhdysvaltain perustuslain kahdestoista lisäys (lisäys XII) ehdotettiin kongressissa 9. joulukuuta 1803 ja osavaltioiden lainsäätäjät ratifioivat sen 15. kesäkuuta 1804. Lisäyksellä muutettiin merkittävästi presidentin ja varapresidentin valintamenettelyä. Ennen lisäystä jokainen valitsijakunnan jäsen antoi kaksi ääntä; eniten ääniä saanut tuli presidentiksi ja toiseksi eniten saanut varapresidentiksi. Kahdestoista lisäys toi nykyisen järjestelmän: valitsijat antavat erilliset äänet presidenttiehdokkaalle ja varapresidenttiehdokkaalle.

Tausta ja syyt muutokseen

Tarve muutokselle syntyi erityisesti 1796 ja 1800 vaalien ongelmista. Vuoden 1796 vaalissa presidentiksi valittiin federalisti John Adams ja varapresidentiksi hänen poliittinen vastustajansa Thomas Jefferson, koska valitsijajärjestelmä ei vielä ottanut huomioon kehittyvää puoluejärjestelmää. Vuoden 1800 vaali kärjistyi vielä selkeämmin: Thomas Jefferson ja Aaron Burr saivat yhtä monta valitsijamiesten ääntä, minkä vuoksi ratkaisu siirtyi edustajainhuoneelle ja vaati pitkän ja kiistanalaisen äänestyksen ennen kuin Jefferson lopulta valittiin. Nämä kokemukset osoittivat, että erilliset presidentin ja varapresidentin äänestykset estäisivät tasapelejä ja ennakoimattomia lopputuloksia.

Mitä lisäys säätelee

  • Erilliset äänestykset: Valitsijat antavat yhden äänen presidenttiehdokkaalle ja yhden äänen varapresidenttiehdokkaalle.
  • Suoran enemmistön vaatimus: Presidentiksi tai varapresidentiksi on saatava enemmistö kaikista nimetyistä valitsijoista (majority of the whole number of Electors appointed).
  • Riitatilanteet: Jos kukaan ei saa vaadittavaa enemmistöä presidentinvaalissa, Edustajainhuone valitsee presidentin listan kolmesta eniten ääniä saaneesta ehdokkaasta. Edustajainhuone äänestää osavaltioittain siten, että jokaisella osavaltiolla on yksi ääni. Varapresidentin valinnassa, jos enemmistö puuttuu, Senaatti valitsee kahdesta eniten ääniä saaneesta ehdokkaasta.
  • Valitsijoiden kokoontuminen: Valitsijat kokoontuvat omissa osavaltioissaan ja äänestävät julkisella tavalla, lähettäen äänestystulokset Senaatin puheenjohtajalle, joka avaa ne Senaatin ja Edustajainhuoneen läsnäollessa.
  • Lisäyksessä pysyi myös vaatimus, että ainakin yksi valitsijan äänestämistä henkilöistä ei saa olla samasta osavaltiosta kuin valitsija itse.

Vaikutukset ja merkitys

Kahdestoista lisäys vakautti valitsijajärjestelmää ja teki puolueiden yhteisvaalilistoista käytännöllisempiä: ehdokkaat alkoivat esiintyä selkeinä presidentti–varapresidentti-kombinaatioina (ns. ticket). Tämän seurauksena suorat tasapelit ja tilanne, jossa presidenteiksi ja varapresidenteiksi tulivat poliittisesti vastakkaiset henkilöt, vähenivät huomattavasti.

Myöhemmät kehityskulut

Vaikka XII lisäys poisti monia aiempia ongelmia, se ei ratkaissut kaikkia valitsijajärjestelmän kysymyksiä, kuten niin kutsuttuja faithless electors -tapauksia (valitsijat, jotka eivät seuraa äänestäjien tai osavaltion lainsäädännön odotuksia). Myöhemmin oikeuskäytännössä ja osavaltioiden laeissa on myös selkiytetty valitsijoiden pätevyyttä ja korjaustoimia. Esimerkiksi Yhdysvaltain korkein oikeus on 2020-luvulla vahvistanut, että osavaltiot voivat rajoittaa tai määrätä valitsijoiden äänestyksen tuloksen.

Kokonaisuutena 12. lisäys oli merkittävä perustuslaillinen muutos, joka mukautti Yhdysvaltain valintajärjestelmää kehittyvään puoluejärjestelmään ja vähensi vakavia vaaliriitoja ja käytännön ongelmia, jotka olivat tulleet esille 1700-luvun loppupuolella ja 1800-luvun alussa.