Yhdysvaltain 12. lisäys (1804) – presidentin ja varapresidentin valinta
Yhdysvaltain perustuslain kahdestoista lisäys (lisäys XII) ehdotettiin kongressissa 9. joulukuuta 1803 ja osavaltioiden lainsäätäjät ratifioivat sen 15. kesäkuuta 1804. Lisäyksellä muutettiin merkittävästi presidentin ja varapresidentin valintamenettelyä. Ennen lisäystä jokainen valitsijakunnan jäsen antoi kaksi ääntä; eniten ääniä saanut tuli presidentiksi ja toiseksi eniten saanut varapresidentiksi. Kahdestoista lisäys toi nykyisen järjestelmän: valitsijat antavat erilliset äänet presidenttiehdokkaalle ja varapresidenttiehdokkaalle.
Tausta ja syyt muutokseen
Tarve muutokselle syntyi erityisesti 1796 ja 1800 vaalien ongelmista. Vuoden 1796 vaalissa presidentiksi valittiin federalisti John Adams ja varapresidentiksi hänen poliittinen vastustajansa Thomas Jefferson, koska valitsijajärjestelmä ei vielä ottanut huomioon kehittyvää puoluejärjestelmää. Vuoden 1800 vaali kärjistyi vielä selkeämmin: Thomas Jefferson ja Aaron Burr saivat yhtä monta valitsijamiesten ääntä, minkä vuoksi ratkaisu siirtyi edustajainhuoneelle ja vaati pitkän ja kiistanalaisen äänestyksen ennen kuin Jefferson lopulta valittiin. Nämä kokemukset osoittivat, että erilliset presidentin ja varapresidentin äänestykset estäisivät tasapelejä ja ennakoimattomia lopputuloksia.
Mitä lisäys säätelee
- Erilliset äänestykset: Valitsijat antavat yhden äänen presidenttiehdokkaalle ja yhden äänen varapresidenttiehdokkaalle.
- Suoran enemmistön vaatimus: Presidentiksi tai varapresidentiksi on saatava enemmistö kaikista nimetyistä valitsijoista (majority of the whole number of Electors appointed).
- Riitatilanteet: Jos kukaan ei saa vaadittavaa enemmistöä presidentinvaalissa, Edustajainhuone valitsee presidentin listan kolmesta eniten ääniä saaneesta ehdokkaasta. Edustajainhuone äänestää osavaltioittain siten, että jokaisella osavaltiolla on yksi ääni. Varapresidentin valinnassa, jos enemmistö puuttuu, Senaatti valitsee kahdesta eniten ääniä saaneesta ehdokkaasta.
- Valitsijoiden kokoontuminen: Valitsijat kokoontuvat omissa osavaltioissaan ja äänestävät julkisella tavalla, lähettäen äänestystulokset Senaatin puheenjohtajalle, joka avaa ne Senaatin ja Edustajainhuoneen läsnäollessa.
- Lisäyksessä pysyi myös vaatimus, että ainakin yksi valitsijan äänestämistä henkilöistä ei saa olla samasta osavaltiosta kuin valitsija itse.
Vaikutukset ja merkitys
Kahdestoista lisäys vakautti valitsijajärjestelmää ja teki puolueiden yhteisvaalilistoista käytännöllisempiä: ehdokkaat alkoivat esiintyä selkeinä presidentti–varapresidentti-kombinaatioina (ns. ticket). Tämän seurauksena suorat tasapelit ja tilanne, jossa presidenteiksi ja varapresidenteiksi tulivat poliittisesti vastakkaiset henkilöt, vähenivät huomattavasti.
Myöhemmät kehityskulut
Vaikka XII lisäys poisti monia aiempia ongelmia, se ei ratkaissut kaikkia valitsijajärjestelmän kysymyksiä, kuten niin kutsuttuja faithless electors -tapauksia (valitsijat, jotka eivät seuraa äänestäjien tai osavaltion lainsäädännön odotuksia). Myöhemmin oikeuskäytännössä ja osavaltioiden laeissa on myös selkiytetty valitsijoiden pätevyyttä ja korjaustoimia. Esimerkiksi Yhdysvaltain korkein oikeus on 2020-luvulla vahvistanut, että osavaltiot voivat rajoittaa tai määrätä valitsijoiden äänestyksen tuloksen.
Kokonaisuutena 12. lisäys oli merkittävä perustuslaillinen muutos, joka mukautti Yhdysvaltain valintajärjestelmää kehittyvään puoluejärjestelmään ja vähensi vakavia vaaliriitoja ja käytännön ongelmia, jotka olivat tulleet esille 1700-luvun loppupuolella ja 1800-luvun alussa.
Teksti
Valitsijat kokoontuvat omissa osavaltioissaan ja äänestävät vaaleilla presidentin ja varapresidentin, joista vähintään yksi ei saa asua samassa osavaltiossa kuin he itse; he nimeävät äänestyslipuissaan presidentiksi äänestetyn henkilön ja erillisillä äänestyslipuilla varapresidentiksi äänestetyn henkilön ja laativat erilliset luettelot kaikista presidentiksi äänestetyistä henkilöistä ja kaikista varapresidentiksi äänestetyistä henkilöistä sekä kunkin äänimäärästä; nämä luettelot he allekirjoittavat ja vahvistavat ja toimittavat sinetöityinä Yhdysvaltain hallituksen istuntopaikalle senaatin puheenjohtajalle; -- senaatin presidentti avaa senaatin ja edustajainhuoneen läsnä ollessa kaikki todistukset, minkä jälkeen äänet lasketaan; -- presidentiksi valitaan se henkilö, jolla on eniten ääniä, jos tämä äänimäärä on enemmistö kaikista nimetyistä valitsijoista; ja jos kenelläkään ei ole tällaista enemmistöä, edustajainhuone valitsee presidentiksi valittujen luettelossa eniten ääniä saaneiden henkilöiden joukosta presidentin, enintään kolme, perusteella välittömästi presidentin äänestämällä. Presidenttiä valittaessa äänestetään kuitenkin osavaltioittain siten, että kullakin osavaltion edustajalla on yksi ääni; päätösvaltaisuus edellyttää jäsentä tai jäseniä kahdesta kolmasosasta osavaltioista, ja valintaan tarvitaan kaikkien osavaltioiden enemmistö. [Ja jos edustajainhuone ei valitse presidenttiä aina, kun oikeus valintaan kuuluu sille, ennen sitä seuraavan maaliskuun neljättä päivää, varapresidentti toimii presidenttinä, kuten presidentin kuoleman tai muun perustuslaillisen esteen sattuessa. --]* Varapresidentiksi tulee se henkilö, joka on saanut eniten ääniä, jos tämä äänimäärä on enemmistö kaikista valitsijoista, ja jos kenelläkään ei ole enemmistöä, senaatti valitsee varapresidentin kahdesta suurimmasta äänimäärästä; senaatti on päätösvaltainen, kun kaksi kolmasosaa senaattoreiden kokonaismäärästä on läsnä, ja valinnan tekemiseen tarvitaan enemmistö koko äänimäärästä. Kukaan henkilö, joka ei perustuslain mukaan ole kelpoinen presidentin virkaan, ei kuitenkaan ole kelpoinen Yhdysvaltain varapresidentin virkaan.
Tausta
Vuoden 1787 perustuslakikokous käsitteli useita eri ehdotuksia presidentin valinnasta. Jotkut halusivat, että kongressi valitsisi presidentin. Toiset ehdotukset koskivat sitä, että osavaltioiden lainsäätäjät, osavaltioiden kuvernöörit tai kongressin komitea valitsisivat presidentin. Lähellä kongressin loppua kysymys siirrettiin yhdentoista hengen komiteaksi kutsutun komitean käsiteltäväksi, jotta se voisi käsitellä jäljellä olevia asioita. He kehittivät järjestelmän nimeltä vaalilautakunta. Suunnitelma hyväksyttiin ja lisättiin perustuslakiin.
Vuonna 1789 valitsi valitsijamieskollegio yksimielisesti George Washingtonin ensimmäiseksi presidentiksi. Hänet valittiin uudelleen vuonna 1792. Molemmissa tapauksissa hän oli ainoa presidentti, joka sai kaikki valitsijamiesten äänet. Vuoden 1796 vaaleissa Washington kieltäytyi asettumasta ehdolle. Hänen varapresidenttinsä John Adams ja hänen vastaehdokkaansa Thomas Pinckney asettuivat ehdolle presidentiksi ja varapresidentiksi. Alexander Hamilton yritti käyttää vaikutusvaltaansa saadakseen Pinckneylle enemmän ääniä, jolloin Adamsista tuli jälleen varapresidentti. Juoni kuitenkin kariutui, kun Thomas Jefferson sai enemmän ääniä kuin Pinckney, mutta Adams sai enemmän valitsijamiesääniä. Näin Adamsista tuli presidentti ja Jeffersonista varapresidentti.
Vuoden 1800 presidentinvaalit osoittivat vaalilautakuntajärjestelmän syvät ongelmat. Jefferson asettui jälleen ehdolle Adamsia vastaan. Molemmilla oli ehdokkaat. Pinckney oli jälleen Adamsin ehdokkaana Federalistisen puolueen puolesta. Aaron Burr oli Jeffersonin vastaehdokas demokraattis-tasavaltalaisessa puolueessa. Jefferson ja Burr saivat saman määrän ääniä, mikä loi tasapelin kahden saman puolueen ehdokkaan välille. Perustuslain mukaan asian ratkaisi edustajainhuone. Edustajainhuoneessa molemmat olivat jälleen tasoissa 35 äänellä. Vasta 36. äänestyksessä pattitilanne ratkesi ja Jefferson valittiin presidentiksi.
Ratkaisu ongelmaan oli kahdestoista lisäys. Kongressi ehdotti sitä 9. joulukuuta 1803. Kolme päivää myöhemmin se toimitettiin osavaltioiden ratifioitavaksi. Seitsemästätoista osavaltiosta neljätoista (tuolloin) ratifioi sen, ja muutos lisättiin perustuslakiin 25. syyskuuta 1804.
Säännökset
Vaalikollegio säilyi pitkälti ennallaan kahdestoista lisäyksen myötä. Presidentin ja varapresidentin valintaprosessi kuitenkin muuttui. Kahdestoista lisäyksen mukaan äänestäjän on äänestettävä erikseen presidenttiä ja varapresidenttiä. Jos kukaan ei saa enemmistöä äänistä, prosessi pysyy samana kuin ennenkin; edustajainhuone päättää.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Milloin kahdestoista lisäys ehdotettiin kongressissa?
A: Kahdestoista lisäys ehdotettiin kongressissa 9. joulukuuta 1803.
K: Milloin osavaltioiden lainsäätäjät ratifioivat kahdestoista lisäyksen?
V: Osavaltioiden lainsäätäjät ratifioivat kahdestoista lisäyksen 15. kesäkuuta 1804.
K: Mitä kahdestoista lisäys sisälsi?
V: Kahdestoista lisäys sisälsi uudet menettelyt presidentin ja varapresidentin valintaa varten.
K: Mikä oli aiempi tapa valita presidentti ja varapresidentti?
V: Ennen kahdettatoista lisäystä jokainen valitsijakunnan jäsen antoi yhden äänen. Presidentiksi valittiin ehdokas, joka sai eniten ääniä. Seuraavaksi eniten ääniä saaneesta ehdokkaasta tuli varapresidentti.
Kysymys: Mitä nykyiseen presidentin ja varapresidentin valintajärjestelmään kuuluu?
V: Nykyisessä presidentin ja varapresidentin vaalijärjestelmässä presidenttiä ja varapresidenttiä äänestetään yhdellä äänellä.
K: Mikä oli tärkein muutos, jonka kahdestoista lisäys toi mukanaan?
V: Tärkein muutos, jonka kahdestoista muutos toi mukanaan, oli presidentin ja varapresidentin valintamenettely.
K: Miksi kahdestoista lisäys katsottiin tarpeelliseksi?
V: Kahdestoista lisäys katsottiin tarpeelliseksi, jotta voitiin puuttua aiempaan presidentin ja varapresidentin valintatapaan liittyviin ongelmiin, jotka johtivat toisinaan erimielisyyksiin ja konflikteihin.
