Yhdysvaltojen perustuslain kahdeskymmenes‑toannoinen lisäys oli lisäys Yhdysvaltojen perustuslakiin, jolla rajoitettiin sitä, kuinka monta kertaa henkilö voidaan valita presidentiksi. Henkilö voidaan valita vain kahdesti tai kerran, jos hän on jo toiminut presidenttinä yli kaksi vuotta. Kongressi hyväksyi lisäyksen 21. maaliskuuta 1947. Se ratifioitiin 27. helmikuuta 1951.
Tausta
Perinteisesti Yhdysvaltain presidentin kahden kauden raja perustui vapaamuotoiseen tapaan, jonka ensimmäinen presidentti George Washington loi kieltäytyessään hakemasta kolmatta kautta. Tämän tavan katkaisi Franklin D. Roosevelt, joka valittiin presidentiksi neljä kertaa (1932, 1936, 1940 ja 1944). Roosevelt’n pitkäaikainen valta herätti laajaa keskustelua vallan keskittymisestä ja johti lopulta pyrkimyksiin kirjata kaksikausinen rajoitus perustuslakiin.
Keskeinen sisältö
- Kaksikausinen rajoitus: Kukaan ei voi tulla valituksi presidentiksi enemmän kuin kahdesti.
- Yli kaksi vuotta -sääntö: Jos henkilö on toiminut presidenttinä yli kaksi vuotta jostain toiselle henkilölle kuuluneesta kaudesta (esimerkiksi varapresidenttinä nousemalla presidentiksi), hän voi tämän jälkeen tulla valituksi presidentiksi vain kerran lisää.
- Voimaantulo: Lisäys tuli osaksi perustuslakia ratifioinnin myötä 27. helmikuuta 1951 ja sitä sovelletaan sen voimaantulon jälkeen tapahtuneisiin valintoihin.
Käytännön soveltaminen – esimerkit
- Jos varapresidentti nousee presidentiksi ja hän on toiminut tässä virassa yli kaksi vuotta entisen presidentin jäätyä pois, hän voi seuraavan kerran olla ehdolla vain yhden kauden ajaksi.
- Jos varapresidentti on toiminut presidenttinä korkeintaan kaksi vuotta, hän voi tämän jälkeen olla ehdolla kahdelle täydelle kaudelle.
- Lisäys estää sen, että kukaan valittu presidentti voisi toimia kolmatta kertaa valituksi tulevana presidenttinä; poikkeuksena ei ole mahdollisuus toimia määräaikaisesti (esim. täyttää kesken jäänyt kausi) lyhyesti jäljellä olevien kuukausien ajaksi, jos tämä ei ylitä kahta vuotta.
Vaikutus ja kiistat
22. lisäys muutti vakiintuneen tavan konkreettiseksi perustuslailliseksi rajoitukseksi. Kannattajat perustelevat rajoitusta vallan hajauttamisella ja demokratian suojelulla; vastustajat pitävät sitä joskus tarpeettomana tai rajoittavana, koska se sulkee tehokkaaksi koetun johtajan pois jatkokaudelta. Ajan myötä on esitetty myös ehdotuksia lisäyksen kumoamiseksi, mutta kumoamiseksi tarvittava laaja poliittinen tuki ei ole materialisoitunut.
Merkitys käytännössä
22. lisäyksen seurauksena yhtään presidenttiä ei ole sen voimaantulon jälkeen valittu yli kahdelle täydelle kaudelle. Lisäys koskee suoraan presidentinvaaleja ja määrittää ehdokkaan kelpoisuuden tulla valituksi presidentiksi. Käytännössä se on vahvistanut presidentin toimikausien enimmäismäärän ja tehnyt kahden kauden rajasta perustuslaillisen velvoitteen.
Lisätieto
Lisää perustuslain lisäyksen tekstistä, taustoista ja ratifiointiprosessista voi lukea aiheeseen erikoistuneista perustuslakikirjoista ja arkistolähteistä. Lisäyksen synty liittyi läheisesti toisen maailmansodan jälkeiseen poliittiseen keskusteluun ja kokemuksiin pitkäkestoisen johtajuuden eduista ja haitoista.