Bey — Ottomaanien titteli: merkitys, historia ja alkuperä
Tutustu "Bey"‑tittelin merkitykseen, historiaan ja alkuperään Ottomaanien valtakunnassa: etymologia, käyttö ja kulttuurinen vaikutus.
Bey (ottomaanien turkki: بك "Beik", albania: bej, bosnia: beg, arabia: بيه "Beyeh", persia: بیگ "Beyg" tai بگ "Beg") on perinteisesti turkulainen päällikön titteli, joka on tarkoitettu Ottomaanien valtakunnan eri kokoisten alueiden johtajille tai hallitsijoille. Naisten vastaava titteli oli Begum.
Merkitys ja asema
Titteliä käytettiin laajasti eri tasoilla: se saattoi tarkoittaa paikallista heimopäällikköä, läänin tai piirin hallitsijaa, sotilaskomentajaa tai vähäisempää aatelista. Ottomaanien hallintojärjestelmässä bey sijoittui usein korkeampien arvonimien, kuten pashaan, alapuolelle, mutta saattoi käytännössä kantaa huomattavaa valtaa alueellisena johtajana.
- Yleisiä johdannaisia olivat esimerkiksi beylerbeyi (kirjaimellisesti "beiden päällikkö", käytännössä kuvernööri tai alueellinen ylipäällikkö) ja sancakbey (sanjakin eli piirin johtaja).
- Beyistä saattoi muodostua myös periytyvä sukunimi tai oman suvun arvonimi erityisesti Balkanilla ja Keski-Aasiassa.
- Muodollisessa sosiaalisessa käytössä titteli asetettiin yleensä etunimen jälkeen; tämä tapa elää edelleen monissa turkkilaisen ja muslimivaikutteisen kulttuurin yhteyksissä.
Historia
Sana on tunnettu keskittymällä varhaiseen turkkilaiseen poliittiseen rakenteeseen: se on mainittu muinaisissa Orkhon-kirjoituksissa (8. vuosisata jKr.) ja käännetään usein yksinkertaisesti "heimojohtajaksi". Keskiajalla ja uuden ajan alussa Bey yleistyi titteleissä ja hallinnollisessa käytössä entistä laajemmin sekä Turkkilaisilla dynastioilla että niihin yhteydessä olleissa alueissa (esim. Seljukit, Ottomaanit).
Ottomaanien aikana titteli liitettiin sekä sotilas-, hallinto- että maaomaisuuteen perustuvaan arvovaltaan. 1800-luvun loppu- ja 1900-luvun alun uudistukset (esim. Tanzimat) muovasivat hallinnollisia nimikkeitä ja tehtäviä, mutta sana pysyi tärkeänä osana byrokraattista ja paikallista valtarakennetta.
Alkuperä ja etymologia
Sana tuli englannin kieleen turkkilaisesta bey-sanasta, joka puolestaan on peräisin vanhaturkkilaisesta beg-sanasta, joka - muodossa bäg - on mainittu jo Orkhon-kirjoituksissa (8. vuosisata jKr.), ja se käännetään yleensä "heimojohtajaksi". Sanan todellisesta alkuperästä kiistellään edelleen, mutta enimmäkseen ollaan yhtä mieltä siitä, että sana on lainasana vanhaturkin kielestä. Tätä turkkilaista sanaa pidetään yleensä lainauksena iranilaisesta kielestä. Saksalainen turkologi Gerhard Doerfer arvioi kuitenkin johdannon iranista pintapuolisesti houkuttelevaksi mutta varsin epävarmaksi ja huomautti mahdollisuudesta, että sana voi olla aidosti turkkilainen.
Lisäksi muissa kielissä ja murteissa esiintyvät muodot (bej, beg, Beyeh, Beyg) kertovat laajasta kontaktista turkkilaisten ja lähialueiden kielten välillä.
Nykyaikainen käyttö ja perintö
Nykyään bey elää pääasiassa kohteliaana arvonimenä tai puhuttelumuotona turkin kielellä: se mainitaan nimen jälkeen (esim. "Ahmet Bey") ja sitä käytetään usein etunimen eikä sukunimen yhteydessä. Vaikka Turkin tasavallan varhaisella aikakaudella monia aristokraattisia ja virallisia titteleitä rajoitettiin tai poistettiin lainsäädännöllä (sukupuoli- ja nimiasetukset 1900-luvun alusta), arkipuheessa ja muodollisissa yhteyksissä bey on säilynyt tavallisena kohteliaisuuden ilmaisuna.
Balkanin, Persian ja arabialueiden paikallisissa muodoissa sana näkyy myös sukuniminä ja historiallisina nimityksinä (esim. bosniaksi beg), mikä kertoo otsikon pitkäikäisestä vaikutuksesta monissa kulttuureissa.
Lyhyt yhteenveto
- Bey on perinteinen turkkilainen päällikön titteli, jolla on sekä hallinnollisia että sosiaalisia merkityksiä.
- Sitä on käytetty eri tasoilla paikallisista heimojohtajista piiri- ja lääninhallituksiin.
- Sanan alkuperä on keskusteltu: se on vanhaturkkilainen termi, josta on esitetty mahdollisia iranilaisia lainavaikutteita, mutta asia ei ole yksiselitteinen.
- Nykyään titteli elää pääasiassa kohteliaana puhutteluna ja kulttuurisena perintönä.
Muhammad VI. al-Habib, 1922-29, Tunisin beija, Pariisissa.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on "Bey"?
V: "Bey" on perinteinen turkkilainen arvonimi, joka annettiin Beylikin päälliköille tai eri kokoisten alueiden johtajille/hallitsijoille Osmanien valtakunnassa.
Q: Mikä oli vastaava titteli naisille?
V: Vastaava titteli naisille oli "Begum".
K: Käytetäänkö "Bey" -nimitystä vielä nykyäänkin?
V: Kyllä, "Bey" on edelleen käytössä miesten muodollisena sosiaalisena tittelinä nykyäänkin.
K: Miten "Beytä" käytetään nimien yhteydessä?
V: "Bey" mainitaan etunimen jälkeen eikä sitä käytetä sukunimien kanssa.
K: Mistä sana "Bey" on peräisin?
V: Sanan "Bey" todellisesta alkuperästä kiistellään edelleen, mutta enimmäkseen ollaan yhtä mieltä siitä, että se on lainasana vanhaturkkilaisessa kielessä.
K: Mistä sana "Bey" on peräisin?
V: Sana "Bey" tuli englannin kieleen turkkilaisesta sanasta "bey", joka puolestaan on peräisin vanhaturkkilaisesta sanasta "beg".
K: Mitä "beg" tarkoittaa vanhaturkin kielessä?
V: Vanhaturkin kielen "beg" käännetään yleensä "heimojohtajaksi", ja se on mainittu jo Orkhon-kirjoituksissa (8. vuosisata jKr.).
Etsiä